Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , ,

Jokisuistojen ja rannikoiden kasvukauden aikainen perustuotanto on pinta-alaa kohti laskettuna suurempaa kuin sademetsissä. Suuri osa tuotetusta biomassasta kerrostuu kasvupaikalle, hajoamattomaksi turpeeksi jopa vuosisadoiksi tai -tuhansiksi.

Jokisuistojen ja rannikoiden kasvukauden aikainen perustuotanto on pinta-alaa kohti laskettuna suurempaa kuin sademetsissä. Suuri osa tuotetusta biomassasta kerrostuu kasvupaikalle, hajoamattomaksi turpeeksi jopa vuosisadoiksi tai -tuhansiksi. Pihlavanlahti, Kokemäenjoen suisto. Kuva: Kai Aulio.

Kasvillisuuden, etenkin metsien biologisen tuotannon tarjoavat niin kutsutut ekosysteemipalvelut ovat yksi tärkeimmistä maailmanlaajuista ilmastonmuutosta hillitsevistä luonnon mekanismeista. Kasvit ottavat tuotantonsa perustana olevassa fotosynteesissä ilmakehän hiilidioksidia (CO2), jonka ne auringonvalon energian, kivennäisravinteiden ja veden kanssa rakentavat hiilivedyiksi ja muiksi orgaanisiksi yhdisteiksi. Perustuotannossa biomassaan sitoutuvan hiilen ansiota on se, että puun ja muiden orgaanisten polttoaineiden energiakäyttöä pidetään ilmastoneutraalina – toisin sanoen poltossa vapautuvan hiilen lasketaan sitoutuvan uuteen kasvillisuuteen, joten ilmastoa lämmittävää kasvihuonevaikutusta ei näistä päästöistä synny.

Trooppisia sademetsiä kuten Etelä-Amerikan Amazoniaa pidetään ylivoimaisesti tärkeimpänä ilmakehän hiiltä biomassaan sitovana kokonaisuutena, ja siksi sademetsien ominaisuuksia myös pidetään ylivertaisina. Mutta paljon vähemmän tutkitut ja vähemmän tunnetut kosteikkoekosysteemit voivat olla jopa 50 kertaa sademetsiä tehokkaampia hiilinieluja eli ilmakehän hiiltä varastoivia yhteisöjä, toteaa australialaisen Deakin-yliopiston tutkijaryhmä.

33 % maaperän hiilivarastosta, 4 % maapallon maa-alasta

Australialaistutkijat ovat selvittäneet kosteikkojen hiilinieluominaisuuksia usean jokivesistön rantayhteisöissä. Omien tutkimuksiensa sekä tieteellisessä kirjallisuudessa julkaisujen tietojen perusteella tutkijat laskevat, että kaikesta maapallon maaperään ja turvekerrostumiin vuosisadoiksi tai -tuhansiksi hiiltä varastoivasta hiilinielusta jopa 33 prosenttia on kosteikoissa. Osuus on paljon oletettua suurempi, kattavathan kosteikot planeettamme maapinta-alasta vain noin neljä prosenttia.

Kosteikkojen suojeluun ja aktiiviseen hoitoon tulisikin kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota ja voimavaroja. Kaikista maapallon alkuperäisen luonnon kosteikoista valtaosa on tuhottu viimeisten parin vuosisadan kuluessa. Monella maantieteellisellä suuralueella jopa 90 prosenttia kosteikoista on tuhottu kuivatusten, rakennustoiminnan ja muiden ihmisen toimien seurauksena (Deakin University 8.4.2015; http://www.deakin.edu.au/research/stories/2015/01/21/wetlands—well-springs-for-carbon-capture

Mainokset