Avainsanat

, , , , , , ,

Salamat niin kirkkaita ja säännöllisiä, että ukkosrintama kelpaa majakaksi merenkulkijoille

Venezuelan "ukkosmyrskykone" tuottaa 28 salamaniskua tunnissa, 10 tunnin ajan joka yö.

Venezuelan ”ukkosmyrskykone” tuottaa 28 salamaniskua tunnissa, 10 tunnin ajan joka yö.

Ukkoseen liittyvä salamointi on yksi voimakkaimpia luontoelämyksiä, missä ja milloin tahansa myrskyääkin. Meikäläiset ukkoset ovat voimakkaimmillaankin vain kalpea aavistus maailman säännöllisimmän ja vakaimman salamoinnin keskuksesta, joka sijaitsee Venezuelassa. ”Ikuisena ukkosmyrskynä” tunnettava Relámpago del Catatumbo -ukkonen esiintyy säännöllisesti käytännöllisesti katsoen jokaisena vuorokautena (jokaisena yönä) – vuodesta ja vuosisadasta toiseen, ja aina samalla paikalla.

Syystäkin maailmanmaineeseen nousseen ukkosmyrskyn aikana salamoi keskimäärin 28 salamaniskua minuutissa, ja ukkosmyräkkää jatkuu joka yö noin 10 tuntia. Säännöllisesti toistuvan ukkosmyrskyn syntymekanismi on osittain vain arvailujen varassa – vaikka arvailuja on tietysti esitetty vuosisatojen kuluessa. Paikka, jossa Catatumbo-joki laskee Venezuelan öljyntuotannon keskuksenakin tunnettavaan Maracaibo-järveen (joka on itse asiassa merenlahti), on joka tapauksessa ukkosille otollinen.  Rannikon tuntumassa maaperä on kosteaa ja soistunutta, ja muodoltaan pyöreähkö lahti on korkeiden vuorten ympäröimä. Täällä vuorilta alas virtaava viileä ilma kohtaa mereltä puhaltavat lämpimät pasaatituulet. Ilmamassojen kohtaamisen jälkeen kehittyvät, lämmössä nousevat ilmamassat tiivistyvät ukkospilviksi, joiden syntyä voimistaa merkittävästi lämpimästä merenpinnasta haihtuvan veden energia. Prosessi on niin vahva ja säännöllinen, että ilmiötä on kutsuttu ”suureksi ukkosmyrskykoneeksi”.

Salamointi on niin voimakasta, että salamaniskujen valo näkyy yli 400 kilometrin etäisyydelle. Ja koska salamointi on säännöllistä – jokaöistä – merenkulkijat ja kalastajat ovat voineet käyttää Relámpago del Catatumboa luotettavana majakkana.

Säännöllinen ukkosmyrsky on toiminut paitsi majakkana myös Venezuelan puolustuksen lukkona mereltä tulevia hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1595 Catatumbon salamointi paljasti englantilaisen laivaston, joka oli hyökkäämässä alueelle. Vuonna 1823 ukkosmyrskyn ”valoshow” paljasti ajoissa espanjalaiset laivat, jotka aikoivat myrskyn suojissa hyökätä maahan sittemmin Venezuelan itsenäistymiseen johtaneen sodan aikana.

Aivan täydellisen varmaa Relámpago del Catatumbon salamointi ei kuitenkaan ole. Pitempi ukkosmyrskytön jakso koettiin viimeksi 2010, jolloin salamointia ei ollut kuuteen viikkoon. Myrskytön jakso oli arvoitus, ja tuttua salamointia kyllä kaivattiin tuolloinkin. Todennäköisin selitys rauhalliselle jaksolle on viime vuosikymmeninä voimistunut valtamerien El Niño -ilmiö, joka aiheuttaa ajoittain rankkasateita ja toisaalta erittäin pitkiä ja vakavia kuivuusjaksoja Etelä-Amerikan rannikolle. Toisena selityksenä on esitetty Maracaibon lahden merenalaisista kerrostumista (joista Venezuela saa öljyrikkautensakin) esiin nousevaa, ilmakehässä herkästi reagoivaa metaanikaasua. Metaanin osuus on teoriassa hyvä selitys, mutta siitä ei ole tutkimuksellista näyttöä.

Relámpago del Catatumbo  on niin merkittävä luonnonilmiö, että ukkosmyrskyä on ehdotettu YK:n Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) ylläpitämän Maailmanperintö-ohjelman kohteeksi (Mother Nature Network, 23.7.2014).