Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , ,

Kissan ja koiran silmien ominaisuudet samanlaiset

Kissaa on perinteisesti pidetty salaperäisenä eläimenä, mutta meille saavuttamaton näkökyky tekee kateista jopa oletettua tuntemattomampia.

Kissaa on perinteisesti pidetty salaperäisenä eläimenä, mutta meille saavuttamaton näkökyky tekee kateista jopa oletettua tuntemattomampia.

Jos lemmikkikoira tai -kissa käyttäytyy selittämättömällä tavalla, käytökseen voi olla hyvin yksinkertainen ja looginen selitys: Eläin näkee jotakin, jota ihmissilmä ei pysty havaitsemaan. Tällainen kohde voi olla mikä tahansa elinympäristössämme oleva, näkyvää valoa lyhyemmällä aallonpituusalueella säteilyaaltoja välittävä kohde. Monien eläinten kyky aistia ultraviolettisäteilyä ja muodostaa näistä aistihavainnoista kuva on ollut tunnettua jo pitkään.

Esimerkiksi hyönteiset näkevät kukkien terälehdissä pölyttäjähyönteisiä kasvin kannalta tärkeisiin kukan osiin johdattelevia juovia, joista ihmisen silmin ei voi saada aavistustakaan. Uv-aallonpituudella toimivaa, luonnossa yleistä viestintää on myös eläinten reviirin merkkaamiseen liittyvä virtsajälkien jättäminen strategisesti tärkeisiin paikkoihin. Näissä merkeissä on tietysti hajunsa, mutta suuri osuus eläinten kommunikoinnissa on myös näiden merkkien uv-aallonpituusalueella levittämällä viestinnällä. Vastaavia kykyjä on monilla linnuilla, ja myös muutamien – hyvin harvojen – nisäkkäiden on tiedetty aistivan uv-alueella (alle 400 nanometrin aallonpituusalueella). Mutta uudet brittihavainnot kumoavat aikaisemmat käsitykset nisäkkäiden olemattomasta uv-näkökyvystä. Ilmeisesti useimmat nisäkäslajit ja -ryhmät näkevät ainakin osan uv-aallonpituudella tulevasta säteilystä. Ihminen on kylläkin tässä suhteessa vertailun hännänhippu, sillä me emme uv-kuvia pysty näkemään.

Käsitys nisäkkäiden kyvyttömyydestä aistia uv-valoa perustuu jo kauan tiedossa olleeseen tosiasiaan, että meidän silmissämme mykiö ei läpäise näkyvän valon aallonpituutta lyhyempiä säteitä. Näin ollen uv-kuvaakaan ei voi muodostua aisteillamme. Mutta ihminen ei ole lainkaan sopiva mittari nisäkkäiden uv-näkökyvyn arviointiin, osoittavat Lontoon City University -yliopiston tutkija Ron H. Douglas ja University College London -yliopiston tutkija Glen Jeffery esittävät Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä 19.2.2014 julkaistussa tutkimuksessaan. Lontoolaistutkijat onnistuivat hankkimaan eläinlääkäreiltä, eläintarhoista ja eläinhoitoloista kuolleiden eläinten silmiä. Kokeissa silmiin johdettiin valonsäteitä eri aallonpituuksilla, ja tarkoilla laitteilla analysoitiin, millaista säteilyä ja kuinka paljon kunkin lajin mykiö läpäisee. Ja tulokset olivat yllättäviä: UV-säteily läpäisi mykiön valtaosalla selvityksessä olleista kymmenistä nisäkäslajeista ja -ryhmistä. Tutkimusaineisto kattaa hyvin laajan kirjon nisäkäsfaunasta. Tutkimukseen saatiin silmiä kaikkiaan 38 eri nisäkäslajilta, jotka kuuluvat 25 eri heimoon.

UV-kuva voi muodostua, vaikka silmässä ei ole tälle säteilylle erityisiä aistinsoluja

Suurella osalla eläimistä ainakin osa ultraviolettisäteilystä voi päätyä silmään, jossa voi muodostua uv-kuva. Mutta tällä aallonpituusalueella muodostuvan kuvan näkeminen ei ole mitenkään varmaa, sillä silmässä pitäisi olla myös aistinsoluja, jotka pystyvät ottamaan vastaan ja käsittelemään uv-säteilyä. Ja valitettavasti useimmilla nisäkkäillä ei ole tällaisia soluja. Silmässä on kuitenkin soluja, jotka mitä ilmeisimmin pystyvät prosessoimaan ainakin osan mykiön läpi tulleesta uv-säteilystä. Tällaisia soluja on ainakin sarveiskalvossa, ja tätä kautta useimmat nisäkkäät pystynevät muodostaman jonkinlaisen uv-kuvan. Yksityiskohtia ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta.

Silmän mykiön kyky läpäistä uv-aallonpituista säteilyä vaihtelee suuresti eri nisäkäslajeilla. Ihmisen silmään uv-säteilyä ei pääse yhtään, kun tutun kotihiiren (Mus musculus) silmiin tulevasta, meille näkymättömästä säteilystä yli 80 prosenttia läpäisee mykiön ja pääsee muodostamaan ainakin jonkinlaisen uv-kuvan. Uv-kuvia katselevat myös kotoisat lemmikkimme – ja jopa tasavertaisesti. Kissan (Felis catus) silmän mykiön läpäisi brittikokeessa 61 prosenttia ja koiralla (Canis lupus familiaris) noin 59 prosenttia silmään kohdistuneesta uv-aallonpituudella tulevasta säteilystä. Hevosella (Equus caballus) vastaava uv-läpäisy oli alle viisi prosenttia, ja oravalla (harmaaoravalla, Sciurus carolinensis) silmän mykiö on yhtä täydellinen uv-este kuin ihmisellä. (http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/281/1780/20132995.full.pdf+html

Ihmisen kyvyttömyys uv-valon aistimiseen saattaa tuntua haitalta tai heikkoudelta, mutta on ominaisuudella puolensakin – ja ilmeisesti tämä on evoluution kuluessa hyväksi havaittu. Se, että uv-säteily ei läpäise mykiötä eikä meillä ole uv-säteitä vastaanottavia aistinsoluja, parantaa näköaistin tarkkuutta.

Vastaavia artikkeleita muualla Tiedebasaarissa:

Porolla on kyky nähdä myös ultraviolettialueella silmien vahingoittumatta. Tiedebasaari 12.1.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/01/12

Koirat pystyvät tunnistamaan jaa erottelemaan värejä. Tiedebasaari 2.8.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/08/02

Silmän verkkokalvo vaatii paljon C-vitamiinia. Tiedebasaari 17.7.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/07/17

Mainokset