Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Jätevesien puhdistamoista tuttua menetelmää testattiin Himalajalla

Uposkasvi karvalehti voi sitoa vesiympäristön haitallisia raskasmetalleja niin tehokkaasti, että haitta-aineiden pitoisuus solukoissa on tuhansia kertoja suurempi kuin ympäröivässä vedessä. Kuva: Kai Aulio. Pori, Pihlavanlahti.

Uposkasvi karvalehti voi sitoa vesiympäristön haitallisia raskasmetalleja niin tehokkaasti, että haitta-aineiden pitoisuus solukoissa on tuhansia kertoja suurempi kuin ympäröivässä vedessä. Kuva: Kai Aulio. Pori, Pihlavanlahti.

Jo vuosikymmeniä tutun ”oppikirjatotuuden” mukaan vesi- ja rantakasvit keräävät solukkoihinsa ravinteita ja hivenaineita tehokkaammin ja runsaampina määrinä kuin kuivan maan kasvilajit. Tätä rikastamisominaisuutta on opittu hyödyntämään niin kutsutuissa tertiaarisissa jätevedenpuhdistamoissa sekä vesistöjä reunustavissa suojakaistoissa. Kun runsastuottoinen ja paljon ravinteita ja usein myös haitallisia alkuaineita ja yhdisteitä sisältävä kasvimassa kerätään kasvukauden lopulla pois, vesistön tilaa heikentäviä aineita saadaan poistetuksi tehokkaasti. Kasvipuhdistamoja ja suojakaistoja on käytetty etenkin ihmistoiminnan suoraan kuormittamilla, etenkin rehevöityneillä ja saastuneilla vesistöalueilla. Mutta kasvien kyky rikastaa kasvulle ja muille elintoiminnoille haitallisia raskasmetalleja voi palvella vesistöjen kunnostusta myös luonnontilaisilla alueilla.

Intialaisen Kashmirin yliopiston tutkijan Sued Shakeel Ahmadin johdolla Wetlands Ecology and Management -tiedelehden elokuun 2016 numerossa julkaistussa tutkimuksessa esitetään, kuinka meilläkin tavalliset vesikasvit rikastavat tehokkaasti haitallisia raskasmetalleja. Tutkimuksen kohteina olivat kelluslehtinen uistinvita (Potamogeton natans) sekä juureton uposkasvi karvalehti (Ceratophyllum demersum). Kasvien kykyä rikastaa eri metalleja tutkittiin Himalajan vuoristossa, kansainväliseen Ramsar-sopimukseen liitetyissä järvissä. Tutkimuksessa analysoitiin kasvisolukoista yhdeksän metallia, joista monet ovat kaikille elollisille haitallisia ainakin suurina pitoisuuksina.

Metallipitoisuus kasvissa tuhansia kertoja suurempi kuin järvivedessä

Kasvilajien kyky ravinteiden ja hivenaineiden rikastamisessa vaihtelee erittäin paljon. Yleisesti voidaan havaita kasvumuotojen mukainen trendi, jossa jatkuvasti upoksissa olevat lajit rikastavat alkuaineita eniten, kelluslehtiset lajit kuten lumpeet ja uistinvita) keräävät aineita vähemmän, ja ilmaversoisilla lajeilla kuten järviruoko ja osmankäämit) rikastamiskyky on selvästi alhaisempi. Vesistön kunnostuksessa kasvin käyttökelpoisuuden ratkaisee kuitenkin kokonaismäärä, jonka kasvi tai kasviyhteisö pystyy sitomaan aineksia pinta-alayksikköä kohti. Ilmaversoislajien biomassa kasvukauden lopulla on ylivertaisen suuri verrattuna varsinaisiin vesikasveihin, joten esimerkiksi järviruokoa (Phragmites australis) käytetään yleisesti jätevesien puhdistamoissa.

Himalajan tutkimuksessa kasvit rikastivat solukkoihinsa vedestä ottamiaan (uistinvidalla osaksi myös pohjasedimenteistä juurten kautta otettuna) metalleja jopa tuhansia kertoja suurempina pitoisuuksina kuin näitä aineita oli järvivedessä. Korkeimmat rikastuskertoimet karvalehdellä mitattiin koboltista, joka kasvisolukossa oli 3616 kertaa enemmän kuin kasvia ympäröivässä vedessä. Mangaanin rikastuskerroin karvalehdellä oli 3589-kertainen. Kelluslehtisellä uistinvidalla rikastuskertoimet olivat – ennakko-oletuksen mukaisesti – alhaisemmat kuin uposkasvi karvalehdellä. Suurin rikastuskerroin uistinvidalla havaittiin kadmiumissa, jossa kasvisolukon pitoisuus oli veden pitoisuuteen verrattuna 1027-kertainen (Wetlands Ecology and Management, August 2016; http://link.springer.com/article/10.1007/s11273-015-9472-9

Mainokset