Avainsanat

, , , , ,

Käytöstä poistetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet päätyvät valitettavan usein köyhien maiden kaatopaikoille ja valvomattomiin, sekä ihmisen että luonnon terveydelle vaarallisiin käsittelypaikkoihin.

Käytöstä poistetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet päätyvät valitettavan usein köyhien maiden kaatopaikoille ja valvomattomiin, sekä ihmisen että luonnon terveydelle vaarallisiin käsittelypaikkoihin.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteista syntyvä romu on jätehuollon nopeimmin lisääntyvä laji, josta on jo kauan sitten tullut maailmanlaajuinen ympäristö- ja terveysongelma. Valtaosa elektroniikasta kulutetaan rikkaissa teollisuusmaissa – vaikka suuri osa tuotannosta tulee kehittyvien maiden tehtaista – mutta käytön jälkeen hylkyelektroniikka kulkeutuu köyhien maiden kaatopaikoille ja alkeellisissa oloissa tapahtuvaan ja usein puutteelliseen käsittelyyn. YK-yliopiston julkaisemassa katsauksessa varoitetaan alati kasvavan elektroniikkaromun laittoman kaupan vaaroista etenkin kehittyvien maiden ihmisille ja ympäristölle. Uusimpien arvioiden mukaan elektroniikkaromun määrien odotetaan lisääntyvän noin kolmanneksella nykyisestä seuraavien neljän vuoden kulussa. Suuri osa käytöstä poistetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista kulkeutuu kehittyviin maihin – hälyttävän usein laittomasti ja vaarallisesti.

Vuonna 2012 maailmassa ”syntyi” yli 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä. Määrä vastaa noin 7 kiloa jokaista maapallon asukasta kohti. Sähkö- ja elektroniikkajäte on YK-yliopiston johtaman, kansainvälisen StEP-hankkeen (Solving the E-waste Problem) mukaan maailman nopeimmin lisääntyvä jätemuoto. Jätteen synty ei kuitenkaan ole tasaisesti jakaantunut. Uusimman tilaston mukaan eniten elektroniikkajätettä syntyi Yhdysvalloissa, jossa laitteita hylättiin yhteensä yli 10 miljoonaa tonnia. Alan suurin valmistaja Kiina on jätetilastossa kakkosena runsaan kahdeksan miljoonan kilon jätekertymällään. Asukasta kohti laskettuna kiinalaiset ”tuottivat” kuitenkin elektroniikkajätettä paljon vähemmän kuin amerikkalaiset. Per capita -perusteisessa taulukossa ylivoimainen ykkönen on Yhdysvallat, jossa henkeä kohti syntyi 29.5 kiloa elektroniikkaromua, kun Kiinassa vastaava luku oli 5 kiloa asukasta kohti. Euroopan valtioista kokonaismäärässä Saksa tuottaa eniten elektroniikkajätettä, mutta monet maat ovat henkeä kohti lasketussa tilastossa paljon saksalaisia pahempia jätteen tuottajia (http://isp.unu.edu/news/2013/ewaste-map.html

Käytöstä poistettua elektroniikkaa saa viedä laillisesti teollisuusmaista kehittyviin maihin, jos laitteet päätyvät uusissa kotimaissaan alkuperäisessä asussaan tai teknisen kohennuksen ja päivityksen jälkeen parannettuina edelleen käytettäviksi. Leijonanosa teollisuusmaista kehittyvien maiden satamiin tulevasta elektroniikkaromusta päätyy kuitenkin valvomattomille kaatopaikoille ja parhaimmillaankin vain purettavaksi materiaalien keräykseen.

Hyötykäyttöpotentiaalia sähkö- ja elektroniikkalaitteissa onkin valtavasti. Länsimaissa muodista menneet tai nykytarpeisiin vajaatehoiksi jääneet laitteet ovat luksusta köyhissä oloissa asuville ja työskenteleville ihmisille. Ja arvokkaita raaka-aineita laitteista löytyy mitä moninaisin kirjo, lukuisia metalleja yleisestä kuparista harvinaisiin ja kalliisiin maametalleihin. Mutta valitettavasti elektroniikkajätteen mukana teollisuusmaat kippaavat jättimäisiä ongelmajätteiden kuormia köyhiin kehitysmaihin.

Elektroniikkaromussa on sekä ihmisten terveydelle että ympäristölle vaarallisia metalleja kuten lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja arseenia sekä erilaisten muoviosien palonestoaineita, jotka ovat nousseet viime vuosina yleiseen tietoisuuteen muun muassa elimistöön kertyvinä ja syöpävaarallisina ympäristömyrkkyinä. Kaatopaikoilta ja alkeellisista käsittelytiloista kemikaalit kulkeutuvat maaperään, vesistöihin ja ilmakehään, ja lopulta kemikaalit vaarantavat sekä ihmisten että muun elävän luonnon tervettä. Ongelmaan on herätty vasta aivan viime vuosina, mutta jo nyt on saatu vakavaa näyttöä esimerkiksi syöpäsairauksien dramaattisesta lisääntymisestä kiinalaisten romunkäsittelypaikkojen työntekijöillä ja näiden lähiseutujen asukkailla.

Elektroniikkaromun vienti on noussut laittoman liiketoiminnan yleisimpiin muotoihin, jota muun muassa Interpol pyrkii valvomaan ja rajoittamaan. Useimpien valtioiden ja myös Euroopan unionin lainsäädännössä elektroniikkajätteen vienti kehittyviin maihin on kielletty. Mutta toiminnassa liikutellaan niin suuria rahoja, että business käy kuumana kaikkialla. Joulukuussa 2013 Interpol teki tarkastusiskun EU-maiden satamista kehittyviin maihin lähteviin laivoihin. Ja lähes joka kolmannessa kontissa oli laitonta elektroniikkaromua.

Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency; EEA) arvioi, että EU-maista kuljetetaan elektroniikkaromua kehittyviin maihin – pääosin Afrikkaan ja Aasiaan – vuosittain 250 000–1 300 000 tonnia joka vuosi.

Mainokset