Avainsanat

, , , ,

Jos laihduttaminen ei onnistu, liikalihava voi yrittää lohduttautua toteamalla ettei ole ainakaan kiihdyttänyt ilmastonmuutosta omien triglyseriensä hajotuksessa vapautuvalla hiilidioksidilla.

Jos laihduttaminen ei onnistu, liikalihava voi yrittää lohduttautua toteamalla ettei ole ainakaan kiihdyttänyt ilmastonmuutosta omien triglyseriensä hajotuksessa vapautuvalla hiilidioksidilla.

Rasvan triglyserideistä hiilidioksidia ja vettä

Kehoon varastoitunut rasva koostuu pääasiassa triglyserideistä, joiden rakennusaineina on vain kolmen alkuaineen atomeja: hiili (C), happi (O) ja vety (H). Kun rasva hajoaa – tapahtuu kulutus tietoisen laihduttamisen tai tavanomaisen aineenvaihdunnan kautta – triglyseridien osat poistuvat kehosta hiilidioksidina uloshengityksen kautta sekä vetenä joko virtsan, ulosteiden, hikoilun tai kyynelten muodossa. Rasvan hajotus on kemiallisesti hapetusprosessi, jonka reaktioissa käytetään itse asiassa enemmän aineita kuin kehosta poistetaan.

Australialaisen University of New South Wales -yliopiston tutkijat Ruben Meerman ja Andrew Brown laskivat British Medical Journal -tiedelehdessä 19.12.2014 julkaistussa tutkimuksessaan rasvan hajotuksessa – eli triglyseridien molekyylirakenteiden purkamisessa – tarvittavien ja laihdutuksessa kehosta poistuvien alkuaineiden määräsuhteet. Ja tulokset ovat ainakin maallikkoa yllättävät: Yhden rasvakilon hajotuksessa tarvitaan lähes kolme kiloa hajotusprosessin vaatimaa happea.

Jos laihduttaja onnistuu vähentämään rasvakerrostumiaan 10 kilolla, tästä määrästä 9.4 kiloa poistuu ilmakehään keuhkojen kautta hiilidioksidina (CO2) ja loppu 1.6 kiloa muodostaa vettä (H2O). Tähän tulokseen päästäkseen aineenvaihdunnan prosessit vaativat 29 kiloa happea, joka saadaan ilmasta sisäänhengityksen kautta.

Rasvan – tarkemmin sanoen triglyseridien – hajoamistuotteina syntyy 28 kiloa hiilidioksidia ja 11 kiloa vettä. Hiilidioksidi poistetaan uloshengityksessä keuhkojen kautta, ja vesi poistuu eri teitse virtsan, ulosteiden, hikoilun ja kyynelten muodossa (http://www.bmj.com/content/349/bmj.g7257 ; korjaus alkuperäiseen BMJ-artikkeliin: http://www.bmj.com/content/349/bmj.g7782