Avainsanat

, , , , , , , ,

Dearcmhara schawcrossi oli meren ravintoketjun huipulla aikaan, jolloin dinosaurukset hallitsivat maalla. Fossiililöytöjen perusteella laadittu kuva noin 170 miljoonaa vuotta sitten eläneestä kalaliskosta.

Dearcmhara schawcrossi oli meren ravintoketjun huipulla aikaan, jolloin dinosaurukset hallitsivat maalla. Fossiililöytöjen perusteella laadittu kuva noin 170 miljoonaa vuotta sitten eläneestä kalaliskosta.

Maalla elävien dinosaurusten valtakaudella myös merissä eli monimuotoinen matelijalajisto, josta ei kuitenkaan tiedetä läheskään yhtä paljon kuin kuivan maan muinaiseläimistöstä. Nykyisen Skotlannin länsirannikolla sijaitsevan Sisä-Hebridien saariryhmään kuuluvan Skyen saaren rannoilta on löytynyt – ja löytyy jatkuvasti lisää – paljon fossiileja, jota selvittävät paitsi tietyn aikakauden eläimistöä myös lajien kehityshistoriaa. Uusin tärkeä lenkki mereisten muinaisliskojen sukupuussa kuvattiin vast’ikään jo kauan sitten museoon lahjoitetuista fossiileista.

Aikaisemmin tuntematon kalaliskoihin eli iktyosauruksiin kuuluva laji sai nimen Dearcmhara schawcrossi. Suvun lajinimi tulee Skotlannin vanhan gaelinkielen sanoista meressä elävä lisko, ja lajinimi puolestaan kunnioittaa fossiilin aikoinaan museolle lahjoittanutta fossiilien kerääjää Brian Schawcrossia. Edinburghin yliopiston Geotieteiden laitoksen tutkijan Stephen L. Brusatten johdolla Scottish Journal of Geology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 11.1.2105 julkaistussa tutkimuksessa kuvatun iktyosauruksen fossiilit keräilijä löysi jo vuonna 1959. Uusi laji on vain yksi monista mesotsooisen maailmankauden Skotlannin vesillä eläneistä matelijoista, jotka kansainvälinen yliopisto- ja museotutkijoiden työryhmä kuvaa julkaisussaan. Dearcmhara schawcrossi eli jurakauden keskivaiheilla, noin 170 miljoonaa vuotta sitten, jolloin nykyinen Skyen saari oli meren alla.

Dearcmhara schawcrossi oli iktyosaurusten joukossa keskikokoinen – mutta nykyiseen vesieläimistöön verrattuna melkoinen jättiläinen kuitenkin. Eläimen pituus oli noin 4.3 metriä. Liskolla oli neljä räpylää, joiden rakenteen perusteella tutkijat päättelevät Dearcmharan olleen nopea uimari. Ja terävien hampaiden perustella lisko oli vahva peto, jonka ruokalistalla oli kaloja ja pienempiä matelijoita. Lajikuvaus perustuu useisiin erillisiin luihin, joiden koon ja rakenteen perusteella tutkijaryhmä tulkitsee Dearcmharan asemaa eläinryhmän lajinkehityksessä (http://sjg.lyellcollection.org/content/early/2015/01/07/sjg2014-018.abstract

Mainokset