Tiedebasaari

Tiedebasaari

Tag Archives: vesikasvillisuus

Vesirutto Puolan järvissä yleinen mutta haitaton vieraslaji

28 sunnuntai Elo 2016

Posted by Kai Aulio in Biodiversiteetti, Kasvit, Luonto, Tiedepolitiikka, Tiedeuutisia, Vesiensuojelu

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Vesirutto Puolan järvissä yleinen mutta haitaton vieraslaji

Avainsanat

Agnieszka Kolada, Biological Invasions, Canadian waterweed, Elodea canadensis, ilmastonmuutos, Kanadan vesirutto, muukalaislajit, Puola, Puolan järvet, Puolan luonto, Sebastian Kutyla, uposkasvit, vesikasvillisuus, vesikasvit, vesirutto, vieraslajit

Vesirutto on pelottavasta nimestään huolimatta vaaraton ja yleensä haitaton, pinnan alla elävä uposkasvi. Vain harvoissa järvissä tämä helposti katkeilevista verson kappaleista uusiutuva muukalaislaji valloittaa vesistöjä alkuperäisiltä lajeilta tai aiheuttaa haittaa virkistys- tai monikäytölle. Kuva: Kai Aulio.

Vesirutto on pelottavasta nimestään huolimatta vaaraton ja yleensä haitaton, pinnan alla elävä uposkasvi. Vain harvoissa järvissä tämä helposti katkeilevista verson kappaleista uusiutuva muukalaislaji valloittaa vesistöjä alkuperäisiltä lajeilta tai aiheuttaa haittaa virkistys- tai monikäytölle. Kuva: Kai Aulio.

Ihmisen mukana kulkeutuneet ja joko tahallisesti tai vahingossa luontoon levinneet eliölajit ovat vakava ongelma kaikkialla maailmassa. Useita vieraslajeja − muukalaislajeja − on julistettu suorastaan henkipatoiksi, ja esimerkiksi Euroopan unioni julkisti kesällä 2016 listan haitallisimmista ja ehdottomasti kartettavista ja mahdollisuuksien mukaan karkotettavista vieraslajeista. Vesitöissä monet kasvilajit pystyvät nopeasti valloittamaan vapaat kasvu- ja elintilat vieden olemassaolon mahdollisuudet alkuperäiseltä eliöstöltä. Yksi meillä Suomessakin yleisistä, ihmisen tahallisesti kotiuttamista vieraslajeista on uposkasvina esiintyvä vesirutto (Elodea canadensis). Lajinimensä mukaisesti Pohjos-Amerikasta kotoisin oleva vesirutto tuotiin Eurooppaan 1800-luvun alkupuoliskolla. Suomeen vesirutto tuotiin vuonna 1884. Meillä vesiruttoa pidetään ympäristöministeriön luokittelussa silmällä pidettävänä vieraslajina, joka voi haitata järvien ja hitaasti virtaavien jokivesien luontoa. Puolassa vesiruton tilanne näyttää olevan toisenlainen.

Puolan valtakunnallisen Sisävesitutkimuksen ja ympäristönsuojelun laitoksen tutkijat Agnieszka Kolada ja Sebastian Kutyła esittävät Biological Invasions -tiedelehden verkkopainoksessa 8.7.2016 julkaistussa tutkimuksessaan havainnot kaikkiaan 447 puolalaisen järven vesikasvillisuuden lajistosta, kasviyhdyskunnista sekä kasvien merkityksestä vesiekosysteemien rakenteelle ja toiminnalle.

Vesiruttoa esiintyi tutkimusvuosina kaikkiaan 40 prosentissa puolalaisjärvistä. Tutkimusta tehtiin kahdessa vaiheessa, jaksoina 2005−2009 ja 2010−2013. Järvissä, joissa muukalaislajia tavattiin, vesiruton kasvustojen pinta-ala kattoi keskimäärin 2.3−5.5 prosenttia kasvillisuuden vallassa olevista matalista rantavyöhykkeistä, Suurimmillaan vesiruton vallassa oli kuitenkin jopa 37.8 prosenttia järven rantavyöhykkeiden vesialasta. Lähes vuosikymmenen jakson kattaneen seurannan aikana vesirutto ei näytä yleistyneen Puolan järvissä.

Toisin kuin yleisesti epäillään, vieraslajina järviin kotiutuneesta ja varsin yleisestä vesirutosta ei Koladan ja Kutyłan mukaan näytä olevan haittaa puolalaisjärvien alkuperäiselle eliöstölle tai järven ekologiselle tilalle. Puolalaisissa järvissä vesirutto suosii etenkin kirkasvetisiä, ja yleensä vuoristorinteillä sijaitsevia, syviä järviä. Kasvupaikkavaatimuksiltaan puolalaiset vesirutot näyttävät siten poikkeavan lajin meikäläisistä suosikkiympäristöistä. Suomessa vesiruttoa tavataan runsaina kasvustoina rehevöityneissä ja suojaisissa, usein matalissa vesialtaissa, merenlahdissa ja uomissa. Puolalaisen selvityksen mukaan tutkijat ennustavat, että meneillään olevan ilmastonmuutoksen seurauksena vesirutto pikemminkin taantuu kuin yleistyy, joten vieraslajista ei näyttäisi muodostuvan vaarallista valloittajaa tai uhkaajaa paikalliselle eliöstölle (Biological Invasions; http://link.springer.com/article/10.1007/s10530-016-1212-4

 

 

 

Mainokset

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Majat hyödyttävät monipuolisesti luontoa

25 torstai Hel 2016

Posted by Kai Aulio in Biodiversiteetti, Eläimet, Luonto, Metsät, Tiedeuutisia

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Majat hyödyttävät monipuolisesti luontoa

Avainsanat

Alan Law, Brittein saarten eläimistö, Brittein saarten luonto, Castor fiber, euroopanmajava, majava, majavapadot, majavat ja tulvasuojelu, majavat ja vesistön vedenlaatu, Skotlannin luonto, Skotlanti, Stirlingin yliopisto, vesikasvillisuus, vesistöjen biodiversiteetti, virtavesien luonto

Majavien vaikutukset luontoon ovat paljon laajemmat kuin vain helposti havaittavat patorakennelmat ja patoaltaat osoittavat. Kuva: Kanadanmajava Alaskassa. Lähde: en.wikipedia.org.

Majavien vaikutukset luontoon ovat paljon laajemmat kuin vain helposti havaittavat patorakennelmat ja patoaltaat osoittavat. Kuva: Kanadanmajava Alaskassa. Lähde: en.wikipedia.org.

Virtaaviin vesiin patoja rakentavat majavat muuttavat elinympäristöään usein radikaalisti, eivätkä ainakaan useimmat metsänomistajat pidä jyrsijöiden aiheuttamista ja jopa laajoja puukuolemia aiheuttavista tulvista. Mutta kokonaisvaikutuksiltaan europanmajavat (Castor fiber) ovat luonnossa edullisia, osoittaa Skotlannissa tehty vertailututkimus. Majavien asuttamilla alueilla veden laatu paranee, virtojen tulvariskit vähenevät, ja varsinkin kasvillisuuden lajisto monipuolistuu.

Stirlingin yliopiston Biologisten ja ympäristötieteiden laitoksen tutkijan Alan Lawn johdolla Freshwater Biology -tiedelehdessä 11.2.2016 julkaistussa tutkimuksessa verrattiin sekä vedenlaadun että vesiympäristön biologisia ja fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia keskenään vertailukelpoisilla majavien asuttamilla ja majavista vapailla alueilla.

Merkittävin ero on luonnollisesti patorakenteiden ja patoaltaiden aiheuttama maisemallinen ja fyysinen muutos, mutta suurikokoisten jyrsijöiden vaikutus ulottuu paljon laajemmallekin. Erityisen suuri ero majavien asuttamissa ja majavattomissa vesistöissä havaittiin kasvilajistossa. Majavien muokkaamissa vesissä kasviston biomassa oli jopa 20 kertaa suurempaa kuin vertailualueilla. Osansa muutokseen on patoaltaisiin kertyvällä kiintoaineksella, joka on erinomainen juurtuma-alusta vesi- ja rantakasveille. Kerrostuvat lietteet ovat varsinkin maatalousvavaltaisilla seuduilla hyvin ravinnerikkaita ja siten kasvien tuotantoa edistäviä. Rehevöitymistä edistävän orgaanisen aineksen pidättyminen/kerrostuminen vesialueille oli majavien asuttamilla paikoilla seitsemän kertaa suurempaa kuin vertailualueilla.

Vesistön selkärangattomien eläinten lajisto oli majavien hallitsemilla alueilla noin neljänneksen köyhempää, mutta kokonaisuutena eliölajiston monimuotoisuus oli majavesissä 28 prosenttia suurempi kuin vertailualueilla.

Osin patoaltaiden sedimentteihin, osin lisääntyneeseen kasvillisuuteen sitoutuvat ravinteet – etenkin haitallista vesien rehevöitymistä aiheuttavat typpi- ja fosfori – parantavat patojen alapuolisten virtojen ja patoaltaiden veden laatua. ”Majavavesistöissä” vesien nitraatti- ja fosfaattipitoisuudet olivat keskimäärin 40 prosenttia alhaisemmat kuin muuten vastaavissa mutta ilman majavapatoja olleissa vesissä. Kasvillisuuteen ja sedimentteihin sitoutuu ravinteiden ohella myös maa- ja metsätalouden lannoitteista ja torjunta-aineista karanneita jäämiä.

Kokonaisia vesistöalueita kattava – ja kaikin puolin edullinen – vaikutus majavien rakentamilla padoilla ja patoaltailla on tulvasuojelussa. Altaat tasoittavat virtaamia ja etenkin rankasateiden ja keväisten lumen sulamisvesien purkautumisten aikana (Freshwater Biology; http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/fwb.12721/full

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Arkistot

Mainokset

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy