Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Veden täyttämät painaumat usein ainoa elinmahdollisuus eläinlajeille

Tonnien painoisen norsun maahan tallaama jalanjälki säilyy omana pienekosysteeminään useiden vuosien ajan Kuva: thescienceexplorer.com.

Tonnien painoisen norsun maahan tallaama jalanjälki säilyy omana pienekosysteeminään useiden vuosien ajan. Kuva: thescienceexplorer.com.

Afrikannorsu (Loxodonta africana) on painavin maapallolla elävä maanisäkäs, jonka vaikutus luontoon on suuri – ja jopa paljon aikaisemmin tunnettua suurempi. Norsujen ravinnonhankinta vaikuttaa puuston ja ruohostojen kasvistoon, ja jo kauan on tiedetty elefanttien syömien hedelmien mukana siementen kulkeutuvan ja myös juurtuvan uusille kasvuaikoille. Mutta ennen tuntematonta on ollut jopa yli 6 000 kiloa painavien nelijalkaisten maahan painamien jälkien luovan alustan erityislaatuisille monimuotisille eliöyhteisöille. Tuoreen selvityksen mukaan yhteen norsun jalanjälkeen muodostuvassa yhteisössä voi olla kymmeniä eri eläinlajeja, ja aikaa myöten myös painaumien kasvisto kehittyy omanlaisekseen.

Saksalaisen Koblenz-Landaun yliopiston tutkijan Wolfgang Remmersin johdolla African Journal of Ecology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin afrikannorsujen maahan painamiin jalanjälkiin kehittyvien yhteisöjen lajistoa Ugandassa, Kibale Forest -kansallispuistossa. Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty norsujen jalanjälkiin kertyvän veden muodostavan oivallisen lisääntymisalustan moskiitoille, mutta nämä erillisten jalanjälkien muodostamat pienoisvesistöt ylläpitävät sekä lajistoltaan että toiminnoiltaan monipuolista eläinyhteisöjä.

Jokaisen jalanpainauman muodostama yhteisö toimii erilaisissa ympäristöoloissa, joiden ikä sekä maaperän ja veden happamuus (pH), lämpötila, ravinteisuus sekä kasviston aiheuttama varjostus vaihtelevat. Ja näiden vaihtelujen mukaisesti myös eri eläinlajit asuttavat eri jalanjälkiä. Luontaisten norsunjälkien lisäksi saksalaistutkijoiden ryhmä muodosti mastoon keinotekoisia ”norsunjälkiä, joiden kehitystä seurattiin luonnollisten painaumien rinnalla.

Norsun jälkiin kehittyvien yhteisöjen lajisto muuttui aivan kuten eläimistö ja kasvisto kehittyvät muissakin luonnon yhteisöissä. Eläinyhteisöissä havaittiin ajallista vaihtelua: Suurimmillaan monimuotoisuus oli vanhoissa painaumissa, joiden vesiin oli ehtinyt pudota puunlehtiä ja muuta biomassa uusia ravinteita täydentämään. Toisaalta hyvin nuorissa painaumissa oli niissäkin monimuotoinen pioneeriyhteisö, mutta ajan myötä tietyt lajit kehittivät valtalajeiksi ja koko yhteisön monimuotoisuus aleni alkuvaiheen monimuotoisuudesta – kehittyäkseen taas monilajisemmaksi ajan myötä ympäristöolosuhteiden muuttuessa.

Tarkasti analysoitiin 30 jalanjälkilammikon eliöstö. Kaikkiaan norsun jalanjälkistä tavattiin 61 eläinlajiin kuuluvia yksilöitä, jotka kuuluvat 27 eri heimoon tai lahkoon. Runsaina esiintyviä ryhmiä olivat vesihämähäkit ja -kovakuoriaiset. Vanhoissa jalanjäljissä oli paljon sammakkoeläinten toukkia (”nuijapäitä”), jotka ovat tärkeä ravintoa useille petoihin luettaville eläinlajeille. Vakiintuneiden ja ikääntyneiden norsunjälkien muodostamissa ”vesiekosysteemeissä” voidaan todeta omanlaisia ravintoketjuja ja -verkkoja, joiden koostumuksen ja toiminnan tarkempi tuntemus vaatii vielä tulevia tutkimuksia. Kuivalla seudulla on varsin vähän lammikoita tai muita pysyviä pienvesiä, joten norsujen tallaamat – ja usein jopa vuosia säilyvät – painaumat tarjoavat usein ainoan elinmahdollisuuden vedestä riippuvaisille eliölajeille (African Journal of Ecology, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/aje.12358/full

Mainokset