Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Leonardo da Vincin kuuluisa omakuva on kuvana kaikille tuttu, mutta itse teos on harvoin yleisön nähtävillä. Kuva: wikiart.org.

Leonardo da Vincin kuuluisa omakuva on kuvana kaikille tuttu, mutta itse teos on harvoin yleisön nähtävillä. Kuva: wikiart.org.

Maailmankuulun tiedemiehen ja taiteilijan Leonardo da Vincin (1452–1519) omakuva on neroksi luonnehditun suurmiehen tunnetuimpia töitä. Teos on sijoitettuna Torinon kuninkaalliseen kirjastoon (Biblioteca Reale di Torino), ja vain harvoin yleisön nähtävissä. Punaliidulla paperille piirretyn omakuvan kellertävä ulkoasu on vuosien saatossa haalistunut ja heikentynyt, ja heikkeneminen jatkuu asiantuntevista restauroinneista huolimatta. Noin vuonna 1510 valmistuneen teoksen tulevaisuuden turvaksi itävaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet ainakin yhden tärkeän syyllisen maalauksen kulumiseen: Mikroskooppisen pienet sieni-itiön peittävät teoksen pintaa, ja ilman hapen kanssa reagoidessaan sienten aineenvaihduntaprosessit aiheuttavat teoksen pinnalle muutoksia.

Wienissä toimivan Luonnonvarojen ja luonnontieteiden yliopiston tutkijan Guadalpe Piñarin johdolla Environmental Microbiology Reports -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan teosta ovat alunperin vaurioittanet pölyn mukana kulkeutuneet rautapitoiset hiukkaset, jotka ovat vaurioittaneet paperipintaa. Näissä kuluneissa kohdissa mikrobit ovat sitten päässeet tunkeutumaan tauluun, muodostaen nyt selvästi nähtäviä puna-ruskeita pilkkuja.

Taulun pinnoilla on hyvin paljon erilaisia mikrobeja, myös luonnossa tavallisten jäkälälajien sieniosakkaisiin kuuluvien lajien itiöitä. Taulua siirreltäessä Leonardon omakuvaa ei ole pakattu steriilisti, joten monet taulusta löytynet mikrobit voivat olla aivan vast’ikään teoksen pinnoille ulkoilmasta laskeutuneita, ja tällaisilla ei ole välttämättä mitään osuutta taulun eroosioon. Elektronimikroskoopin avulla tutkijat löysivät teoksen tummien pilkkujen kohdilta erityisesti Eurotium halophilicum -sienen itiöitä, joiden osuus teoksen kulumisen ja muutoksiin lienee ratkaiseva.

Syyllisen löydyttyä taiteentuntijat ja restauroijat voivat alkaa kehittää menetelmiä tämän ja muista vastaavista vaurioista kärsivien teosten suojeluun ja kunnostamiseen. Tällä hetkellä tällaisia, biologista sienihyökkäystä vastaan käytäviä aseita taidemuseoilla ja restauroijilla ei vielä ole (Environmental Microbiology Reports, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1758-2229.12313/full