Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Myrkyllinen laji vaarallinen uimareille ja muuttaa tai tuhoaa kalakantoja

Siipisimppu on ahnas saalistaja, joka syö jopa 30 kertaa oman painonsa, ja kalan lisääntymispotentiaali on vertaansa vailla. Kuva: Naturedodumentaries.org.

Siipisimppu on ahnas saalistaja, ja kalan lisääntymispotentiaali on vertaansa vailla. Kuva: Naturedodumentaries.org.

Koristeellinen, akvaarioissa suosittu siipisimppu (Pterois miles) on näyttävästä ulkonäöstään huolimatta kaikkea muuta kuin toivottu tulokas vesistöissä. Laji on kuitenkin poikkeuksellisen tehokas lisääntyjä ja voimakas kilpailija, ja näiden ominaisuuksiensa ansiosta siipisimppu on levittäytynyt erittäin nopeasti monilla trooppisilla ja subtrooppisilla lämpimillä merialueilla. Vakavimpana siipisimpun invaasiota pidetään Karibianmerellä sekä Yhdysvaltain Atlantin rannikolla, etenkin Floridassa. Siipisimppu on erittäin myrkyllinen, ja terävän piikin tunkeutuminen ihon läpi voi aiheuttaa vakavia sairastumisoireita, pahimmillaan jopa kuoleman.

Välimerellä siipisimppu havaittiin ensimmäisen kerran Israelin rannikolla, Haifanlahdella vuonna 1991. Tämän yksittäisen havainnon jälkeen siipisimppua on nähty vasta reilua vuosikymmentä myöhemmin, mutta viime vuosina laji on havaittu sekä Euroopan, Aasian että Afrikan rannikkovesissä – toistaiseksi kuitenkin vasta yksittäisinä havaintoina.

Uusimman hälytyksen siipisimpun kotiutumisesta ja mahdollisesta ekologisesta, terveydellisestä ja taloudellisesta vaarasta julkaisi 20.6.2016 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN). Siipisimppuja on havaittu mereisen luonnonsuojelun kannalta ensiarvoisen tärkeillä rauhoitetuilla vesialeilla Turkissa Kas-Kekovan merensuojelualueella sekä Kyproksella Cape Greco -suojelualueella. Yksittäisiä siipisimppuhavaintoja on tehty myös ainakin Libanonin ja Tunisian rannikkovesillä.

Piikit myrkyllisiä, pahimmillaan tappavia

Siipisimpun kotiutuminen on vakava uhka meren luontaiselle eliökunnalle, sekä kalastolle että muulle lajistolle. Voimakkaana kilpailijana siipisimppu voi hävittää sekä luonnon että ihmisen taloudelle tärkeitä lajeja. Merentutkijoiden mukaan siipisimpun valtaamilla rannikkovesillä myös kasvisto muuttuu radikaalisti, kun tulokas syrjäyttää leviä ravintonaan käyttäviä lajeja. Seurauksena on paitsi kalaston myös ranta- ja pohjakasvillisuuden muutoksia, ja näin koko eliöyhteisö ja ravintoketjujen rakenne ja toiminta muuttuvat.

Ihmisellekin siipisimppu (englanniksi Lionfish = leijonakala tai Devil firefish = paholaisen tulikala) on terveysriski, vaikka onneksi vain ani harvoin hengenvaarallinen. Myrkylliset piikit on pikaisesti poistettava ja haavat on puhdistettava kuten missä tahansa vahingossa. Siipisimpun myrkyt voivat aiheuttaa voimasta kipua, vatsavaivoja, rajua oksentelua sekä lihaskouristelua ja paikallista halvaantumista.

Muukalaislajin kotiutuminen voi merkitä menetyksiä myös turismille, sillä yleistyessään tämä myrkyllinen ja vaarallinen laji voi vähentää ainakin sukellustoimintaa. Tämä uhka voidaan ehkä voittaa valjastamalla sukeltajat kalastajiksi. Ainakin Kuubassa ja Floridassa on käynnistetty laajamittaisia kampanjoita, joissa sukeltajat on koulutettu pyytämään siipisimppua harppuunapyynnillä. Siipisimpun liha on maukasta, kunhan myrkylliset piikit poistetaan asianmukaisesti ja varovasti. Floridassa siipisimpun suosio on kasvanut nopeasti saalis- ja ruokakalana.

Jopa kaksi miljoonaa munaa vuodessa, lisääntyminen neljän päivän välein

Pyydettävää siipisimpun vakiintuneilla esiintymisalueilla on varmasti riittäväsi vaikka kuinka suurelle sukeltaja- ja kalastajajoukolle, sillä muukalaislajin lisääntymiskyky on ilmiömäinen. Siipisimppunaaras voi tuottaa yhdessä vuodessa kaksi miljoonaa munaa, ja lisääntymiskausi on aukoton, kautta vuoden. Siipisimppu voi lisääntyä neljän vuorokauden välein. Sukukypsäksi siipisimppu kehittyy alle vuodessa, kun useimmilla kaloilla lisääntymiskyky saavutetaan vasta 3–5 vuoden iässä. Valtavan lisääntymispotentiaalin lisäksi siipisimppu on erittäin nopeakasvuinen, ja aikuinen kala on hyvin vastustuskykyinen tauteja ja loisia vastaan.

Nopean kasvun mahdollistaa poikkeuksellinen ruokahalu. Siipisimppu voi syödä saalista 30 kertaa an painonsa verran. Karibianmereltä on tavattu siipisimppuja, joiden mahassa on ollut 30 saaliskalaa. Siipisimppu on lisäksi jokseenkin kaikkiruokainen – laji köyttää ravintonaan ainakin 70 muuta kalalajia sekä lukuisia selkärangattomia eläimiä. Vaikka siipisimppu ei ole hyökkäävä tai aggressiivinen, muuta lajit – kookkaita haikaloja myöten – karttavat sen läheisyyttä.

Lajina siipisimppu on kotoisin Tyyneltä valtamereltä sekä Intian valtamereltä. Siitä, miten muukalaislaji on saapunut Välimereen, tutkijoilla ei ole tietoa. On mahdollista, että ensimmäiset yksilöt on vapautettu tahallaan tai vahingossa akvaariokaloista, ja toisena mahdollisuutena on simpun vaellus Suezin kanavan kautta Punaisestamerestä, jossa laji on yleinen (IUCN, 20.6.2016; http://www.iucn.org/news/new-lionfish-sightings-turkey-and-cyprus-marine-protected-areas