Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Suolalla (natriumilla) on suora, ravinnon energiasta riippumaton vaikutus

Ruokasuolan käytön vähentäminen auttaa pitämään kurissa niin verenpainetta kuin liikakilojakin.

Ruokasuolan käytön vähentäminen auttaa pitämään kurissa niin verenpainetta kuin liikakilojakin.

Suolankäytön rajoittaminen on ollut yksi terveysvalistuksen tärkeimpiä viestejä viime vuosikymmeninä. Rajoituksen tavoitteena – ja onneksi myös positiivisena saavutuksena – on ollut etenkin sydän- ja verisuonitautien vähentäminen tai estäminen. Verenpainetta kohottavalla liiallisella suolankäytöllä on aikaisemmin tunnettua suurempi osuus myös painonhallinnassa ja lihomisessa. Yleisesti tunnettua on että suola (kemiallisesti natriumkloridi; NaCl) sitoo nestettä, ja siksi liikasuolan aiheuttama turpoaminen on tuttu ilmiö.

Lontoolaisen Queen Mary University -yliopiston ja Pekingin yliopiston tutkijat Yuan Ma, Feng J. He ja Graham A. MacGregor esittävät Hypertension -tiedelehden lokakuun 2015 numerossa julkaistussa tutkimuksessaan, että suolalla on merkittävä suora osuus (eli tapahtumat eivät ole riippuvaisia ravinnon energiasisällöstä) aineenvaihdunnan tapahtumiin, jotka vaikuttavat kehon rasvasoluihin. Tutkimuksessa seurattiin keskimäärin 10-vuotiaita lapsia ja keski-iältään 10-vuoiaita lapsia ja keskimäärin 49-vuotiata aikuisia. Kokeeseen osallistuneiden lasten ja aikuisten päivittäistä suolansaantia seurattiin virtsan natriumpitoisuuksien mittauksilla neljän päivän seuranta-aikana. Päivittäisen, ruoasta ja juomista saatavan energian määriä seurattiin osallistujien ylläpitämien ruokapäiväkirjojen avulla.

Suolalla näyttää olevan aikaisemmin oletettua suurempaa merkitystä ylipainon ja liikalihavuuden kehittymiseen. Lapsilla yhden gramman lisäys päivittäisessä suolankäytössä lisäsi liikalihavuuden riskiä keskimäärin 28 prosentilla (eli liikalihavuuden riski oli 1.28-kertainen, ja enimmillään riski oli 1.45-kertainen). Aikuisilla yhden suolagramman lisäys päiväsaannissa merkitsi liikalihavuuden riskin kasvua keskimäärin 26 prosentilla (eli liikalihavuuden riski oli 1.26-kertainen, ja suurimmillaan 1.37-kertainen). Yhden gramman päivittäinen suolankulutuksen lisäys lisäsi liikalihavuuden riski tilastollisesti erittäin merkitsevästi kaikissa analyyseissä, joissa ravinnon mukana saadun energian osuus oli suljettu pois.

Tulosten tulkinnassa mahdollisimman monet tekijät oli eliminoitu suolan (natriumin) osuuden selvittämiseksi. Arvioija tekijöitä olivat ikä, sukupuoli, etninen tausta, kotitalouden tulotaso, osallistujien fyysinen aktiivisuus, ravinnosta saatavan energian kokonaismäärä – ja lisäksi arvioitiin henkilökohtaisen raportointiin liittyvät virhe- ja kaunistelumahdollisuudet. Aikuisilta selvitettiin lisäksi koulutustaso sekä tupakointi- ja alkoholinkäyttötottumukset.

Runsas energiansaanti yhdessä vähäisen liikunnan kanssa on luonnollisesti suurin ylipainon ja liikalihavuuden riskitekijä, jonka merkitystä ei tätä nykyä tarvitse erikseen korostaa. Tutkimuksen tuloksissa epävarmuustekijänä on se, että tiedot seurantahenkilöiden päivittäisestä suolankulutuksesta perustuivat osallistujien omiin ilmoituksiin. Ja kuten tunnettua, varsin monet ihmiset kaunistelevat itselleen epämiellyttäviä asioista haastattelututkimuksissa. Mutta suolan osuus hyvinvointiimme on kuitenkin kiistattomasti vahvistettu tosiasia.

Tutkijat tulkitsevat eri tekijöiden osuutta hyvinvointiimme toteamalla, että ruoka on suurin ihmisten terveyttä uhkaava tekijä etenkin kuluttamiemme teollisesti valmistettujen elintarvikkeiden liian suurten suola-, rasva- ja sokeripitoisuuksien takia (http://hyper.ahajournals.org/content/66/4/843.abstract

Mainokset