Tiedebasaari

Tiedebasaari

Tag Archives: Puola

Karhut merkkaavat kulkureittejään ja kertovat ominaisuuksistaan hieromalla tassuja maaperään

24 keskiviikko touko 2017

Posted by Kai Aulio in Eläimet, Luonto, Tiedeuutisia

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Karhut merkkaavat kulkureittejään ja kertovat ominaisuuksistaan hieromalla tassuja maaperään

Avainsanat

Agnieszka Sergiel, eläinten kommunikaatio, eläinten signaalit, eläinten viestintä, Espanja, Kantabrian vuoristo, karhu, Karpaatit, kemiallinen viestintä, merkkiaineet, Puola, Puolan Tiedeakatemia, ruskeakarhu, Scientific Reports, Ursus arctos

Tassujen rauhasista erittyy ainakin 26 erilaista tunnisteyhdistettä

Karhut merkitsevät elintilaansa ja reittejään polkemalla tassuillaan maata, johon käpälän pohjien rauhaseista jää yksilöllinen hajusignaali. Kuva: wildlifeworldwide.com.

Karhut vaeltavat asumattomilla metsäseuduilla laajoilla alueilla pääosin yksinään, mutta aika ajoin – etenkin lisääntymisaikoina – on tärkeää pystyä viestittelemään lajikumppanien kanssa. Monilta nisäkkäiltä tunnetaan reviirien ja liikkumisreittien kemiallisia tai mekaanisia merkitsemistapoja kuten virtsan tai erityisten rauhasten eritteiden kautta puunrukoihin tai muihin kiinteisiin alustoihin jätettävät hajujäljet tai puunkuoren tai muun kasvillisuuden vaurioittamiset. Karhuilla (ruskeakarhulla; Ursus arctos) on myös tällainen, hyvin vähän tunnettu ja tutkittu yksilöllisten jälkien merkkaamistapa. Karhut hierovat raajojensa pohjia – tassuja/käpäliä – maaperään, johon jää kemiallinen, lajikumppanien tunnistettavissa oleva merkintä.

Karhujen tassunpohjien kautta tapahtuvaa viestintää tutkinut Puolan Tiedeakatemian Luonnonsuojeluinstituutin tutkijan Agnieszka Sergielin johtama tutkijaryhmä esittää Scientific Reports -tiedelehdessä tulokset kaikkiaan 31 karhuyksilön seurannasta Pohjois-Espanjan Kantabrian vuoristosta.

Tutkijat analysoivat karhujen tassujen pohjien rauhasten erittämiä yhdisteitä sekä karhuyksilöiden käytöstä maastossa kameraseurannan avulla kolmen vuoden aikana. Kemiallisia analyysejä varten tutkijat analysoivat kuuden Puolan eteläosassa, Karpaattien vuoristosta elävän, tilapäisesti kiinni otetun luonnonvaraisen karhun tassujen rauhasten erittämiä yhdisteitä.

Maastohavainnot vahvistivat, että karhut vapauttavat kemiallisia yhdisteitä hieromalla tassuja maapohjaa vastaan. Tassujen kemikaaleista Sergiel ja kumppanit erottivat kaikkiaan 26 erilaista yhdistettä – muun muassa karboksyylihappoja – joista kuusi yhdistettä tavattiin vain uroskarhuilla. Tutkijat seurasivat kolmen vuoden aikaan kaikkiaan 15 eri karhuyksilöä ja todistivat kaikkiaan 323 videokuvauksessa 81 tassujen kautta tapahtunutta viestintätapahtumaa, eli 35 prosentissa kuvauksen kohteena ollut karhu – useimmiten uros – viestitti lajikumppaneilleen tassujen kautta jätettävällä merkinnällä.

Tassujen jättämien kemiallisten signaalien tarkkaa merkitystä tutkijat eivät tiedä, mutta tällaisilla signaaleille on nisäkkäiden keskuudessa tärkeä osuus etenkin lajin lisääntymisajankohtien ja -halukkuuden ilmaisemisessa, ja varsinkin uroskarhuille on tärkeää viestittää kilpaileville uroksille omia yksilöllisiä ominaisuuksia (Scientific Reports, 7 (1052); http://www.nature.com/articles/s41598-017-01136-1

Mainokset

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Elohopeaa ja muita ympäristömyrkkyjä joutuu lokkien elimistöön hengitysilman kautta

17 maanantai Huh 2017

Posted by Kai Aulio in Eläimet, Luonto, Terveys, Tiedeuutisia, Vesiensuojelu

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Elohopeaa ja muita ympäristömyrkkyjä joutuu lokkien elimistöön hengitysilman kautta

Avainsanat

alkyylifenolit, bisfenoli A, elohopea, Gdanskin yliopisto, Gdanskinlahti, harmaalokki, hengitysaktiivisuus, hormonihäiritsijät, Itämeren tila, Itämeren ympäristömyrkyt, Itämeri, Larus argentatus, lokit, lokkilinnut, Lucyna falkowska, Marine Pollution Bulletin, merilinnut, PAH-yhdisteet, polysykliset aromaattiset hiilivedyt, Puola, vesilinnut, ympäristömyrkkyjen kulkeutuminen keuhkoihin, ympäristömyrkyt

Harmaalokki voi altistua haitallisille kemikaaleille hengitysilman kautta. Kuva: Kai Aulio.

Puolalaisen Gdanskin yliopiston tutkijan Lucyna Falkowskan johdolla Marine Pollution Bulletin -tiedelehden huhtikuun 2017 numerossa ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin elohopean, bisfenoli A:n, polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) sekä alkyylifenolien kertymistä Gdanskinlahdella elävien harmaalokkien (Larus argentatus) keuhkoihin. Kaikissa tutkituissa eteläisen Itämeren harmaalokkien keuhkonäytteissä oli elohopeaa, jota näyttää kulkeutuvan linnun hengityselimistöön eniten pesimäkauden aikana. Ilmassa olevien elohopean, fenolien ja muiden niin kutsuttujen hormonihäiritsijä-kemikaalien esiintyminen eläinten ja ihmisen hengitysilmassa on todettu ja tunnettu jo kauan, mutta näiden kemikaalien kulkeutumista ja kertymistä keuhkoihin hengityksen mukana ei ole aikaisemmin havaittu linnuilla tai millään muullakaan eläinryhmällä.

Muut hormonihäiritsijät – joista monet haittaavat ja heikentävät eläinten lisääntymistuloksia – kertyvät harmaalokkeihin ravinnon mukana. Eri kemikaalien saanti vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti lokkien elinkierron eri vaiheiden myötä lintujen viettäessä aikaansa erilaisissa ympäristöissä.

Elohopean kertyminen harmaalokkien keuhkoihin vaihtelee linnun hengitysaktiivisuuden mukaan. Hengitysteiden kautta tapahtuva altistuminen on erityisen tehokasta linnuilla, joiden hengitysaktiivisuus on eläimen kokoon nähden suurempaa kuin useimmilla muilla eläinryhmillä (Marine Pollution Bulletin, 117(1–2), April 2017; http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0025326X17300863

 

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Uusi silkkitie avattu: Maailman pisin junayhteys Itä-Kiinasta Itä-Lontooseen

12 torstai Tam 2017

Posted by Kai Aulio in Liikenne, Tiedeuutisia

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi silkkitie avattu: Maailman pisin junayhteys Itä-Kiinasta Itä-Lontooseen

Avainsanat

Barking, Englanti, junarahti, Kazakstan, Kiina, Lontoo, Puola, rahtiliikenne, Ranska, ratayhteydet, rautatiet, Saksa, TimeOutLondon, Uusi silkkitie, Valko-Venäjä, Venäjä, Yiwu, Zhejiangin maakunta

19 000 kilometrin ratayhteys kahdeksan valtion kautta

Uuden silkkitien avannut rahtijuna lähdössä lähes kolmiviikkoiselle matkalleen. Kuva: AFP, Getty Images, via TimeOutLondon.

Uuden silkkitien avannut rahtijuna lähdössä lähes kolmiviikkoiselle matkalleen. Kuva: AFP, Getty Images, via TimeOutLondon.

Vuoden 2017 ensimmäisellä viikolla Kiinan hallituksen pitkään suunnittelema ja paljon julkisuudessa ollut niin kutsuttu Uusi silkkitie otettiin konkreettisesti liikenteeseen. Maailman pisimmäksi yhtenäiseksi junaradaksi luonnehditussa yhteydessä Kiinan itärannikolla, Zhejiangin maakunnassa sijaitsevasta Yiwun miljoonakaupungista lähti rahtijuna kohti Britanniaa. Pääteasema, jolle junan on määrä saapua 18 vuorokauden matkanteon jälkeen, on Lontoon Barkingissa toimiva tavara-asema. Pituutta tällä rataosuudella on kaikkiaan yli 19 000 kilometriä (12 000 mailia).

Uuden silkkitien rata vie Kiinasta Kazakstanin, Venäjän, Valko-Venäjän, Puolan, Saksan ja Ranskan kautta ja päätyy lopulta kanaalitunnelin kautta Englantiin. Reitin muut pääteterminaalit ovat Espanjan Madridissa ja Saksan Hampurissa. Turistien ei kannata haikailla uudesta eksoottisesta idän pikajunasta, sillä Uuden silkkitien ratayhteys on kehitetty rahtiliikennettä varten (TimeOut London, 10.1.2017;  http://www.timeout.com/london/blog/the-worlds-longest-train-line-now-ends-in-barking-011017

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Pimeässä hohtavia pyöräteitä Puolaan

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kai Aulio in Liikenne, Tiedeuutisia

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Pimeässä hohtavia pyöräteitä Puolaan

Avainsanat

kevyen liikenteen väylät, kevyt liikenne, liikenneturvallisuus, Masurian järvialue, pimeässä hohtavat pyörätiet, pimeässä loistavat liikenneväylät, Puola, Puolan järviseutu, Puolan kevyt liikenne, Puolan liikennepolitiikka, pyörätiet, TPA Instytut Badan Technicznych

Pintamateriaali varaa energiansa päivällä auringosta

Puolalaisyrityksen kehittämässä materiaalissa pyörätien pinnan hohtava valaistus ei vaadi ulkoista energianlähdettä ‒ päiväaikainen varautuminen riittää 10 tunniksi. Kuva: TPA Laboratory,.

Puolalaisyrityksen kehittämässä materiaalissa pyörätien pinnan hohtava valaistus ei vaadi ulkoista energianlähdettä ‒ päiväaikainen varautuminen riittää 10 tunniksi. Kuva: TPA Laboratory.

Kevyen liikenteen väylien suosio ja etenkin tarve ovat kasvaneet viime vuosina väestön keskittyessä kaupunkeihin ja taajamiin, ja ennen kaikkea kestävän kehityksen periaatteiden suosion myötä. Maankäytön ja liikenteen suunnittelijat ovat pyrkineet vastamaan kysyntään jalankulkijoita ja polkupyöräilijöitä turvaaman tarkoitetuilla ratkaisuilla.  Jos erillisiä väliä ei aina olekaan mahdollista rakentaa, turvallisuutta voidaan parantaa ainakin väylämerkintöjen avulla. Huomattavan askeleen eteenpäin ovat ottaneet kaupungit, joissa kevyen liikenteen väylät on päällystetty värillisillä kateaineilla. Tällaiset väylät ovat yleistyneet jo Suomessakin. Puolassa kehitys on jo seuraavalla tasolla: Koekäyttöön on saatu pimeässä hohtavat pyörätiet.

Syyskuusta 2016 lähtien ainakin Puolan Masurian järvialueella, jossa testataan TPA Instytut Badan Technicznych -yrityksen kehittämiä, auringonvalossa varautuvia pintamateriaaleja sisältäviä kevyen liikenteen väyliä. Päiväaikaan saatu varaus riittää pitämään väylän pinnat sinisen hohtavina ainakin 10 tunnin ajan (Travel + Leisure, 6.10.2016; http://www.travelandleisure.com/travel-tips/ground-transportation/glow-in-the-dark-bike-lanes

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Norjan miljardi-investointi kehittää ”polkupyörien supervaltateiden” verkoston yhdeksään kaupunkiin. Tiedebasaari 9.3.2016; https://tiedebasaari.com/2016/03/09

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Vesirutto Puolan järvissä yleinen mutta haitaton vieraslaji

28 sunnuntai Elo 2016

Posted by Kai Aulio in Biodiversiteetti, Kasvit, Luonto, Tiedepolitiikka, Tiedeuutisia, Vesiensuojelu

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Vesirutto Puolan järvissä yleinen mutta haitaton vieraslaji

Avainsanat

Agnieszka Kolada, Biological Invasions, Canadian waterweed, Elodea canadensis, ilmastonmuutos, Kanadan vesirutto, muukalaislajit, Puola, Puolan järvet, Puolan luonto, Sebastian Kutyla, uposkasvit, vesikasvillisuus, vesikasvit, vesirutto, vieraslajit

Vesirutto on pelottavasta nimestään huolimatta vaaraton ja yleensä haitaton, pinnan alla elävä uposkasvi. Vain harvoissa järvissä tämä helposti katkeilevista verson kappaleista uusiutuva muukalaislaji valloittaa vesistöjä alkuperäisiltä lajeilta tai aiheuttaa haittaa virkistys- tai monikäytölle. Kuva: Kai Aulio.

Vesirutto on pelottavasta nimestään huolimatta vaaraton ja yleensä haitaton, pinnan alla elävä uposkasvi. Vain harvoissa järvissä tämä helposti katkeilevista verson kappaleista uusiutuva muukalaislaji valloittaa vesistöjä alkuperäisiltä lajeilta tai aiheuttaa haittaa virkistys- tai monikäytölle. Kuva: Kai Aulio.

Ihmisen mukana kulkeutuneet ja joko tahallisesti tai vahingossa luontoon levinneet eliölajit ovat vakava ongelma kaikkialla maailmassa. Useita vieraslajeja − muukalaislajeja − on julistettu suorastaan henkipatoiksi, ja esimerkiksi Euroopan unioni julkisti kesällä 2016 listan haitallisimmista ja ehdottomasti kartettavista ja mahdollisuuksien mukaan karkotettavista vieraslajeista. Vesitöissä monet kasvilajit pystyvät nopeasti valloittamaan vapaat kasvu- ja elintilat vieden olemassaolon mahdollisuudet alkuperäiseltä eliöstöltä. Yksi meillä Suomessakin yleisistä, ihmisen tahallisesti kotiuttamista vieraslajeista on uposkasvina esiintyvä vesirutto (Elodea canadensis). Lajinimensä mukaisesti Pohjos-Amerikasta kotoisin oleva vesirutto tuotiin Eurooppaan 1800-luvun alkupuoliskolla. Suomeen vesirutto tuotiin vuonna 1884. Meillä vesiruttoa pidetään ympäristöministeriön luokittelussa silmällä pidettävänä vieraslajina, joka voi haitata järvien ja hitaasti virtaavien jokivesien luontoa. Puolassa vesiruton tilanne näyttää olevan toisenlainen.

Puolan valtakunnallisen Sisävesitutkimuksen ja ympäristönsuojelun laitoksen tutkijat Agnieszka Kolada ja Sebastian Kutyła esittävät Biological Invasions -tiedelehden verkkopainoksessa 8.7.2016 julkaistussa tutkimuksessaan havainnot kaikkiaan 447 puolalaisen järven vesikasvillisuuden lajistosta, kasviyhdyskunnista sekä kasvien merkityksestä vesiekosysteemien rakenteelle ja toiminnalle.

Vesiruttoa esiintyi tutkimusvuosina kaikkiaan 40 prosentissa puolalaisjärvistä. Tutkimusta tehtiin kahdessa vaiheessa, jaksoina 2005−2009 ja 2010−2013. Järvissä, joissa muukalaislajia tavattiin, vesiruton kasvustojen pinta-ala kattoi keskimäärin 2.3−5.5 prosenttia kasvillisuuden vallassa olevista matalista rantavyöhykkeistä, Suurimmillaan vesiruton vallassa oli kuitenkin jopa 37.8 prosenttia järven rantavyöhykkeiden vesialasta. Lähes vuosikymmenen jakson kattaneen seurannan aikana vesirutto ei näytä yleistyneen Puolan järvissä.

Toisin kuin yleisesti epäillään, vieraslajina järviin kotiutuneesta ja varsin yleisestä vesirutosta ei Koladan ja Kutyłan mukaan näytä olevan haittaa puolalaisjärvien alkuperäiselle eliöstölle tai järven ekologiselle tilalle. Puolalaisissa järvissä vesirutto suosii etenkin kirkasvetisiä, ja yleensä vuoristorinteillä sijaitsevia, syviä järviä. Kasvupaikkavaatimuksiltaan puolalaiset vesirutot näyttävät siten poikkeavan lajin meikäläisistä suosikkiympäristöistä. Suomessa vesiruttoa tavataan runsaina kasvustoina rehevöityneissä ja suojaisissa, usein matalissa vesialtaissa, merenlahdissa ja uomissa. Puolalaisen selvityksen mukaan tutkijat ennustavat, että meneillään olevan ilmastonmuutoksen seurauksena vesirutto pikemminkin taantuu kuin yleistyy, joten vieraslajista ei näyttäisi muodostuvan vaarallista valloittajaa tai uhkaajaa paikalliselle eliöstölle (Biological Invasions; http://link.springer.com/article/10.1007/s10530-016-1212-4

 

 

 

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Ilmansaastepäästöjen vaihtelut näkyvät männyn vuosirenkaissa

15 keskiviikko Kes 2016

Posted by Kai Aulio in Ilmansaasteet, Kasvit, Luonto, Metsät, Tiedeuutisia

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Ilmansaastepäästöjen vaihtelut näkyvät männyn vuosirenkaissa

Avainsanat

bioindikaattorit, happosateet, happosateiden aikakausi, harsuuntuminen, ilmansaasteet ja metsäpuiden kasvu, ilmansaasteet ja metsät, ilmansuojelu, Joanna Barniak, Marek Krąpiec, männyn vuosirenkáat, mänty, Pinus sylvestris, Puola, Puolan luonto, ympäristön tila, ympäristön tilan arviointi

Vuosirenkaiden paksuus – ja ääritapauksessa vuosiluston puuttuminen kokonaan – kertoo männyn kasvuolojen vaihteluista. Kuva: kai Aulio.

Vuosirenkaiden paksuus – ja ääritapauksessa vuosiluston puuttuminen kokonaan – kertoo männyn kasvuolojen vaihteluista. Kuva: Kai Aulio.

Teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen aiheuttamat ilmansaasteiden päästöt – 1970- ja 1980- luvuilla erityisesti rikkidioksidikuormitus ja näihin päiviin saakka typpioksidien päästöt – ovat olleet vakava haitta kaikelle elolliselle luonnolle koko maapallolla. Ihmisen toimesta aiheutettu ilmanlaadun heikkeneminen näkyi konkreettisimmin 1980-luvulla lauhkean vyöhykkeen havumetsien puuston kasvukunnon heikkenemisenä sekä niukkaravinteisten järvien kalakuolemina. Tämän niin kutsutun happosadeaikakauden vaurioiden merkitys ja aiheuttajat osattiin kuitenkin onneksi tunnistaa suhteellisen nopeasti. Happosateiden taloudellisen merkityksen takia, ja myös ihmisen terveyttä uhkaavan vaaran ansiosta, ilmansuojeluun sekä entistä puhtaampiin polttoaineisiin panostettiin suuria summia – ja happamoitusongelma lieveni parissa vuosikymmenessä. Eivät happamoittavat rikkipäästöt silti ole vieläkään voitettu ongelma, sillä kehittyvissä maissa tieliikenteen polttoaineet sekä kivihiilen teknisesti vanhanaikainen poltto aiheuttavat edelleen suuria vahinkoja. Typen oksidien päästöille ei ole pystytty – hyvistä lupauksista riippumatta – luomaan läheskään samanlaista kehitystä kuin rikkipäästöjen saneerauksissa. Itse asiassa etenkin tieliikenteen huimaavan nopea kasvu niin teollisuus- kuin kehittyvissä maissa on johtanut siihen, että typpiravinteiden haitalliset päästöt ovat jatkuvasti lisääntyneet. Ja typpilaskeutumien aiheuttamat ekologiset ja taloudelliset haitat kasvavat samaan tahtiin.

Varsinkin 1980-luvun loppupuoliskon ja1990-luvun onnistuneiden ilmansuojelutoimien ansiosta happosateista ei enää juurikaan puhuta, ja niin metsät kuin vesistötkin ovat toipuneet vakavimmasta alennustilastaan. Paikallisia ilmansaastekeskittymiä on toki edelleen lähes kaikissa maissa, ja näiden lähipiirissä saasteiden haitat ovat sekä luonnon että ihmisen taloutta rasittavia. Menneiden vuosikymmenien ankaran saastutuksen kaudella havupuiden neulaskato, niin kutsuttu harsuuntuminen, oli jokaisen havaittavissa. Tätä nykyä saasteiden vaikutukset ovat lievempiä, eikä esimerkiksi puiden fysiologisen kunnon heikkenemistä nähdä paljain silmin. Ja typpiravinteiden aiheuttama kutsumaton lannoitus edistää tehokasta puuston kasvua, joka peittää alleen muiden, haitallisten kemikaalipäästöjen vaikutukset. Tarkoilla mittauksilla paikalliset ja alueelliset ilmansaastuttajat voidaan kuitenkin osoittaa metsäpuiden kasvukäyristä – vuosikasvun nopeutta osoittavien, rungon poikkileikkauksessa näkyvien vuosirenkaiden paksuutta seuraamalla. Mittaus voidaan tehdä joko kaadetuista puista jälkikäteen tai erityisillä poraustekniikoilla, joilla saadaan poikkileikkaus-suuntainen näyte eri vuosien kasvusta.

Vuosilustomenetelmää käyttäen puolalaisen, Krakowassa toimivan AGH Tiede- ja teknologiayliopiston tutkijat Joanna Barniak ja Marek Krąpiec osoittivat Water, Air, & Soil Pollution -tiedelehden toukokuun 2016 numerossa julkaistussa tutkimuksessaan männyn (Pinus sylvestris) vuosirenkaiden koon heijastavan paikallisten kuormittajien päästömäärien vaihteluja. Kasvukauden aikaista kasvua kuvaavat vuosirenkaiden paksuudet vaihtelevat tietysti ennen kaikkea sääolojen – lämpötilan ja sateisuuden – mukaan, mutta puolalaistutkijat pystyivät erittelemään luontaisten vaihtelujen ja ihmisen aiheuttaman stressin vaikutukset toisistaan. Mittauksia tehtiin Puolan koillisosissa yhdeksällä linjalla (läheltä saastuttavaa kuormituspistettä asteittain kohti puhtaita tausta-alueita) kaikkiaan 53 alueella yli neljän vuosikymmenen jaksolta, 1960-luvulta lähtien. Männyn vuosirengasanalyysi osoitti pahimmat kasvun hidastumiset 1970–1990 -luvuilla, ja kuluvan vuosituhannen puolella kasvu on lähtenyt selvästi kohenemaan.

Ajallisten muutosten ohella silmiinpistävää oli männyn kasvun alueellinen vaihtelu – ja nimenomaan kasvupaikan suhteessa paikalliseen saastekuormittajaan. Kasvun hidastuminen oli merkittävästi suurempaa lähellä pistekuormittajaa kuin samoilla tutkimuslinjoilla kauempana päästölähteestä. Sekä kuormituksen että luonnollisten sääolojen tiliin liene laskettava se, että vuosirenkaat puuttuvat kokonaan kaikkiaan kahdeksana vuotena, vuosien 1964 ja 2002 välillä. Näihin nollakasvun vuosiin mahtuu siten sekä voimakkaimman saastekuormituksen että jo pitkälle edenneen ilmansuojelun vuosia (Water, Air, & Soil Pollution, May 2016; http://link.springer.com/article/10.1007/s11270-016-2862-7

 

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Ilveksen ja suden kohtaaminen Karpaateilla: Metsänvartijan video Puolasta

19 tiistai Huh 2016

Posted by Kai Aulio in Eläimet, Luonto, Tiedeuutisia

≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Ilveksen ja suden kohtaaminen Karpaateilla: Metsänvartijan video Puolasta

Avainsanat

Canis lupus, eläinten väliset suhteet, eläinvideot, Euroopan suurpedot, ilves, Karpaatit, Karpaattien vuoristo, Lynx lynx, Maguran kansallispuisto, petoeläimet, Puola, Puolan luonto, susi, suurpedot, Zenek Wojtas

Kahden harvinaisen suurpedon rauhallinen kohtaaminen puolalaisessa kansallispuistssa. Kuva: Zenek Wojtas, kuva YouTube -videosta.

Kahden harvinaisen suurpedon rauhallinen kohtaaminen puolalaisessa kansallispuistossa. Kuva: Zenek Wojtas, kuva YouTube -videosta.

Kissa ja koira suhtautuvat sananlaskun ja vertausten mukaan toisiinsa epäluuloisesti ja aggressiivisesti, mutta kyllä nämä biologisilta taustoiltaan villieläinlajit voivat elää samassa kodissa ja oppia myös leikkimään keskenään. Harvinaisempaa sen sijaan on, että kissan ja koiran villit sukulaiset ilves (Lynx lynx)  ja susi (Canis lupus) kohtaavat luonnossa ja käyttäytyvät rauhallisesti ja ulkopuolisen silmin jopa leikkisästi. Ja vielä harvinaisempaa on, että ihminen pääsisi tuollaisen kohtaamista todistamaan. Näin onnekkaasti kävi puolalaiselle biologisille ja metsänvartijalle Zenek Wojtasille, joka onnistui jopa videokuvaamaan tapahtuman.

Karpaattien vuoristossa, Maguran kansallispuiston lumisessa talvimaisemassa ilvesnaaras yhden poikasensa kanssa, kun paikalle tulee susi. Ilves käyttäytyy ensin kuten kissapedon tuleekin: Naaras käyristää selkänsä ja kääntyy lähestyvää sutta kohti tavanomaiseen lajityypilliseen puolustautumisasentoon. Mutta sudella ei ollut vihamielisiä aikeita. Wojtekin mukaan susi näytti olevan leikkisällä tuulella ulvahdellen ja haukahdellen ilvesnaarasta lähestyessään. Äiti-ilves ei kuitenkaan ollut valmis mihinkään kisailuun vaan kääntyi ja ajoi vieraan koiraeläimen luikkiman häntä koipien välissä tiehensä. Wojtekin videon julkisti YouTubessa ympäristöjärjestö WWF. (When a Wolf Meets a Lynx YouTube-video by Zenek Wojtas): https://www.youtube.com/watch?v=PZ0m2CuPvBc

 

Share this:

  • Jaa
  • Facebook
  • Twitter

Arkistot

Mainokset

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Peruuta