Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Maalta tuleva ravinnekuormitus happikadon suurin syyllinen

Hapeton ja eloton alue Itämeren pohjilla on nykyisin jo 1.5 kertaa Tanskan laajuinen.

Hapeton ja eloton alue Itämeren pohjilla on nykyisin jo 1.5 kertaa Tanskan laajuinen. Punainen väri = vähähappiset alueet (happea alle 2 milligrammaa litrassa), musta väri = täysin hapettomat pohja-alueet.

Itämerta on luonnehdittu jopa maailman saastuneimmaksi mereksi, ja todella vakava tämän maailman suurimman murtovesialtaan ekologinen tila kiistatta onkin. Yksi selvimmistä – joskin tavallisen merelläkulkijan silmille näkymätön – merkki Itämeren sairastumisesta on pohjakerrostumien ja pohjanläheisten vesimassojen alhainen happipitoisuus ja pahimmillaan täydellinen happikato. Jos vedessä ja sedimenteissä ei ole happea, niissä ei voi olla myöskään mitään bakteereja korkeampaa elämää. Hapettomissa eli anaerobisissa oloissa elävät bakteerit kyllä viihtyvät, mutta niiden toiminta tuottaa samalla muutenkin luontaantyöntäviin olosuhteisiin erittäin myrkyllisiä yhdisteitäkin. Happikadoista kärsivän merenpohjan pinta-ala on yli kymmenkertaistunut noin sadassa vuodessa, osoittaa tanskalais-ruotsalainen tutkimusartikkeli. Happikatojen voimistumisen syyksi tutkijat osoittavat maalta virtaamien mukana Itämereen kulketuvien ravinteiden aiheuttaman rehevöitymisen.

Tanskalaisen Aarhusin yliopiston Biotieteiden laitoksen professorin Jacob Carstensenin johdolla arvovaltaisessa Yhdysvaltain tiedeakatemian Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 31.3.2014 julkaistussa tutkimuksessa esitellään Itämeren veden ja pohjakerrostuminen lämpötilojen ja happiolojen kehitystä aikavälillä 1906–2012. Tämän seuranta-ajan kuluessa Itämeren happikadoista kärsivien pohjien pinta-ala on kasvanut noin 5 000 neliökilometristä nykyiselle noin 60 00 neliökilometrin tasolle. Tätä nykyä Itämerestä on hapetonta – ja käytännöllisesti katsoen elotonta – noin 1.5 kertaa Tanskan kokoinen ala.

Vähähappisuus osin luontaista, mutta nykytilassa ihmisellä on suuri osuus

Itämeren syvänteet ovat luontaisesti vähähappisia – ja ajoittain täysin hapettomiakin – koska varsin sulkeutuneen sisämeren vesi on voimakkaasti kerrostunutta, ja lisäksi happipitoisen valtameren veden sisäänvirtaus on rajallista Tanskan salmien mataluuden takia. Happivajeen syntyyn ja ylläpitoon eniten vaikuttaa veden kerrostuminen tavalla, jossa suolaisin ja raskain vesi ”makaa” syvänteissä. Pinta- ja väliveden vähäsuolainen vesi ei pääse sekoittumaan pohjanläheisten vesimassojen kanssa osin suolapitoisuuden, osin lämpötilaerojen takia.  Ja koska pohjan läheisissä vesimassoissa happea kuluu jatkuvasti bakteerien suorittaman eloperäisen aineksen hajotuksen seurauksena, veden happivarat hupenevat.

Meriveden kerrostuneisuudesta johtuva ongelma on luontainen, mutta tilanne on viime vuosikymmeninä heikentynyt entisestään ilmastonmuutoksen seurauksena. Kun meriveden pintakerrostumat ovat aikaisempaakin lämpimämpiä, veden pystysuorat virtaukset – ja samalla happipitoisen pintaveden kulkeutuminen syvänteisiin – estyvät, ja tämä voimistaa happikatoa ja estää kuolleen pohjan elpymisen. Toinen – ja suora – ilmastonmuutoksen aiheuttama haitta on puhtaasti fysikaalinen: Merivesi sitoo ilmakehän happea sitä heikommin, mitä korkeammaksi veden lämpötila nousee. Eikä tulevaisuus näytä ainakaan nykyhetkeä lupaavammalta, sillä  meriveden lämpeneminen jatkuu väistämättä edelleen. Ainoa keino yrittää edes hillitä Itämeren pohjien kuolemista on rajoittaa maalta suoraan tai ilman kautta tulevien ravinteiden kertymistä Itämeren altaaseen, Carstensen ja kumppanit muistuttavat. Kaikki rantavaltiot ovat sitoutuneet kunnianhimoiseen Itämeren suojeluohjelmaan, jonka päätavoitteita ja -vaatimuksia on ulkoisen ravinnekuormituksen rajoittaminen. Näistä lupauksista on pidettävä kiinni, ja mieluiten tavoitteita on kiristettävä, jotta hapettomuus ja elottoman pohjan pinta-ala eivät etene, merentutkijat korostavat (http://www.pnas.org/content/early/2014/03/27/1323156111.abstract?sid=72aef6d6-ffb5-4713-a9bc-e94621786014

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Ilmastonmuutoksesta huomattavia haittoja Itämeren eliöyhteisöille. Tiedebasaari 28.11.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/11/28

 

Mainokset