Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Happosateiden haitat ovat vähentyneet, mutta ongelma on yhä ajankohtainen

Sardinialaisella Bonarian hautausmaalla Cagliarissa sijaitseva, Giuseppe Santorin patsas on osa seurantaa, joka osoittaa marmorin suojaamisen tehoa "kivisyöpää" vastaan. Kuva Paola Meloni, via Chemistry World 5.2.2016

Sardinialaisella Bonarian hautausmaalla Cagliarissa sijaitseva, Giuseppe Santorin patsas on osa seurantaa, joka osoittaa marmorin suojaamisen tehoa ”kivisyöpää” vastaan. Kuva Paola Meloni, via Chemistry World 5.2.2016

Varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla hälyttäviä uutisotsikoita aiheuttanut ”happosadeilmiö” eli sadeveden pH-arvon aleneminen etenkin fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuneiden rikki- ja typpioksidipäästöjen seurauksena on tätä nykyä jo suurelta osalta voitettu ongelma mutta varsinkin kehittyvissä maissa sekä kaikkialla maailmassa vilkkaan tieliikenteen vaikutuspiirissä ongelma on yhä ajankohtainen. Happosateiden näkyvimmät ja taloudellisesti haitallisimmat vaikutukset näkyivät laajoina metsätuhoina, karujen järvien kalakuolemina sekä patsaiden ja muiden kulttuurimonumenttien rapautumisina. Ihmisen terveyden suorat ja epäsuorat vauriot ovat tietysti olleet ja ovat edelleen happamia sateita aiheuttavien saastepäästöjen tärkeimpiä seurauksia, joiden poistamiseen on panostettu tähtitieteellisiä summia – ja on panostettava jatkossakin.

"Kivisyövän" aiheuttamat vauriot pilaavat kalkkikivipatsaita pysyvästi. Humboldt-yliopisto, Berliini.

”Kivisyövän” aiheuttamat vauriot pilaavat kalkkikivipatsaita pysyvästi. Humboldt-yliopisto, Berliini. Kuva: Kai Aulio.

Kulttuurimonumenttien rapautuminen, niin kutsuttu ”kivisyöpä”,  on valitettavasti pysyvä tappio, vaikka patsaita ja rakennuksia on entisöity mahdollisimman paljon alkuperäistä muistuttavaan asuun. Yhä edelleen varsinkin tieliikenteen typpioksidipäästöt kiihdyttävät kalkkikivi- ja marmorirakenteiden kulumista, mutta tätä voidaan estää käsittelemällä kivipinnat näkymättömällä, hyvin ohuella oksamaatti-kerroksella, osoittaa Italian Sardiniassa kehitetty ja todellisissa kenttäoloissa testattu menetelmä.

Cagliarin yliopiston tutkijan Laura Maioren johdolla New Journal of Chemistry -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 18.1.2016 julkaistu tutkimus selostaa menetelmän, jossa kalkkikivi- ja marmoripintojen suojaukseen kehitettiin helposti levitettävä ja kestävä liuos. Suojaus perustuu reaktioihin, joissa kalkkikiven pääasiallinen materiaali eli kalsiumkarbonaatti reagoi oksamaatin kanssa. Tätä reaktiota tutkijat vahvistivat lisäämällä mukaan fenyyliryhmän, muodostamaan ammonium-N-fenyylioksamaattia.

Helposti toteutatetulla kemikaaliseoksen levityksellä kivimaterialin pinnoille luodaan näkymätön ja kestävä, hyvin ohut, paksuudeltaan vain 15 mikrometrin (millimetruin tuhannesosan) paksuinen kerros.

Pinnoitteen käyttökelpoisuutta ja kestävyyttä testattiin Bonarian hautausmaalla Cagliarissa Sardiniassa, jonka näyttävimmät monumentit ovat taiteilija Giuseppe Maria Sartorion (1854 – 1922) patsaita. Sartorion tyyliä on verrattu jopa Michelangelon mestariteoksiin (Journal of New Chemistry, DOI: 10.1039/C5NJ02505B