Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , ,

95 prosenttia maailman lohista kasvatusaltaissa

Pienikin vaurio verkkoaltaassa antaa kasvatuskaloille  mahdollisuuden karata luontoon. Reikiä suurempi vaara ovat kuitenkin myrskyt, jotka tuhoavat vuositatin isojakin laitoksia ja aiheuttavat jopa satojen tuhansien lohien pääsyn vapauteen yhdellä kerralla.

Pienikin vaurio verkkoaltaassa antaa kasvatuskaloille mahdollisuuden karata luontoon. Reikiä suurempi vaara ovat kuitenkin myrskyt, jotka tuhoavat vuosittain isojakin laitoksia ja aiheuttavat jopa satojen tuhansien lohien pääsyn vapauteen yhdellä kerralla.

Kalankasvatus on nopeasti lisääntynyt viime vuosina kautta maailman, ja tätä nykyä yli puolet ihmisravinnoksi käytettävästä kalasta saadaan viljelyaltaista. Allaskasvatus onkin ainoa keino turvata kalaravinnon takaama proteiiniravinto tilanteessa, jossa yhä kasvavan väestön ravinnontarve lisääntyy, ja samalla ryöstökalastus eli  liikapyynti on heikentänyt luonnon kalakantoja. Teollisessa mittakaavassa harjoitettava kalankasvatus voi kuitenkin valitettavasti johtaa myös haittoihin, ainakin vääränlaisessa vesiympäristössä toteutettuna. Luonnonvesiin perustetuista kasvatusaltaista pääsee ympäristöön ravinteita ja kalojen jätöksiä, jotka rehevöittävät ja heikentävät vesien laatua ja monikäyttömahdollisuuksia. Mutta myös otollisissa ympäristöissä harjoitettava kalankasvatus voi olla vakava uhka luonnolle. Kasvatusaltaista karkaa väistämättä paljon kaloja, ja näiden tulokkaiden risteytyminen luonnonkalojen kanssa voi aiheuttaa ongelmia luonnonvaraisille kaloille.

Englantilaisen University of East Anglia -yliopiston tutkijan Sarah E. Yeatesin johdolla Evolutionary Applications -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 11.3.2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kasvatettujen lohien (Salmo salar) sukusolujen selviytymistä ja toimintakykyä luonnonvesien olosuhteissa. Tulokset olivat hätkähdyttävät, sillä kasvatuslohien – vaikka ovatkin jalostuksen seurauksena perintötekijöiltään hieman erilaisia kuin luonnonlohet – ja maitisolut.

Kasvatusaltaista karanneiden lohien on oletettu – ja myös tutkimuksin osoitettu – olevan lisääntymiskyvyltään heikompia kuin vesistöjen luonnonvaraiset lohet, ja tästä on päätelty karkulaisten olevan luonnolle harmittomia. Näin ei kuitenkaan brittitutkimuksen mukaan ole. Jos karanneet lohet selviytyvät luononvesissä niin kauan, että niiden sukusolut pääsevät kutuaikaan luonnonlohien lisääntymispaikoille, tulokkaiden mäti ja maiti ovat täysin vertailukelpoisia luonnonlohien sukusolujen kanssa. Luonnonvaraisten ja kasvatuslaitoksilta karanneiden lohien risteytyminen on siten väistämätöntä. Jalostettujen kasvatuslohien geeniaineksen sekoittuminen luonnonvaraisiin lohikantoihin johtaa väistämättä luonnonkalojen biologisten ominaisuuksien heikentymiseen.

Brittitutkijat selvittivät jalostettujen, altaissa kasvatettavien lohien sukusolujen selviytymistä ja hedelmöittämiskykyä luonnonlohien kutupaikkoja vastaavissa olosuhteissa. Kokeet todistivat, että sekä naaras- että koiraspuoliset sukusolut selviytyivät ja olivat täysin yhdenvertaisia luonnonvaraisten lohien sukusolujen kanssa.

Risteytyminen on luonnon kalakannoille ajan mittaan varmasti haitallista, vaikka kasvatuslohet omissa valvotuissa tuotanto-oloissaan ovatkin luonnonlohia nopea- ja suurikasvuisempia. Kasvatettavien kalojen ominaisuudet on jalostettu kasvua maksimoiviksi, ja samalla nidien luonnossa selviytymisessä tarvittavat ominaisuudet ovat jääneet heikommiksi.  Jalostetut kasvatuskalat ovat luonnonlohia aggressiivisempia, eivätkä osaa puolustautua vihollisia vastaan yhtä hyvin kuin luonnonvaraiset kalat.

Ihmisen hoivissa kasvatettujen – ja pitkälle lihantuotannon maksimointiin jalostettujen – kalojen pääsy luontoon on tätä nykyä jo suuri ongelma, jonka mittasuhteita ja merkitystä ei ole ymmärretty. Nykyisin jopa 95 prosenttia kaikista maailman lohista elää kasvatusaltaissa. Kasvatettavat kalat ovat jalostettuja, joten niiden perintötekijät sekä elintavat ja -mahdollisuudet poikkeavat lajien alkuperäisistä piirteistä. Ja valitettavasti nuo ihmisen aiheuttamat muutokset ovat yleensä vain ihmisten tarpeisiin kehitettyjä. Kasvatusaltaista pääsee joka vuosi karkaamaan miljoonia lohia, jotka paitsi menestyvät itse, myös pystyvät siirtämään luontoon sukusolujaan, brittitutkijat muistuttavat. Ongelma on todellinen, sillä kalankasvatuksen mahtialueilla kuten Norjassa ja Britanniassa kasvatusaltailta luontoon karanneet lohet ovat jo merkittävä osa vesistöjen kalakantaa. Esimerkiksi eräissä norjalaisissa jokivesissä yli 50 prosenttia vesistön lohista koostuu allaskarkulaisista.

Kalankasvatus on nyt ja tulevaisuudessa välttämätöntä, mutta toiminnan luonnolle aiheuttamia riskejä voitaisiin pienentää. Kalakantojen ei-toivottua risteytymistä voidaan estää jalostamalla allaskasvatuksessa pidettävät lohet steriileiksi. Allaskalojen kasvuun ja lihantuotantoon lisääntymiskyvyllä ei ole mitään vaikutusta. Tällaisia kasvatuskaloja on jo  kirjolohen tuotannossa, ja samanlaista käytäntöä brittitutkijat suosittelevat myös merilohien kasvatukseen (http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/eva.12148/abstract

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Maailmassa syödään jo enemmän kasvatettua kalaa kuin naudanlihaa. Tiedebasaari 4.7.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/07/04

Mainokset