Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Kallon luumassasta häviää yli 50%, selkärangasta jopa 65%

Ankerias ei syö lainkaan yli 5000 kilometrin lisääntymisvaelluksellaan,joten kalan on hajotettava jopa pääkallon ja selkärangan luita ravintoa saadakseen. Kuva: ec.europa.eu.

Ankerias ei syö lainkaan yli 5000 kilometrin lisääntymisvaelluksellaan, joten kalan on hajotettava jopa pääkallon ja selkärangan luita ravintoa saadakseen. Kuva: ec.europa.eu.

Eurooppalaisissa sisävesissä elävien ankeriaiden (Anguilla anguilla) tiedetään lisääntyvän ainoastaan Sargassomerellä, keskisen Atlantin sektorilla Azorien saariryhmän ja Karibian saarten välillä. Aikuistuttuaan ankeriaat matkaavat jopa yli 5 000 kilometrin joki- ja merivaelluksen syömättä mitään. Energiaa pitkään uintimatkaan kuluu tietysti valtavasti, ja kaikki tarvittava on otettava kehoon varastoiduista aineksista. Normaalisti eläimet käyttävät energian ja ravinteiden lähteenä rasvaa, proteiineja ja hiilihydraatteja. Näiden lisäksi ankeriaan on käytettävä elintoimintojensa ylläpitoon myös luustonsa materiaaleja. Tuhansien kilometrien vaelluksen aikana ankeriaan luuston massasta häviää kymmeniä prosentteja.

Saksalaisen Hampurin yliopiston Lääketieteellisen keskuksen tutkijan Tim Rolvienin johdolla Proceedings of the Royal Society, B -tiedelehden lokakuun 2016 numerossa julkaistun tutkimuksen mukaan ankeriaan kallon luiden massasta voi hävitä lisääntymisvaelluksen aikana yli 50 prosenttia, ja selkärangan luumassa vähenee jopa 65 prosentilla. Eurooppalaisten ankeriaiden vaellusreitit valtamerellä tunnetaan suurpiirteisesti, mutta uintimatkan eri vaiheissa vaeltajia ei ole tutkittu – eikä käytännössä ole mahdollistakaan tutkia ankeriaiden uidessa syvissä valtameren vesissä. Saksalaistutkijat jäljittelivät ankeriaiden lisääntymisvaelluksen aikaista varttumista ja uintimatkan kuluessa tapahtuvaa sukukypsyyden saavuttamista valvotuissa akvaario-oloissa saadakseen selvyyttä kalojen elimistön tapahtumista. vaelluksen aikaista sukukypsyyden saavuttamista jäljittelevissä kokeissa ankeriaille annettiin hormonipistoksia, jotka vastaavat lisääntymisvaelluksen aikana tapahtuvia kalan elimistön muutoksia.

Yli 5 000 kilometrin uintimatka ilman ruokailua

Vaelluksen etenemistä vastaavien kypsymisen vaiheissa ankeriaan kallon varsinaisista luusoluista eli osteosyyteistä irtoaa mineraaleja, joista kala saa tarvitsemiaan ravinteita. Sen sijaan luukudoksista, ”joita ei ole varaa menettää”, kuten selkärangan keskushermostoa suojaavista osissa, luuston solut säilyivät muuttumattomina.

Aikaisempien eläintieteellisten tutkimuksien perusteella on oletettu, että etenkin ikääntyneillä ihmisillä yleinen luukato eli osteoporoosi on vain omalle nisäkäslajillemme tyypillinen piirre. Mutta pitkäikäisellä – jopa 80-vuotiaksi elävällä – ankeriaalle tapahtuva luukato vastaa tapahtumiltaan ihmisen osteoporoosia. Kokeelliset akvaariotutkimukset ankeriailla voivatkin antaa arvokasta tietoa vanhenevan luun ominaisuuksista ja suojaamismahdollisuuksista myös ihmislajin terveyden hallintaan (Proceedings of the Royal Society B, October 2016; http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/283/1841/20161550

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Vesistöissä tavattavat kokaiinipitoisuudet sekoittavat ankeriaiden hormonijärjestelmiä. Tiedebasaari 9.7.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/07/09

Paikannuslaitteet hidastavat ankeriaita ja estävät pääsyn ajoissa lisääntymisvesille. Tiedebasaari 4.8.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/08/04

Mainokset