Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Rehevissä vesissä tavallinen uposkasvi karvalehti toimii tehokkaana vesien puhdistaja sitoessaan ja myös hajottaessaan eliökunnalle haitallisia kemikaaleja. Kuva: Kai Aulio.

Vesikasvien kyky ottaa ja varastoida solukkoihinsa sekä eliökunnalle hyödyllisiä että haitallisia ja jopa vakavasti myrkyllisiä metalleja tunnetaan niin hyvin, että kasveihin perustuvia niin kutsuttuja tertiaarisia vedenpuhdistuslaitoksia on rakennettu eri puolille maailmaa muun muassa teollisuuden ja kaivostoiminnan jätevesivaikutuksia lieventämään. Uposkasvit pystyvät keräämään vedessä myös orgaanisia yhdisteitä, ja kasvisolukoissa kemikaalit voivat paitsi pysyä eläimistön ulottumattomissa myös hajota vaarattomiksi lähtöaineikseen. Kiinalaisessa kokeellisessa tutkittiin kasvien kykyä sitoa vaarallisena hormonihäiritsijä – etenkin lisääntymisterveyden vaarantajana – tunnettavaa bisfenoli A -yhdistettä [BP(A)] erilaisissa vesistöissä ja haittakemikaalien eri pitoisuuksissa. Lisäksi selvitettiin, kuinka suuri osuus uposkasvien pinnoilla elävien levien ja muun päällyskasvuston (perifytonin) massalla on haittakemikaalien sitoutumiseen vedestä.

Wuhanissa toimivan Keski-Kiinan yliopiston tutkijan Guosen Zhangin johdolla Bulletin of Environmental Contamination and Toxicology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon julkaistussa tutkimuksessa viidestä testatusta uposkasvista selvästi tehokkaimmaksi BP(A):n sitojaksi osoittautui Suomessakin etenkin rehevissä vesissä tavallinen karvalehti (Ceratophyllum demersum), joka on aikaisemmin tunnistettu erityisen hyväksi raskasmetallein sitojaksi (Tiedebasaari 19.8.2016).

Koeoloissa kasveja pidettiin 12 vuorokaudenajan vedessä, jonka BP(A)-pitoisuus oli testin alussa viisi milligrammaa litrassa (5 mg(l).  Koejakson aikana vesikasvit poistivat BP(A):sta 62‒100 prosenttia. Muuten samanlaisissa mutta kasvittomissa oloissa veden bisfenolista poistui (hajosi) vain kaksi prosenttia.

Tehokkaimmin bisfenolia keräävän ja sitovan karvalehden kykyä rikastaa haittakemikaalia testattiin eri järvien vesissä, joiden ravinne- ja muut ominaisuudet vaihtelivat suuresti. BP(A):n sitoutuminen uposkasviin säilyi muuttumattoman korkean riippumatta ympäröivän veden ominaisuuksista.

Alkuaineiden – myös haitallisten raskasmetallien – sitoutumisessa uposkasveihin tärkeä osuus on kasvien pinnoilla elävällä päällyskasvustolla. Bisfenoli A:n sitoutumisessa karvalehteen perifytonlla ei ollut mitään osuutta, sillä haittakemikaalin poistuminen vedestä tapahtui samalla tehokkuudella ja samassa aikataulussa, vaikka päällyskasvustot oli osassa kokeita poistettu.

Uposkasville bisfenolin sitoutumisesta ei ole haittaa, sillä vieraskemikaali hajoa kasvisolukossa nopeasti. vajaan kahden viikon koejakson aikaan karvalehden solukkoihin sitoutui vain 0.1 prosenttia kasveja ympäristöstä vedestä poistuneesta kemikaalista, mikä osoittaa uposkasvin hajottavan bisfenolia tehokkaasti (Bulletin of Environmental Contamination and Toxicology, 31.3.2017; https://link.springer.com/article/10.1007/s00128-017-2071-0

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Vesikasvien kyky rikastaa metalleja käyttökelpoinen myös luonnontilaisten järvien saneerauksissa. Tiedebasaari 19.8.2016; https://tiedebasaari.com/2016/08/19

Mainokset