Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Yleinen käsitys pääosin suvuttomasta leviämisestä juurakonkappaleiden avulla on puutteellinen

Meillä suosittu ja ihailtu kurjenmiekka on Pohjois-Amerikassa ei-toivottu vieraslaji, jonka leviämishistorian tunteminen on tärkeää muukalaisen torjunnan onnistumiseksi Kuva: Kai Aulio.

Meillä suosittu ja ihailtu kurjenmiekka on Pohjois-Amerikassa ei-toivottu vieraslaji, jonka leviämishistorian tunteminen on tärkeää muukalaisen torjunnan onnistumiseksi. Kuva: Kai Aulio.

Etenkin runsasravinteisten, rehevien vesien rantoja alkukesästä kaunistava, suurikukkainen keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) on yleinen ja koristekasvinakin suosittu laji, jota on tarkoituksellisesti siirretty myös puutarhoihin ja mökkirantoihin. Luontaisesti kurjenmiekka leviää uusille kasvupaikoille sekä suvuttomasti veden kuljettamien, irronneiden juurakon kappaleiden avulla sekä suvullisesti runsaan siementuotantonsa kautta. Varsinkin Pohjois-Amerikassa, jossa kurjenmiekka on Euroopasta ihmisen toimesta siirretty vieraslaji, kurjenmiekkaa myös vierastetaan ja jopa vihataan alkuperäisen luonnon lajistoa syrjäyttävänä muukalaisena. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa kurjenmiekan pääasialliseksi leviämiskeinoksi – valloitusten aseeksi – mainitaan yleensä suvuton, juurakon fragmenttien irtautuminen ja kulkeutuminen uusille rannoille. Uusi tutkimus kuitenkin kumoaa tämän käsityksen, sillä Yhdysvaltain koillisosissa tehdyssä laajassa selvityksessä lähes kaikki analysoidut kurjenmiekat olivat geneettisesti erilaisia, mikä osoittaa kasvien syntyneen suvullisen, siemenellisen lisääntymisen kautta.

Yhdysvaltain maatalousministeriön (U.S. Department of Agriculture, USDA) tutkijan John F. Gaskinin johdolla Biological Invasions -tiedelehden verkkopainoksessa 28.4.2016 ennakkoon julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin keltakurjenmiekan perintötekijöitä 20 maantieteellisesti toisistaan eroavassa populaatiossa Montanassa. Kurjenmiekan lehtinäytteitä kromosomitutkimuksiin otettiin 171 yksilöstä, joista havaittiin 167 erilaista perimää. Samaa geenikokonaisuutta ei löydetty kertaakaan kahdesta eri populaatiosta kerätyistä näytteistä.

Kurjenmiekan kotahedelmiin loppukesällä kehittyvät suurikokoiset, litteät ja tehokkaan kelluntaominaisuuden takaavan solukon käsittävät siemenet leviävät helposti pitkiäkin matkoja veden mukana. Ja siemenet ovat erittäin itämiskykyisiä. Gaskinin ja kumppanien selvityksessä peräti 99.1. prosenttia tutkituista siemenistä olivat itämiskykyisiä.

Tutkimuksessa verrattiin kaukana tosiaan sijaitsevien kurjenmiekkapopulaatioiden perintötekijöitä, ja johtopäätöksenä oli lajin kotiutumisen tapahtuneen useassa vaiheessa ja useammasta kuin yhdestä alkuperästä. Ristipölytteisen kasvin geeniaines sekoittuu ja monipuolistuu jatkuvasti, ja maantieteellisesti lähellä toisiaan kasvavissa yhdyskunnissa voi olla reilustikin toisistaan poikkeavia geneettisiä ominaisuuksia. Jos leviäminen olisi suvutonta – juurakon kappeleiden kautta tapahtunutta – kasvit olisivat perintötekijöiltään yhtenäisiä.

Pohjos-Amerikassa ei-toivottuna muukalaislajina pidettävän kurjenmiekan leviämisen rajoittamiseksi tutkijat esittävät kasvin hedelmien tuottamisen estämistä eli kukkien tuhoamista ennen siementen kehittymistä. Meillä suhtautuminen tähän rantojen kaunottareen on päinvastainen, mutta kurjenmiekka onkin täällä alkuperäinen ja paitsi ihailtu myös hyötykasvina käytetty laji (Biological Invasions, http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10530-016-1151-0

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Kurjenmiekka menestyy hapettomissakin oloissa ja olisi sopiva pioneerikasvi pahoin pilaantuneiden vesialueiden saneerauksiin. Tiedebasaari 5.7.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/07/05

Kurjenmiekka välittää suuria tunteita. Tiedebasaari 5.6.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/06/05

Mainokset