Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Jääkarhujen ahdingosta on tullut symboli arktisten merijäiden ennätykselliselle sulamiselle. Kuva: NASA Earth Observatory.

Talvi 2016‒2017 on ollut Suomessa poikkeuksellisen leuto. Lämmintä on muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla, ja samaan aikaan Australiassa kärsitään ennätyksellisistä helleaalloista. Sääilmiöt noudattelevat maailmanlaajuista ilmastonmuutosta seuraavien mallien tuloksia, mutta yksittäisen vuoden tilanne ei ole ratkaiseva todiste. Mutta se, että koko maapallon ilmakehän lämpötilasta 1880-luvulta alkaneen seurannan 16 lämpimimmästä vuodesta 15 on eletty 2001 jälkeen, kertoo vahvasta trendistä. Myös lähes ikuisiksi mielletyt napa-alueiden jäätiköt ovat sulaneet ennätyksellisesti. Sulamista edistävät sekä luontaiset tekijät että ihmisen voimistama ilmastonmuutos.

Merijäätiköiden sulaminen on itseään kiihdyttävä prosessi. Kiinteän jään valkoinen pinta heijastaa valtaosan auringon säteilyenergiasta takaisin avaruuteen, kun taas tumma merivesi sitoo lämpöä ja kiihdyttää jäämassojen sulamista.

Tarkkaa tietoa napajäätiköistä on saatu vuodesta 1979 alkaen satelliittiseurannoilla. Tammi-helmikuussa 2017 sekä arktiset (talvi) että antarktiset (kesä) jäätiköt ovat pinta-aloiltaan samanaikaisesti kutistuneet mittaus- ja seurantahistorian minimiin.

Pohjolan talvi 2016–2017 on ollut ennätysleuto. Yhden lämpöaallon aikana Arktikumin merijäät sulivat viidessä päivässä 49’000 neliökilometrin alueelta. Vastaavaa ei tunneta tapahtuneen aikaisemmin.

World Climate Research Programme -ohjelman mukaan talvella 2016‒2017 Arktiksen merijäätiköissä havaittiin kolme jaksoa, jolloin jään reuna vetäytyi aikana, jolloin jään olisi pitänyt laajentua. Vastaavaa ole havaittu aikaisemmin. Tammikuussa 2017 Arktiksen merijäiden pinta-ala oli 13.38 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,26 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin vertailujakson 1980–2010 keskiarvo. Jäätikön laajuus on nyt seurantahistorian pienin – 260’000 neliökilometriä pienempi kuin edellinen minimi vuotta aikaisemmin.

13.3.2017 Nature Climate Change -tiedelehdessä Kalifornian yliopiston tutkijan Qinghua Dingin johdolla julkaistu selvitys Arktiksen jäätiköiden sulamisesta osoittaa ilmakehän virtausten ratkaisevaa osuutta merijäihin. Keskeistä on Tyynenmeren ilmanpainevaihtelu. Ilmavirtaukset kuljettavat etelän korkeapainealueilta lämmintä ja kosteaa ilmaa pohjoiseen. Noin 60 prosenttia pohjoisten merijäiden häviämisestä selittyy ilmakehän virtausten muutoksista.  Osa näistä muutoksista johtuu ihmistoiminnan voimistamasta ilmastonmuutoksesta, mutta 30–50 prosenttia pohjoisten merijäiden vähenemisestä johtuu luontaisesta, koko maapallon ilmavirtausten vaihtelusta.

Merivesi sulattaa jäätikköä sisältäpäin

Antarktiksen Larcen C -jäätikköön ilmaantunut railo levenee ja pitenee nopeasti, ja lähitulevaisuudessa jäätiköstä irtoaa historiallisen suuri ajelehtiva jäävuori. Kuva: TomoNews US, YouTube screenshot.

Antarktiksen jäätiköiden laajuuden muutoksia ei tunneta läheskään yhtä hyvin kuin pohjoisten merijäiden muutoksia. 38 vuoden satelliittikartoitusten perusteella voidaan sanoa, että helmikuussa 2017 eteläisten merijäätiköiden pinta-ala oli pienempi kuin milloinkaan tunnetun seurannan aikana. Jäätiköiden muutokset ovat paitsi nopeita myös yllättäviä. Kaikkien aikojen minimiä edelsi vain kaksi vuotta sitten rekisteröity, tunnetun seurannan laajin jäätikkö. Vuoden 2017 alussa Antarktiksen jäätiköiden ala oli 22.8 prosenttia pienempi kuin pitkäaikaisen keskiarvon mukainen laajuus.

Antarktiksen jäätiköistä lohkeaa jopa tuhansien neliökilometrien suuruisia kappaleita luonnollisten tapahtumien seurauksena. Helmikuussa 2017 Pine Island -jäätiköstä lohkesi alaltaan New Yorkin Manhattanin kokoinen jäälautta. Etelämantereen länsiosassa Larsen C -jäätikköön on avautunut 175 kilometrin mittainen ja jatkuvasti etenevä railo. Kun lohkeaminen mitä ilmeisimmin lähitulevaisuudessa tapahtuu, mereen lähtee ajelehtimaan yli 5’200 neliökilometrin laajuinen jäämassa.

Suuria muutoksia tapahtuu myös Etelämantereen itäosissa, jota on aikaisemmin tutkittu varsin vähän. Tasmanian yliopiston tutkijan Stephen Rintoulin johdolla Science Advances -tiedelehdessä julkaistun selvityksen mukaan Totten Sea Shelf -jäätikön sisään on syntynyt railoja, joiden kautta merivesi virtaa syvälle jäämassaan. Merivesi sulattaa ja heikentää jäätikköä. Sulamisprosessissa jäätiköstä vapautuu vuosittain 63–80 miljardia tonnia vettä. Muutos – joka ei näy satelliittikartoissa –  vastaa yli kolmen metrin ohenemista jäätikön paksuudessa (Science Advances 2(12), 16.12.2016; http://advances.sciencemag.org/content/2/12/e1601610

Nature Climate Change, 13.3.2017; http://www.nature.com/nclimate/journal/vaop/ncurrent/full/nclimate3241.html

Mainokset