Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Pitkä kukinta-aika ja runsaat mesi- ja siitepölyvarat pelastavat selkärangattomia muun muassa Välimerenmaissa

Rantakukan pitkä kukinta-aika sekä runsaat mesi- ja siitepölyvarat ovat erinomainen, jopa elintärkeä ravinnon lähde pölyttäjähyönteisille etenkin kuivina loppukesän aikoina. Kuva: Kai Aulio.

Rantakukan pitkä kukinta-aika sekä runsaat mesi- ja siitepölyvarat ovat erinomainen, jopa elintärkeä ravinnon lähde pölyttäjähyönteisille etenkin kuivina loppukesän aikoina. Kuva: Kai Aulio.

Rantojen, ojanpientareiden ja muiden kosteiden alustojen kesäinen kaunistus rantakukka (Lythrum salicaria) on laajalle levinnyt ja yleinen kosteikkolaji, jonka merkitys luonnolle on merkittävä – sekä hyvässä että pahassa. Rantakukka on meillä suosittu koristekasvi, jota siirretään esimerkiksi mökkirannoille. Pohjois-Amerikassa eurooppalaisperäinen vieraslaji on sen sijaan ei-toivottu ja suorastaan vihattu muukalainen, joka valloittaa ja valtaa tilaa alkuperäiseltä luonnonvaraiselta kasvistolta, ja jota siksi torjutaan muun maussa tuomalla lajin alkuperäisalueelta selkärangattomia kasvinsyöjäeläimiä tulokasta hävittämään. Vanhan manteren puolella rantakukkaa voi pitää paitsi luonnon kaunistuksena myös monen eliölajin pelastajana. Varsinkin kuivilla seuduilla, joilla loppukesän kuivuuden kulottamassa maastossa on vain vähän ravintoa mehiläisille, kimalaisille ja perhoseille, rantakukka voi pelastaa hyönteisen olemassaolon, osoittaa tutkimus.

Pisan yliopiston Maatalous-, ravinto- ja ympäristötieteiden osaston tutkijan Stefano Benvenutin johdolla Aquatic Botany -tiedelehden toukokuun 2016 numerossa julkaistussa tutkimuksessa selvettiin rantakukalla vierailevien selkärangattomien eläinten – pääasiassa hyönteisten – määriä sekä sitä, kuinka paljon mettä tai siitepölyä kukinnoissa ja kukissa vierailleet kävijät mukaansa saivat.

Rantakukan kukinta-aika on pitkä, keskikesästä loppusyksyyn, ja versojen on kookkaassa ja tiheässä tähkäkukinnossa on satoja yksittäisiä kukkia. Italialaistutkimuksen mukaan Välimeren alueen maatalousmaisemissa rantakukkien kukinnoissa on keskimäärin 640 kukkaa heinä-syyskuun välisenä aikana.  Jokainen avoin kukka tuottaa runsaasti sekä mettä että siitepölyä, joten  rantakukka on erinomainen ravintokasvi hyönteisille, jotka vierailuillaan tietysti samalla huolehtivat rantakukan pölytyksestä.

Koko kesän kattaneessa seurannassa pisalaistutkijat analysoivat kaikkiaan 476 rantakukalla käynyttä pölyttäjää, jotka edustivat useita eri hyönteisryhmiä. Pölyttäjiä oli kolmesta lahkosta, seitsemästä heimosta ja 15 lajista. Kukilta kerättyjen hyönteisten elektronimikroskooppikuvissa todettiin, että jokaiseen kävijään oli vierailun aikana tarttunut rantakukan siitepölyä. Pölyttäjistä enemmistö oli pistiäisiä (esimerkiksi mehiläisiä ja kimalaisia; 427 näytettä), ja runsaasti oli myös kaksisiipisiä (kärpäsiä; 26) ja perhosia (23).

Pistiäisten absoluuttinen ja suhteellinen määrä oli maksimissaan loppukesällä, jolloin näiden osuus kaikista pölyttäjistä oli lähes 95 prosenttia).  Mehiläinen (Apis mellifera) oli ylivoimaisesti yleisin rantakukalla vierailija. Kimalaisia tutkimuksessa tavattiin viisi eri lajia. Mehiläisten vierailut rantakukilla keskittyivät elokuuhun, kun taas kimalaisten ja muiden hyönteislajien vierailuissa ei havaittu eroja kesän eri aikoina.

Kukinnan pitkäkestoisuuden ja runsaan mesi- ja siitepölytarjonnan ansiosta rantakukka on erinomainen ravintokasvi hyönteisille, ja italialaistutkijat suosittelevatkin rantakukan istuttamista maatalousalueille kosteikkoihin etenkin mehiläiskasvatusta harjoittavien tilojen maille (Aquatic Botany 131, May 2016; http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304377016300080

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Rantakukka on kaunotar ja hirviö. Tiedebasaari 28.7.2012; Tiedebasaari 28.7.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/07/28

Nopea elinkierron evoluutio rantakukan salaisuus Pohjois-Amerikan valloituksessa. Tiedebasaari 20.10.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/10/20