Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Arktisten vesien "meriperhonen" muistuttaa liikkumistekniikassaanenemmän hyönteisiä kuin lähisukulaisiaan, vedenalaisia kotiloita . Kuva: canadajournal.net.

Arktisten vesien ”meriperhonen” muistuttaa liikkumistekniikassaan enemmän hyönteisiä kuin lähisukulaisiaan, vedenalaisia kotiloita. Kuva: canadajournal.net.

Arktisissa ja antarktisissa, hyisevän kylmissä merivesissä elävät kuorelliset planktonkotilot ovat ulkonäöltään ja liikkumisavoiltaan kuin perhosia. Jo kauan tunnettujen ”siivekkäiden” otusten liikkumisen mekanismia ei ole tunnettu, mutta modernin supernopean kameratekniikan avulla salaisuus on paljastettu. Näiden myös meriperhosiksi kutsuttujen kotiloiden ulokkeiden liikeradat ovat samanlaiset kuin ilmassa lentävillä kärpäsillä, mikä poikkeaa ratkaisevasti useimpien vesieläinten liikeradoista.

Yhdysvaltalaisen Georgia Institute of Technology -yliopiston tutkijan David W. Murphyn johtama tutkijaryhmä selvitti Journal of Experimental Biology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan sekä eteläisen että pohjoisen merialueen vesissä elävän Limacina helicina -kotilon liikemekaniikkaa neljän supernopeita liikkeitä akvaario-oloissa taltioivan kameran avulla. ”Meriperhonen” etenee veden alla liikuttamalla siivenkaltaisia ulokkeita ylös-alas samanlaisia kahdeksikon muotoisia liikeratoja kuin ilmassa lentävien kukkakärpästen siivet, tutkijat totesivat. Useimmat planktoneläimet liikkuvat vedessä käyttäen raajoja ja muita ulokkeita melomisen kaltaiseen liikkeeseen (liikerata on tuttu esimerkiksi kilpikonnilla). Ilmassa lentävistä hyönteisistä poiketen ”meriperhoset” kallistavat itseään 60 asteen kulmaan jokaisen ulokkeen iskun aikana muodostaen siten maksimaalisen ylöspäin työntövoiman ”siiveniskujen” aikana. Hyönteisillä ei tällaista vartalon kallistamista ole lennon aikana.

Arktisilla vesillä hieman yli millimetrin kokoiseksi (kuoren halkaisija) kasvavan Limacina helicinan kuori on hyvin raskas – yli 60 prosenttia yksilön kokonaispainosta – joten paikallaan oleva eläin vajoaa vedessä, mutta erittämällä ympärilleen limamaisen verkon kotilo voi pysytellä kellumassa paikoillaan (Journal of Experimental Biology; http://jeb.biologists.org/content/219/4/535

Vedenalaisen kotilon ja kärpästen ”lentotekniikan” yhtäläisyys on yllättävä, erosivathan siipijalkaiskotilot ja hyönteiset evolutiivisessa kehityshistoriassa jo 550 miljoonaa vuotta sitten.