Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Pohjois-Afrikan laji levittäytymässä luontaisesti kohti pohjoista

Tšekissä ainakin 1.5 vuoden ajan viihtynyt sakaali on lajinsa läntisin edustaja Euroopassa, ja kotiutuminen osoittanee pysyvää suuntausta sakaalin levittäytymisessä kohti pohjoista. Kuva: Klára Pyšková, Kaarlen yliopisto (Charles University).

Tšekissä ainakin 1.5 vuoden ajan viihtynyt sakaali on lajinsa läntisin edustaja Euroopassa, ja kotiutuminen osoittanee pysyvää suuntausta sakaalin levittäytymisessä kohti pohjoista. Kuva: Klára Pyšková, Kaarlen yliopisto (Charles University).

Suden läheinen sukulainen sakaali eli kultasakaali (Canis aureus) on tavattu ensi kerran pysyväisluonteisesti Tšekin tasavallassa, noin 40 kilometrin etäisyydellä maan pääkaupungista Prahasta. Sakaalin läsnäolo ja viipyminen/asettuminen pysyvästi alueelle on todennettu kymmenillä erillisillä, puolentoista vuoden aikana saduilla riistakamerahavainnoilla. Havainnot maalle uuden petolajin ilmeisen pysyvästä kotiutumisesta julkaisivat prahalaisen Kaarlen yliopiston (Charles University)  yliopiston ja Tšekin tiedeakatemian tutkijat 16.12.2016 ilmestyneessä ZooKeys -tiedelehden numerossa.

Opinnäytetyötään Tšekin petoeläinlajiston elinolosuhteista tekevä, Prahassa toimivan Kaarlen yliopiston Ekologian osaston tutkija Klára Pyšková sai riistakamerallaan ensimmäisen havainnon sakaalista 19.6.2015. Sittemmin ilmeisesti sama sakaaliyksilö on osunut 12 eri kohdealueella olleiden riistakameroiden linssien eteen 57 kertaa. Valtaosa (49 eri havaintoa) sakaalihavainnoista tehtiin keskenään samankaltaisilla, metsien ympäröimän pensaikkoisen ruohoston hallitsemilta alueilta. Tällainen maastotyyppi vastaa olosuhteita, jollaiset vallitsevat sakaalin päälevinneisyysalueella Pohjois-Afrikassa.

Sakaali on monen muun pedon tavoin aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Myös Pyškován kamerahavainnoissa tämä suuntaus ilmenee konkreettisesti, sillä 61 prosenttia kohtaamisista tapahtui aamu- tai iltahämärissä, ja vain 39 prosenttia havainnoista tehtiin päiväsaikaan. Aktiivisimmillaan tšekkiläinen sakaali on aamuisin kello 4–10 välillä sekä iltapäivällä ja illalla kello 18–24 välillä.

Pyškován havainnot elävästä sakaalista ovat ensimmäiset laatuaan Tšekissä, mutta laji on kyllä kirjattu/tavattu aikaisemminkin 1990-luvun loppupuoliskon jälkeen. Aikaisemmat tiedot sakaaleista ovat kuitenkin kuolleista – joko metsästäjien ampumista tai liikenteen tappamista – yksilöistä. Nyt sakaalin viipyminen lajille tyypillisessä maastossa ainakin yli puolentoista vuoden ajan osoittaa sakaalin mahdollisesti kotiutuneen uuteen maahan. Sen, onko riistakameroiden kuvaama sakaali ainoa lajin yksilö paikalla, ei ole aivan varmaa. Kuvien perusteella ei voida myöskään määrittää sakaalin sukupuolta, mutta todennäköisesti pedolla ei ole täällä puolisoa tai poikasia, tutkijat päättelevät.

Sakaalin pysyvä levinneisyysalue kattaa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden lisäksi Euroopan kaakkoisimman osan, Balkanin niemimaan. Tšekissä liikkuvan ja samalla paikalla pysyvän sakaalin olemassaolo kertonee lajin luontaisesta levittäytymisestä kohti pohjoista ja koillista. Syitä koirapedon elinalueen laajenemiseen voivat olla sekä luontaiset että ihmisen aiheuttamat luonnon olosuhteiden muutokset. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma lämpeneminen – etenkin entistä leudommat talvet – auttaa eteläisten lajien levittäytymistä kohti pohjoista. Osansa voi olla metsähoidollisilla toimilla, jotka luovat sakaalille soveliaita elinympäristöjä. Myös luontaisten vihollisten ja kilpailijoiden – etenkin samaan sukuun kuuluvan ja lähisukulaisen suden (Canis lupus) puuttuminen tai vähäisyys parantavat mahdollisuuksia vallata alueita myös Keski-Euroopasta, tšekkitutkijat päättelevät (ZooKeys, Vol. 641, 16.12.2106; http://zookeys.pensoft.net/articles.php?id=10946&display_type=element&element­type=8&element_id=30598&element_name=