Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Rakkolevän esiintyminen Itämeren kallio- ja kivikkorannoilla on osoitus meren hyvinvoinnista. Tulevaisuudessa tämän koko ekosysteemille tärkeän osakkaan menestystä uhkaavat ihmisen kiihdyttämät ympäristömuutokset. Kuva: Kai Aulio. Parainen, saaristomeri.

Rakkolevän esiintyminen Itämeren kallio- ja kivikkorannoilla on osoitus meren hyvinvoinnista. Tulevaisuudessa tämän koko ekosysteemille tärkeän osakkaan menestystä uhkaavat ihmisen kiihdyttämät ympäristömuutokset. Kuva: Kai Aulio. Parainen, Saaristomeri.

Itämeren rantavesien suurikokoisin, runsastuottoisin ja mitä ilmeisimmin tärkein kasvilaji, ruskoleviin lukeutuva rakkolevä (Fucus vesiculosus) menettää asemiaan tulevaisuuden olosuhteissa, joissa sekä veden ravinnepitoisuus, hiilidioksidipitoisuus että lämpötila kohoavat. Rakkolevän tiheät kasvustot tarjoavat kasvualustan monille rihmamaisille levälajeille sekä kiinni-istuville selkärangattomille eläimille, ja tätäkin suurempi merkitys makrolevällä on kalanpoikasille ja muille pikkueläimille petoja vastaan suojaa tarjoavana turvapaikkana. Jo nykyisellään – ja varsinkin parin edellisen vuosikymmen aikana – rehevöityneen Itämeren rakkolevät ovat kärsineet rihmalevien tehostuneen kasvuston aiheuttamasta tukahduttamisesta sekä selkärangattomien kasvissyöjäeläinten ”laidunnuksesta”. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä rakkolevän tulevaisuus näyttää nykyistä heikommalta, kun ravinnekuormitus ilmeisesti säilyy tai lisääntyy – tehostuneesta vesiensuojelusta ja Itämerisopimuksista huolimatta – ja ainakin ilmastonmuutoksen myötä veden lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus nousevat. Kahden tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan ihmisen kiihdyttämät ympäristömuutokset ovat rakkolevän hyvinvoinnille vahingollisia.

Kielissä toimivan Helmzholz Centre of Ocean Research -tutkimuslaitoksen sekä Rostockin yliopiston tutkijat Franziska Julie Werner Werner, Angelica Graiff ja Birte Matthiessen esittävät vuonna 2016 Limnology and Oceanography sekä Oecologia -tiedelehdissä julkaistuissa tutkimuksissaan tuloksia koejärjestelyistä, joissa rakkolevää kasvatettiin eteläisellä Itämerellä, Kielinlahteen sijoitetuissa meriveden läpivirtaukseen perustuvissa kasvatusaltaissa erilaisissa hiilidioksidi-, ravinne- ja lämpötilaoloissa. Hiilidioksidin lisääntymistä lukuun ottamatta muut ihmistoiminnasta johtuvat ympäristömuutokset osoittautuivat rakkolevälle hyvin haitallisiksi.

Rakkolevän lisäksi kärsivät leväyhteisössä olevat eläimet

Kokeessa, jossa rakkolevää kasvatettiin eteläisen Itämeren oloihin lähitulevaisuudessa ennustetussa, nykyistä selvästi korkeammassa hiilidioksidin pitoisuudessa, makrolevän kasvu ja hyvinvointi säilyivät ennallaan – verrattuna naapurissa nykypäivän oloissa kasvatettaviin kontrollikokeisiin.

Ilmastonmuutokseen olennaisesti liittyvä lämpötilan kohoaminen oli sen sijaan rakkolevälle haitallista. Kohonneesta lämpötilasta kärsivät sekä itse rakkolevä että makrolevän yhteydessä elävä ja siihen kiinteästi liittyvä eläinyhteisö. Kohonneen lämpötilan haitat olivat suurimmillaan kesäkuukausina. Kohotetun lämpötilan oloissa kasvatetun rakkolevän biomassa jäi noin puoleen verrattuna kontrollikasvustoon.

Kun lämpötilan nousuun liitettiin meriveden ravinnepitoisuuden nousu, biomassan hävikki nykytilan kontrolliin verrattuna oli peräti 80 prosenttia. Jo hyvin vähäisetkin ravinnepitoisuuden nousut vähensivät rakkolevän biomassan tuotantoa. Lisätyn ravinnepitoisuuden seurauksena rakkolevän päällä kasvavien rihmalevien tuotanto ja biomassat lisääntyvät, mutta näitä leviä ravintonaan käyttävät – ja siten rakkolevää tukahduttavaa levämassaa normaalisti kurissa pitävät – äyriäiset ja muut selkärangattomat kasvinsyöjäeläimet kärsivät kohonneen lämpötilan vaikutuksista. Itse rakkolevä kärsii sekä lämpötilan että ravinnepitoisuuden noususta, kahden saksalaistutkimuksen tulokset osoittivat.

Pelkkä lämpeneminenkin on haitaksi, mutta lisätyt ravinteet pahentavat

Ilmastonmuutoksen eteneminen on lähivuosikymmeninä vääjäämätöntä, vaikka joulukuussa 2015 Pariisissa solmittu ilmastosopimus saadaan ilmeisesti jo vuonna 2016 voimaan, ja sopimuksen perusteella ilmakehän nopeaa lämpenemistä voidaan hieman hillitä. Ihmisen toimista johtuva ravinnepitoisuuksien nousu ja tästä aiheutuva rehevöityminen ovat olleet Itämeren rantavaltioiden välisissä sopimuksissa keskeisiä, ja periaatetasolla rantavaltiot ovat sopineet ulkoisen, maalta tulevan kuormituksen vähentämisestä. Ilmastonmuutos on kuitenkin valitettavasti jarruttamassa teknisin keinoin ja esimerkiksi lannoituskäytäntöjen kehityksellä aikaan saatuja hyötyjä. Lähitulevaisuuden ilmastossa sateet lisääntyvät, mikä johtaa väistämättä maalta tulevan ravinnekuormituksen lisääntymiseen, ja tämä puolestaan nostanee Itämeren rantavesien ravinnepitoisuuksia vielä jatkossakin.

Ilmastonmuutoksen etenemistä voidaan hillitä vain maailmanlaajuisilla, kaikkien valtioiden yhteisillä toimenpiteillä, kun taas rehevöitymistä aiheuttavan ravinnekuormituksen tasoon voidaan vaikuttaa myös paikallisesti. Vaikka kokonaisuutena näiden kahden tekijän vaikutukset esimerkiksi rakkolevälle näyttävät olevan tulevina vuosina nykyistä haitallisempia, kaikki paikallinenkin toiminta on tärkeää ihmisen toimien yhteisvaikutuksen hallitsemiseksi. Itämeren eliöyhteisöjen ja ekosysteemien jatkuvuuden takia tällaisia toimia tulee ylläpitää ja tehostaa, saksalaistutkijat korostavat ekologisten tutkimuksiensa perusteella (Limnology and Oceanography,http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/lno.10342/full ; Oecologia,http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs00442-015-3489-x

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Ilmastonmuutoksesta huomattavia haittoja Itämeren eliöyhteisöille. Tiedebasaari 28.11.2012; https://tiedebasaari.com/2012/11/28