Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Etelä-Afrikan tasavallassa lupauksia paremmasta, naapureissa tilanne huononee

Salametsästys on ajanut sarvikuonot uhanalaiseen asemaan. Kuva: iclipart.com.

Salametsästys on ajanut sarvikuonot uhanalaiseen asemaan. Kuva: iclipart.com.

Uhanalaisten sarvikuonojen salametsästys on yksi merkittävimmistä maapallon elollisen luonnon uhkatekijöistä, sillä sarvimateriaalien kysyntä jatkaa kasvuaan. Noin neljä viidesosaa maailman sarvikuonoista elää Afrikassa, jossa varsinkin Etelä-Afrikan tasavallan eläinkantaa on verotettu ankarasti viime vuosina. Vuonna 2015 tasavallan salametsästystilastot osoittivat lievää vähenemistä, mutta samanaikaisesti sarvikuonojen laiton tappaminen lisääntyi naapurimaissa Zimbabwessa ja Namibiassa ja Mosambikissa. Kaikkiaan vuonna 2015 Afrikassa tapettiin ainakin 1 338 sarvikuonoa. Määrä on kaikkien aikojen suurin. Valtaosa, yhteensä 1 175 salametsästettyä sarvikuonoa tapettiin Etelä-Afrikan tasavallan alueella, jossa etenkin Krugerin kansallispuiston eläimistö kärsii laittomuuksista.

Sarvikuonojen sarvien kansainvälinen kauppa kiellettiin lähes kaikkien maailman valtioiden vahvistamalla CITES-sopimuksella (Convention on International Trade in Endangered Species) jo vuonna 1977. Etelä-Afrikan tasavalta kielsi kaupan vasta vuonna 2008, josta lähtien vertailukelpoisia tilastoja on voitu kerätä.

Huolestuttavista salametsästysluvuista huolimatta a sarvikuonojen kokonaiskannoissa on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Mustasarvikuonojen kokonaisyksilömäärä on nyt lähes kolme prosenttia suurempi kuin vuonna 2008. Afrikan kahdesta sarvikuonolajista leveähuulisarvikuonoja (Ceratotherium simum, engl. White rhinoceros) on tätä nykyä 19 000–21 000 yksilöä ja pensassarvikuonojen (Diceros bicornis, engl. Black rhinoceros) määräksi arvioidaan 5 000–5 500 yksilöä.

Salametsästystä ei saada loppumaan pelkällä valvonnalla, vaikka etenkin Etelä-Afrikan tasavalta on onnistunut vähentämään tappamista tehovalvonnalla, jopa armeijan aseellisilla erikoisjoukoilla ja helikopterien avulla toteutetuilla valvonnoilla. Mutta valitettavasti salametsästäjät voivat helposti siirtyä naapurimaihin, joissa valvonta on vähäisempää. Sarvikuonokannan jatkuva laiton teurastaminen voidaan saada kuriin vain kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa avainasemassa ovat niin afrikkalaisten lähtömaiden kuin sarvikuonojen sarvia ostavien maiden – etenkin Kiina ja Kaakkois-Aasian valtiot – tehostavat tullivalvontaa ja laittoman vähittäiskaupan estotoimia (Phys.org.com, 10.3.2016; http://phys.org/news/2016-03-year-rhino-poaching-africa.html