Järjestöt raportoivat, että Kiinan Julin kieltää koiranlihan myynnin vuosittaisessa festivaalissa

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Koiranlihafestivaali järjestetty vuodesta 2010

Kiinan Julinin koiranlihafestivaaleilla on tapettu ja myyty vuosittain noin 10 000 koiraa: Kuva: AP, via The Age.com.

Kiinan eteläisessä mm maakunnassa sijaitsevassa Julinin kaupungissa vuosittain järjestettävä koiranlihafestivaali on herättänyt niin kansallista kuin kansainvälistä kiinnostusta ja vastustusta heti vuonna 2010 käynnistetyn toimintansa aikana. Julinin (engl. Yulin) festivaaleilla on tapettu ja tarjottu syötäväksi vuosittain noin 10’000 koiraa. Koko Kiinassa koiria syödään vuosittain jopa 10 miljoonaa yksilöä. Koiranlihan syönnin sanotaan olevan osa kiinalaista, vuosituhantista perinnettä, mutta viime vuosina koiranlihan myynti ja kulutus ovat selvästi vähentyneet.

Paineet koiranlihan syönnin kieltämiseksi ovat suuret, ja 17.5.2017 kansainväliset järjestöt Humane Society International ja DuoDuo Animal Welfare Project kertoivat molemmat saaneensa eri teitse omilta kiinalaisilta lähteiltään tiedon, jonka mukaan Julinin paikallisviranomaiset olisivat kieltäneet koiranlihan myynnin ja tarjoilun kuluvan vuoden festivaaleilla. Julinin viikon kestävä koiranlihafestivaali alkaa 21.6.2017, ja toistaiseksi vielä vahvistamattoman lähteen mukaan koiranlihan myynti- ja tarjoilukielto astuisi voimaan viikkoa aikaisemmin, 15.6.2017. Kiinalaislähteiden mukaan kiellon rikkojia uhkaisi pidätys ja 100’000 juanin eli noin 14’000 euron sakkorangaistus (National Geographic, 17.5.2017; http://news.nationalgeographic.com/2017/05/china-yulin-dog-meat-festival-sales-bans-animals/

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Kiinan koiriensyöntifestivaali voimissaan lisääntyvästä vastustuksesta huolimatta. Tiedebasaari 20.6.2015; https://tiedebasaari.com/2015/06/20

Eläinsuojelijat pelastivat yli tuhat koiraa Kiinan koiriensyöntifestivaalilta. Tiedebasaari 25.6.2016; https://tiedebasaari.com/2016/06/25.

Kiinalaisten enemmistö vastustaa koiriensyöntifestivaalia. Tiedebasaari 19.6.2016; https://tiedebasaari.com/2016/06/19

Taiwan kieltää koiran ja kissan lihan myynnin ja syömisen. Tiedebasaari 13.4.2017; https://tiedebasaari.com/2017/04/13

Etelä-Korean suurin koiranlihan markkinapaikka lopettaa. Tiedebasaari 22.12.2016; https://tiedebasaari.com/2016/12/22toistaiseksi vielä

Kreikan saarelle julistettiin hätätila kulkusirkkojen takia

Avainsanat

, , , , , , , ,

Kulkusirkkaparvi tekee selvää jälkeä kasvillisuudesta. Kuva. ABC News.

Kreikalle kuuluva, Pohjoisen Egean saariryhmään lukeutuvalle Ágios Efstrátios -saarelle julistettiin 19.5.2017 hätätila, koska valtavat kulkusirkkojen parvet ovat vallanneet noin 43 neliökilometrin suuruisen ja reilun 200 asukkaan saaren ja syöneet käytännöllisesti katsoen kaiken kasvillisuuden alueelta. Asukkaiden mukaan kulkusirkkojen jäljiltä masto on kaluttu niin perusteellisesti, että karjakin kärsii nälästä.

Kulkusirkat ovat paikallinen ja vuosittain toistuva vitsaus, jota vastaan on vaikea taistella. Yritystä hyönteisparvien hillitsemisen tai hävittämiseen kuitenkin on. Joukko Ateenan yliopiston opiskelijoita on tullut avuksi levittämään ekologisesti ja ihmisen terveydelle turvallisia torjunta-aineita kulkusirkkoja hävittämään. Paikallisesti myrkytykset ovat tehonneet hyvin, mutta vaikeakulkuisessa, vain kävellen kuljettavassa maastossa kattavat torjunta-aineiden levitykset ovat mahdottomia.

Saaren paikallishallinnon sekä alellisen hallintoviranomaisten pyynnöstä Keikan siviiliturvallisuudesta vastaava viranomainen julisti Ágios Efstrátios -saarelle hätätilan, jonka perusteella kattavat torjuntatoimet voidaan toteuttaa immen tavanomaisen byrokratian vaatimia viivästyksiä (Uutistoimisto UPI, 19.5.2017;  http://www.upi.com/Top_News/World-News/2017/05/19/Greek-island-declares-emergency-over-locust-swarms/7451495201643/

Etelämerellä korkein mitattu aalto: 19.4 metriä

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Maailman merillä tavataan varmasti yli 20-metrisiä myrskyaaltoja, mutta toistaiseksi korkein varmennettu aallonkorkeus on 19.4 metriä. Arkistokuva (ei ennätysaalto): wunderground.org.

Merenkulkijoiden kertomuksissa ja näistä jalostetuissa elokuvissa ja kirjoissa on kuvattu useita jättikorkeita aaltoja, joista laivat ja miehistöt ovat selvinneet, ja usein meri on vaatinut raskaitakin veroja. Kertomukset tornitalon korkuisista aalloista ovat varmasti tosia, mutta laivan kannelta tehdyt arviot aallon mittasuhteista ovat epätarkkoja, eikä tapauksia voida todistaa tai vertailla keskenään. Kiinteillä mittauspoijuilla on kuitenkin alettu tallentaa aallonkorkeuden ennätyksiä, joista virallista huippulukemaa Maailman Ilmatieteen järjestön (World Meteorological Organization; WMO) tilastoissa pitää 2013 Atlantilla mitattu 19-metrinen aalto (Tiedebasaari 17.12.2016). Tämän ennätyksen ylittävä tai ainakin sitä sivuava aalto rekisteröitiin 20.5.2017 Etelämerellä, Uuden-Seelannin ja Etelämantereen välillä. MetOcean Solutions -yhtiön ja Uuden-Seelannin puolustuslaitoksen (NewZealand Defence Force) asentama ja hoitama mittauspoiju rekisteröi aallon, jonka huippukorkeus oli 19.4 metriä.

Valtamerien aallonkorkeuden ennätys mitattiin Campbell-saaren eteläpuolella, Uuden-Seelannin talousvyöhykkeellä. Kuva: MetOcean Solutions.

Paikallisten asiantuntijoiden mukaan helmikuussa 2017 aloitettu mittaustoiminta tuottanee uusia ennätyksiä, ja yli 20-metrisisä aaltoja ennakoidaan talvikauden länsimyrskyistä. Uusin ennätysaalto oli huippu korkeiden aaltojen joukossa jaksolla, jolla niin kutsuttu merkitsevä aallonkorkeus oli 10.4 metriä. Kiinteästi 150 metrin syvyiseen veteen ankkuroitu mittauspoiju sijaitsee Uuden-Seelannin talousvyöhykkeellä, noin 11 kilometriä Campbell-saaren eteläpuolella (52o45’71’’ S; 169o02’54’’ E) (New Zealand Herald, 21.5.2017; http://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=11860343

Mittauspoijun rekisteröimiä tietoja voi seurata internetissä osoitteessa MetOcean Solutions; http://www.metocean.co.nz/wave-buoy/

Maailman Ilmatieteen järjestön (WMO) viralliset sään ja ilmaston ennätyshavainnot julkaistaan internetsivustossa: https://wmo.asu.edu/

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Korkein virallisesti mitattu aalto 19-metrinen. Tiedebasaari 17.12.2016; https://tiedebasaari.com/2016/12/17

Liikenteen päästöt vahingoittavat luontoa myös korkealla Himalajan vuoristossa

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Raskaan liikenteen dieselajoneuvojen rikkipäästöt happamoittavat maaperää

Rekkaliikenteen päästöt saastuttavat maaperää yli neljän kilometrin korkeudella Himalajalla. Kuva: YouTube, Greg Szanto.

Tieliikenteen pakokaasupäästöjen luonto- ja terveysvaikutuksia ja haittoja on eniten tutkittu suurkaupunkien sekä teollisuusmaiden vilkkaasti liikennöityjen valtateiden tuntumassa, mutta tämän päivän maailmassa maantiekuljetusten vaikutukset ulottuvat jo syrjäisimpiinkin kolkkiin. Uusimpana näyttönä liikenteen haittojen ulottuvuuksista on Intian luoteisosassa, korkealla Himalajan vuoristossa tehty selvitys maaperän kemiallisesta kuormittumisesta alueen päätien varsilla.

Yhdysvaltalaisen Cincinnatin yliopiston Maantieteen laitoksen tutkijan Rajarshi Dasguptan johdolla Archives of Environmental Contamination and Toxiclogy -tiedelehden toukokuun 2017 numerossa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin maaperän kuormittumista Himaljalla, yli 4’000 metrin korkeudella Manali-Leh -valtatien varsilla. Näytteitä kerättiin valtatien neljältä osuudelta, ja kullakin paikalla näytteitä otettiin kuudelta eri etäisyydeltä (0‒150 metriä ajoradan reunasta) ja kolmelta eri syvyydeltä välillä 0‒15 senttimetriä. Näytteistä analysoitiin laboratoriossa 10 eri raskasmetallin pitoisuudet, orgaanisen hiilen pitoisuus (total organic carbon; TOC), ja erikseen kaikkiaan 16 eri orgaanista yhdistettä, jotka kuluvat polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) ryhmään analysoitiin kahden metrin etäisyydeltä tien reunasta.

Raskasmetallien pitoisuuksissa ei havaittu normaalia korkeampia pitosuksia tien välittömässä tuntumassa, mutta maaperän rikkipitoisuus erittäin paljon tavanomaista suurempi. Korkeimmillaan tienvarsien pintamaassa oli rikkiä yli kaksi milligrammaa kilossa (2’033 ppm eli miljoonasosaa). Näin korkeinta rikkipitoisuuksia ei ole raportoitu mistään muualta, tutkijat toteavat. Syynä paikallisen, vain lähellä valtatietä havaittavaan, rikkipitoisuuden nousuun on raskaan liikenteen käyttämän dieselpolttoaineen heikko laatu. Intiassa käytettävässä dieselpolttoaineessa on rikkiä paljon enemmän kuin länsimaissa on aikaisemminkaan käytetty, ja useimmissa ympäristönsuojeluun panostaneissa teollisuusmaissa dieselöljyt ovat nykyisin hyvin vähärikkisiä. Raskaan liikenteen, etenkin tavarakuljetuksia hoitavien rikkojen, osuus Himalajan vuoriteillä on hyvin suuri, ja tutkimuksen kohteena olleella Manali-Leh -valtatiellä liikennöi vuodessa noin 50 000 rekkaa.

Rikkipitoisuuden nousulla on moninaisia haittoja, sillä rikin vaikutuksesta maaperän happamoituu, minkä puolestaan johtaa muun muassa monien haitallisten alkuaineiden liukoisuuden lisääntymisen. Rikin kertyminen maaperää heikentää vuoriston muutenkin rajallisten viljelykelpoisten maa-alueiden tuottokykyä, ja korkeista rikkipitoisuuksista voi olla suoraa terveydellistä haittaa niin kasveille kuin elinkunnallekin.

Sekä ekologisilta että terveysvaikutuksiltaan haitallisiksi – muun muassa syöpäriskiä lisääviksi tunnettavien PAH-yhdisteiden pitoisuudet valtatein varsilla eivät ole nousseet eritysien korkeiksi, mutta eri yhdisteiden koostumuksen ja määräsuhteiden perusteella voidaan osoittaa näiden luonnolle vieraiden kemikaalien lähteenä olevan liiketeen pakokaasupäästöt ja paikallinen puun ja muun biomassan poltto. Himalajan korkeilta rinteiltä saadut havainnot liikenteen haitoista osoittavat ihmisen toiminnan laajaa ulottuvuutta minkä tulisi tutkijoiden mukaan lisätä ympäristön tilan seurantaa myös harvaan asutulla ja asumattomilla alueilla niin ihmisen kuin muun luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi (Archives of Environmental Contamination and Toxicology 72(4), May 2017; https://link.springer.com/article/10.1007/s00244-017-0396-7

Intia päätti 10 uuden ydinvoimalan rakentamisesta

Avainsanat

, , , , , ,

Eteläisessä Tamil Nadun osavaltiossa toimivan Kudankulamin ydinvoimalan kaksi 1000 megawatin yksikköä muodostavat Intian suurimman sähköntuotantoyksikön. Kuva: BusinessLine, The Hindu.

Maailman toiseksi väkirikkaimman valtion, yli 1.3 miljardin asukkaan Intian hallitus päätti 17.5.2017 kymmenen uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Voimalat perustuvat intialaisiin, nimellisteholtaan 700 megawatin (MW) painevesireaktoreihin (pressurised heavy water reactor; PHWR). Lisärakennusohjelman mukainen sähköntuotantokapasiteetti on suurempi kuin kaikkien Intian nykyisten 22 ydinreaktorin yhteinen nimellisteho, joka on 6’780 megawattia.

Nykyisten 22 ydinvoimalan lisäksi Intialla on rakenteilla vuosina 20212022 tuotannon aloittavia ydinvoimaloita, joiden yhteinen sähköntuotannon nimellisteho on 6’700 megawattia (The Times of India, 18.5.2017; http://timesofindia.indiatimes.com/india/cabinet-clears-proposal-to-build-10-nuclear-power-plants/articleshow/58725625.cms

Kuivuus tärkeä syy Afrikan pakolaisongelmaan

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , ,

Sahelin alueen kosteikkojen kuivatuksesta yhteiskunnallinen katastrofi

Sahelin alueen tärkeimmästä vesialtaasta, Tšad-järvestä on vain rippeet jäljellä. Järven vesipinta-ala vuosina 1973 ja 2017. Kuva US Geological Survey, via Wetlands International.

Saharan eteläpuolisen Afrikan Sahelin alueen väestö on ollut pitkään ahdingossa niin luonnonolojen kuin yhteiskunnallisten kriisien takia. Pitkät kuivuuskaudet sekä hallitsematon karjatalouden levittäytyminen ovat kuluttaneet luonnon tuotantokykyä ja, eroosion seurauksena paikalliset viljelymahdollisuudet ovat käyneet vähiin. Yksi vähälle huomille jääneistä ongelmista on vesi- ja kosteikkoekosysteeminen kuivuminen – tai oikeastaan kuivattaminen. Kattavan yleiskuvan Sahelin alueen vesivarojen ongelmista julkaisi kansainvälinen Wetlands International -järjestö. Water Shocks. Wetlands and Human Migration in the Sahel -julkaisu esittää hyvin vähälle huomiolle jäänyttä taustaa vesivarojen kestämättömän hoidon, yhteiskunnallisten ongelmien ja hallitsemattomaksi paisuneen muuttoliikkeen ja pakolaisuuden yhteyksistä.

Esimerkiksi alueen tärkeimmän lisäveden Tšad-järven pinta-ala on kutistunut 95 prosentilla maanviljelyksen tarpeisiin tehtyjen kastelu- ja pengerrystöiden takia. Veden puute on tärkein väestöä rasittava elinympäristöön liittyvä ongelma, ja viljelyn myötä myös muut elinkeinot ovat ahdingossa. Näissä oloissa nopeasti kasvavan väestön on mahdotonta saada elantoa, ja Sahelin alueelta on lähtenyt pakolaisiksi kesän 2013 jälkeen kaikkiaan 2.3 miljoona ihmistä, joista lasten osuus on 1.3 miljoonaa. Yksin kuivuus ei kuitenkaan ole pakolaisuuden taustalla, vaikka epäsuorasti luonnonolojen karuus onkin synnyttänyt yhteiskunnallisia katastrofeja,

Kuivuuden ja köyhyyden käydessä jatkuvasti pahemmiksi nigerialainen terroristijärjestö Boko Haram on houkutellut nuoria jäsenikseen. Terrori ja järjestäytynen yhteiskunnan rakenteiden sortuminen ovat viimeinen pisara, joka on ajanut miljoonat pakolaisuuteen.

Sahelin alueen ja muun köyhän Afrikan hyväksi on laadittu suunnitelmia ja muun muassa Europan unionilla on 80 miljoonan euron ohjelma Saharan eteläpuolisen Afrikan pelastamiseksi akuutista hätätilasta. Yksi ohjelmakohta on EU:n ja Afrikan maiden yhteinen hanke niin kotitalouksien kuin yhteisöjen energiaturvallisuuden ja -tehokkuuden parantamiseksi. Energiaprojektin tavoitteena on rakentaa 10 000 megawatin tuotantotehoon yltävää uusiutuvaa ja saastuttamatonta vesivoimaa. Voimalaitoshankkeet voivat valitettavasti olla alkuperäiselle vesiluonnolle, josta Tšad-järven katastrofaalinen kuivuminen on jo entuudestaan hälyttävä esimerkki.

Vesivarojen nykyistä järkevämpi käyttö on elinehto koko alueelle, sillä energiaakin tärkeämpää on turvata ruoan tuotanto. Viimeisimpien YK-arvioiden mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on tätä nykyä 20 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät akuutista nälästä tai ravinnonsaannin epävarmuudesta. Ja tärkein luontainen syy krooniseen ruokapulaan on veden puute.  Jos vesirakentamista ei onnistuta suunnittelemana ja toteuttamaan kestävästi, hyvää tarkoittava kansainvälinen yhteistyö voi johtaa entistä suurempaan kurjuuteen ja yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen – ja myös Eurooppaan suuntautuvan pakolaisuuteen (Wetlands International, Water Shocks. Wetlands and Human Migration in the Sahel, 2017; http://www.wetlands.org/watershocks

Nokia 3310-matkapuhelin myyntiin Intiassa – hintaan 3310 rupiaa

Avainsanat

, , , , , ,

Nokia 3310 -matkapuhelimen uusittu versio maksaa Intiassa noin 46 euroa. Kuva: technewsworld.com.

Yksi matkapuhelinalan ja -historian tunnetuimmista malleista, lähes legendaarisen maineen kautta maailman saavuttanut Nokia 3310 esiteltiin helmikuussa 2017 Espanjan Barcelonan Mobile World Congress -tapahtumassa. Suomalainen HMD Global -yhtiö, jolla on lisenssi Nokian matkapuhelinten tavaramerkkeihin, on päivittänyt 3310:n vastaamaan tämän päivän kuluttajan vaatimuksia. Uusitussa mallissa on Nokia Series 30+ OS -käyttöjärjestelmä, 2,4 tuuman värinäyttö, muistikortin avulla laajennettava muisti, MP3-soitin, FM-radio, 2 MP kamera, langaton Bluetooth-valmius – ja nostalgian kruununa puhelimessa on tietysti kuuluisa matopelikin modernisoituna versiona. 3310 on tullut markkinoille odotettuna uutuutena etenkin aasialaisille markkinoille, ja 18.5.2017 mallin myynti alkaa Intiassa, jossa sana Nokia oli suuruutensa päivinä lähes synonyymi matkapuhelimelle. Hinnallakaan neljässä eri värissä myyntiin tuleva uutuus ei ole ainakaan täkäläisen tason mukaan pilattu, sillä mallin 3310 ohjehinta on 3310 rupiaa. Julkaisupäivän valuuttakurssin mukaan hinta vastaa 46 euroa.

Peruspuhelin on varmasti tarpeen, mutta yhä useampi kuluttaja – myös kehittyvissä maissa – on päässyt tutustumana uudenaikaisiin älypuhelimiin, ja siksi 3310 ei ole ennakkokyselyisä herättänyt erityistä innostusta Intiassa. Julkaistun kyselyn mukaan noin joka neljäs vastaaja voisi harkita uudistetun 3310-puhelimen hankkia. Edullisuus ja käyttövarmuus ja -mukavuus, pitkä, 22 tunnin puheaika ja jopa kuukauden akunkesto puhelimen valmiustilassa jäävät kuitenkin taka-alalle, kun 2G-tasolla verkkoyhteyksiä tarjoavaa puhelinta verrataan markkinoita hallitsevien älypuhelinten ominaisuuksiin (The Indian Express, 17.5.2017; http://indianexpress.com/article/technology/mobile-tabs/nokia-3310-launched-in-india-price-specs-features-sale-date-4657802/

Hyviäkin uutisia Afrikan suurista nisäkkäistä: Maanosan keskiosien virtahepojen kanta säilynyt ympäristön paineista huolimatta

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , ,

Virtahepoja on Kamerunin Faro National Park -kansallispuistossa nykyisin jopa enemmän kuin 2000-luvun alussa. Kuva: farodecouverte.com.

Viime vuosien ja jo vuosikymmenten uutiset Afrikan eläimistön tilasta ovat olleet pääasiassa kielteisiä ja jopa hälyttäviä, etenkin yhä yleisemmän ja julmemman salametsästyksen takia. Niin norsujen, sarvikuonojen kuin leijonienkin tilannetta kuvataan huolestuttavaksi, ja suurriistan kannat ovat heikentyneet vakavimmillaan paikallisen sukupuuton partaalle. Suojelualueiden perustaminen ja lainvoimainen eläinten rauhoitus eivät pysty estämään rikollisliigojen hallitsemaa salametsästystä ja salakauppaa. Mutta kyllä Afrikan suurista eläimistä saadaan onneksi hyviäkin uutisia. Uusimpana esimerkkinä on maanosan keskiosassa, Ruandan, Keski-Afrikan tasavallan ja Tšadin alueilla elävien virtahepojen (Hippopotamus amphibius) elinvoimaisen kannan säilyminen ennallaan 2000-luvulla.

Hollantilaistutkija Paul Scholten johdolla Oxyx-tiedelehdessä julkaistussa selvityksessä laskettiin virtahepojen lukumäärää vuonna 2014 Faro National Park -kansallispuistossa Kamerunissa samoin menetelmin kuin eläinkanta oli kartoitettu vuosina 2000 ja 2008. Virtahepoja tavattiin uusimmassa laskennassa jopa enemmän kuin aikaisemmissa kartoituksissa.

Tutkijat laskivat virtahepojen määrän 97 kilometrin pituiselta jokiosuudelta. Vuonna 2014 reitillä tavattiin 885 yksilöä, kun edellisessä vastaavassa laskennassa virtahepoja nähtiin 525 yksilöä, ja vuonna 2000 kartoituksessa näitä suuria ja helposti havaittavia eläimiä tavattiin 647 yksilöä.

Alueellisesti varsin kattavassa selvityksessä yhdellä Afrikan eläimistön avainlajeista todettu kannan säilyminen elinvoimaisena on ilahduttava tieto, mutta ei virtahepojen asema silti täysin turvattua ole täälläkään. Vuosi vuodelta paineet jokivarsien luonnontilan säilyttämisessä kasvavat jatkuvasti lisääntyvän karjatalouden tuodessa nautaeläimiä samoihin maisemiin. Jokivarsien luontoa ja luonnonvaraisten eläinten elinmahdollisuuksia heikentää myös jatkuvasti laajeneva kaivostoiminta.

Virtahepo on luonnonsuojelulakien nojalla rauhoitettu, ja muun muassa Ruanda kielsi vuonna 2012 lajin metsästysmuistojen maastaviennin. Valvottu ja suunnitelmallinen metsästys on kuitenkin yksi keksisen Afrikan virtahepokannan turvaajista, sillä organisoiduilla riistasafareilla metsästys kohdistuu kestävällä tavalla oikeisiin paikoin ja yksilöihin. Yksityisten toimijoiden ja virallisten suojelualueiden toiminnan tehostaminen ja laajentaminen ovat kuitenkin tutkijoiden mukaan välttämättömiä suurten nisäkkäiden tulevaisuuden turvaamiseksi (Oryx The International Journal of Conservation, 51(2); April 2017; https://www.cambridge.org/core/journals/oryx/article/good-news-from-northcentral-africa-largest-population-of-vulnerable-common-hippopotamus-hippopotamus-amphibius-is-stable/D7AD517EC0BFC633BB50FEAAC1F510AF#

Vaarallisilla siipisimpuilla erilaisia ääniä

Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Ääntelyn tarkoitusta ei vielä tunneta

Sanonta ”mykkä kuin kala” joutaa romukoppaan. Siipisimpullakin on ainakin kaksi erilaista ääntelytyyppiä. Kuva: iclipart.com.

Vedenalainen maailma on kaikkea muuta kuin hiljainen, sillä useat vesieläimet ääntelevät usein ja monin eri tavoin. Kaloja ei yleensä pidetä erityisen sosiaalisina keskustelijoina, mutta useimmilla kalalajeilla on lajityypillisiä, usein monenlaisia ja eri yhteyksissä vaihtelevia ääniä. Onpa useiden kalalajien samanaikaista ääntelyä verrattu jopa keväiseen linnunlaulun konserttiin. Uusimpana todisteena kalojen äänimaailmasta ovat kokeelliset havainnot maailman merillä erittäin aggressiivisesti levittäytyvästä ja monille elämän muodoille vaarallisesta siipisimpusta (Pterois miles).

Yhdysvaltalaisen Duke University -yliopiston Merentutkimuslaboratorion tutkijan M. Beattien johdolla Journal of Fish Biology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 3.5.2017 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin eri puolilla maailmaa tarkoin seurattavan siipisimpun (Pterois miles) ja sen lähisukulaisen Pterois volitans -lajin ääntelyä kokeellisissa akvaario-oloissa.

Tutkijat pitivät siipisimppuja viiden vuorokauden ajan betonisissa altaissa ja äänittivät kalojen vedenalaisen ääntelyn koko ajan. Erilaisten ympäristön hälyäänien pois suodattamisen jälkeen paljastui, että siipisimpuilla on kaksi pääasiallista ääntelytyyppiä ‒ hyrinän kaltaista ääntelyä sekä rummutukseen verrattavaa, samankaltaisena toistuvia sykäyksiä. Siipisimppujen ääntelyn tai eri äänityyppien tarkoitusta ei tunneta, mutta äänillä tiedetään olevan osuutta kalaparvien yksilöiden välisessä kommunikoinnissa kuten uintisuunnan määrittelyssä, parvikalojen yhteisen saalistuksen ohjauksessa, kutukäyttäytymisessä sekä vaaran uhatessa annettavissa varoituksissa (Journal of Fish Biology, 3.5.2017; http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jfb.13321/full

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Syvänmeren kalat kommunikoivat äänten välityksellä. Tiedebasaari 31.1.2012; https://tiedebasaari.com/2012/01/31

Piraijat ärjyvät olleessaan vihaisia. Tiedebasaari 18.10.2011; https://tiedebasaari.com/2011/10/18

Rehevöityminen muuttaa vahingollisesti vesieläinten äänimaailmaa. Tiedebasaari 1.10.2016; https://tiedebasaari.com/2016/10/01

Vaarallinen siipisimppu tavattu ensi kerran Italian vesillä. Tiedebasaari 31.3.2017; https://tiedebasaari.com/2017/03/31

Aggressiivisesti maailman merillä levittäytyvä siipisimppu on kotiutunut Välimerelle. Tiedebasaari 27.6.2016; https://tiedebasaari.com/2016/06/27

Ihmisten tarjoama ruoka muuttaa ja lyhentää karhujen talviunta

Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Karhujen talviuni on lyhentynyt sekä talvien leudontumisen että ihmiseltä saatavan ruokatarjoilun seurauksena. Kuva: slovenianbears.com.

Oppikirjatietojen mukaan karhut (Ursus arctos) viettävät talvipesäsään puolisen vuotta, mutta todellisuudessa nykyajan karhujen talviunen pituus jää joskus vain pariin kuukauteen. Talviunen keskeytyminen ja karhujen kömpiminen ulos talvipesistään on sekin yleistynyt. Laadultaan heikentyneen ja ajallisesti lyhentyneen talviunen syyksi on osoitettu ilmastonmuutoksen myötä leudontuneet talvet ja useilla viikoilla lyhentyneet pakkas- ja lumijaksot. Mutta tärkeä osuutensa karhujen talvilevon lyhenemiseen näyttää olevan – ainakin paikallisesti – myös ihmisen tarjoamalla, usein ympärivuotisella ruokinnalla.

Slovenialaisen Ljubljanan yliopiston Bioteknisen tiedekunnan tutkijan Miha Krofelin johdolla Journal of Zoology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon julkaistussa tutkimuksessa seurattiin ruskeakarhujen – eli Suomessakin tavattavan karhun – talvipesäänsä vetäytymisen ajankohtaa, talviunen tai pesässä vietetyn ajan pituutta sekä pesästä kesken lepokauden poistumisen yleisyyttä seuduilla, joilla karhuille oli ihmisen tarjoamaa ruokintaa ja seuduilla, joilla nallet olivat vain omatoimisen ravinnonhankinnan varassa. Tutkimuksessa verrattiin karhujen talvista käyttäytymistä ja ajankäyttöä paitsi Sloveniassa myös muilla maantieteellisillä alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Karhujen talvipesässä viettämän ajan pituus on tutkimuksen perusteella suoraan verrannollinen siihen, kuinka pohjoisessa yksilöt elävät. Suorien sekä kirjallisuudessa eri maista ja maanosista julkaistujen tietojen mukaan yhden leveysasteen siirtyminen kohti pohjoista merkitsee karhun talviunen pituuteen keskimäärin 3.1 vuorokauden pidennystä. Leveysasteen mukainen ero on yhtä suuri uros- ja naaraskarhuilla. Talviunen kokonaispituudessa on sen sijaan huomattava ero sukupuolten välillä. Vertailun mukaan uroskarhut viettävät talvipesässä keskimäärin 10.3 vuorokautta kauemmin kuin naaraat. Ihmisen tarjoama ruokinta kuitenkin muuttaa karhujen talvikäyttäytymistä ratkaisevasti.

Sloveniassa, joka sijaitsee Keski-Euroopassa, ja jossa karhujen ympärivuotinen ruokinta on tavallista, uroskarhut viettivät talvipesässä keskimäärin 82 vuorokautta, kun naarailla vastaava lepoaika oli vain 57 vuorokautta. Nämä lepoajat ovat uroksilla 45 prosenttia ja naarailla 56 prosenttia lyhempiä kuin muualla samoilla leveysasteilla ja ilman ihmisen tarjoamaa ruokintaa elävillä lajitovereillaan.

Ruokinta saa karhut myös keskeyttämään talvileponsa tavallista useammin. Krofelin ja kumppanien aineistossa 61 prosenttia seuratuista karhuista lähti ulos talvipesästä kesken lepokauden ainakin yhden kerran talvessa. Keskimäärin seurannassa olleet karhut keskeyttivät talvilevon ja kömpivät ulkosalle 1.9 kertaa talven aikana.

Laajan ja kansainvälisestikin kattavan aineiston perusteella slovenialaistutkijat toteavat karhujen talvilevon ja lepoajan käyttäytymisen muuttuvan merkittävästi, jos ihmisen tarjoamaa ruokaa on jatkuvasti tarjolla. Ruokinnan seurauksena talvilepo lyhenee, ja karhujen aktiivinen ulkonaoloaika vastaavasti pitenee. Muuttuneen käyttäytymisen seurauksena suurten petoeläinten läsnäolo korostuu luonnossa, mikä tietysti vaikuttaa useiden luonnonvaraisten eläinten elämään ja elinmahdollisuuksiin, ja myös ihmisten ja karhujen kohtaamiset tulevat aikaisempaa todennäköisemmiksi (Journal of Zoology 302(1), May 2017; http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jzo.12421/full

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Leudot talvet lyhentävät karhun talviunta: Italiassa uroskarhun lepo vain 48 vuorokautta. 25.2.2017; Tiedebasaari 25.2.2017; https://tiedebasaari.com/2017/02/25