Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Nepal on onnistunut viime vuosina erinomaisesti suojelemaan sarvikuonojaan. Chitwan National Park -kansallispuistossa elää yli 600 uhanalaista intiansarvikuonoa, ja nyt näistä kaksi pariskuntaa matkustaa Kiinaan vahvistaakseen lajin suojelua edistävää tutkimusta. Kuva: Jeff Foott, WWF, via Nepal.Panda.org.

Nepal on onnistunut viime vuosina erinomaisesti suojelemaan sarvikuonojaan. Chitwan National Park -kansallispuistossa elää yli 600 uhanalaista intiansarvikuonoa, ja nyt näistä kaksi pariskuntaa matkustaa Kiinaan vahvistaakseen lajin suojelua edistävää tutkimusta. Kuva: Jeff Foott, WWF, via Nepal.Panda.org.

Kiina on ollut vuosikausia kansainvälisen uutisoinnin valokiilassa uhanalaisten norsunluun ja sarvikuonon sarvien suurimpana laittoman tavaran ostajana ja vastaanottajana. Viime vuosina Kiinan nykyhallinto on kuitenkin järjestelmällisesti pyrkinyt puhdistamaan jättivaltion luonnonsuojelumainetta, ja maan uudistetut ympäristöohjelmat sekä suojelualueiden laajennukset ovat saaneet kansainvälistä kiitosta. Ja ilmeisesti jopa muuten kireissä suhteissa oleva naapurimaa Nepal uskoo ”uudistuneen Kiinan ” kykyyn huolehtia luonnosta, sillä Himalajan pikkuisen vuoristovaltion hallitus ilmoitti 10.7.2016 lahjoittavansa uhanalaisia intiansarvikuonoja (yksisarvisia sarvikuonoja; Rhinoceros unicornis) Kiinaan.

Harvinaisten sarvikuonojen lahjoitus on Nepalin hallituksen mukaan hyväntahdon ele, jolla halutaan tukea Kiinan harjoittamaa uhanalaisten sarvikuonojen hyvinvointia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia parantavaa tutkimustyötä. Lahjoitukseen kuuluu neljä yksilöä, kaksi paria.

Nepalissa, Himalajan vuoristoseuduilla elää tätä nykyä 645 sarvikuonoa. Näistä 605 yksilöä asuttaa Chitwan National Park -kansallispuistoa, ja myös Kiinaan lähetettävät sarvikuonoparit tulevat kansallispuistosta (Xinhua Online, 10.7.2016; http://news.xinhuanet.com/english/2016-07/10/c_135502418.htm

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Nepalissa vuosi ilman sarvikuonon salakaatoja. Tiedebasaari 7.2.2016; https://tiedebasaari.wordpress.com/2016/02/07