Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Vaarallisten ympäristömyrkkyjen kertyminen elimistöön osoittaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta

Luksuselämään läheisesti liitettävä merenelävien runsas nauttiminen on tunnetuin esimerkki vaurauden myötä ilmaantuvasta elimistön myrkyttymisestä. Kalan ja äyriäisten säännöllinen, maltillinen syöiminen on kuitenkin terveellistä ja suositeltavaa.

Luksuselämään läheisesti liitettävä merenelävien runsas nauttiminen voi johtaa raskasmetallien rikastumiseen elimistöön.  Kalan ja äyriäisten säännöllinen, maltillinen syöminen on kuitenkin terveellistä ja suositeltavaa.

Aineellista kulutusta ja omistamista ihannoivan elämäntavan nurinkurisinta huippua osoittanee tutkimustulos, jonka mukaan kehon myrkyttyminen voi osoittaa yhteiskunnallista asemaa. Esimerkiksi vaaralliseksi hermostomyrkyksi tiedettävän elohopean tai syöpävaarallisen arseenin kertyminen elimistöön voi kuitenkin olla yhtä hyvä vaurauden osoittaja kuin luksusauto, komea asunto tai kallis kello, osoittaa amerikkalaiseen väestöaineistoon perustuva tutkimus.

Englantilaisen Exeterin yliopiston tutkijan Jessica Tyrrellin johdolla Environment International -tiedelehdessä julkaistussa selvityksessä verrattiin ympäristömyrkkyjen rikastumisen ja väestön yhteiskunnallisen aseman välisiä yhteyksiä. Ja tulokset löivät mittaajat ällikällä. Ennakko-oletus oli, että köyhimmät ja heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät kantaisivat veressään eniten haitallisiksi tiedettäviä metalleja ja muita ympäristömyrkkyjä. Eräiden haittakemikaalien kohdalla näin olikin, mutta yhtä monen ei-toivotun aineen tai yhdisteen korkeimmat arvot tavattiin sosioekonomisen asteikon yläpäästä. Tutkimuksen ensi vaiheessa selvitettiin Yhdysvaltain kansallisen terveys- ja ravintotieteellisen tutkimuksen (U.S. National Health and Nutrition Examination Survey; NHANES) aineistosta kaikkiaan 179 ympäristömyrkyn sekä väestön varallisuutta kuvaavan indeksin välisiä korrelaatiosuhteita. Näistä suhteista löydettiin lopulta 18 eri haittakemikaalia, joilla näytti olevan kytköksiä henkilöiden yhteiskunnalliseen, sosioekonomiseen asemaan. Ja tulokset menivät yllättäen tasan hyväosaisten ja alemman sosiaaliryhmän välillä. Molemmissa yhteiskunnallisissa ryhmissä löydettiin yhdeksän kemikaalia, joiden tasot olivat erityisen korkeita vain toisella ryhmällä.

Varakkaiden ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien henkilöiden veri- ja virtsa-analyyseissä mitattiin huomattavan korkeita raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia. Sosioekonomisen asteikon yläpäässä olevilla henkilöillä oli runsaasti elohopeaa, arseenia, cesiumia, thalliumia sekä auringonsuojavalmisteissa ja palonestoaineissa käytettäviä yhdisteitä.

Tutuista ympäristömyrkyistä etenkin elohopean, arseenin ja thalliumin sekä orgaanisista yhdisteistä palonestoaineiden kertyminen kuvastaa runsasta kalaruokien ja muiden vedenelävien syöntiä. Yleisen käsityksen mukaan tällainen kallis ruokavalio on mahdollinen vain yhteiskunnan hyväosaisella eliitillä. Etenkin varakkaalla väestönosalla tavattu bentsofenoni-3 -yhdiste on auringonsuojavoiteiden aineosa, ja tämän kemikaalin kertyminen erityisesti sosioekonomisen asteikon yläpään edustajiin osoittanee runsasta vapaa-aikaa sekä matkustelua aurinkorannoille ja muualle etelän kohteisiin.  Tulos oli varmasti yllätys, sillä raskasmetalleja oletettiin löytyvän etenkin köyhimmiltä, raskaissa teollisuustöissä olevilta.

Köyhemmällä väestönosalla puolestaan tavattiin rikkaisiin henkilöihin verrattuna huomattavan paljon muun muassa lyijyä ja kadmiumia. Lyijyä elimistöön tulee työperäisestä altistumisesta sekä lyijymaaleilla maalatuissa ja huonokuntoisissa asunnoissa elämisestä. Kadmiumin runsaan saannin taustalla on tupakointi, joka on yhteiskunnan vähäosaisilla paljon yleisempää kuin hyvin koulutetulla ja varakkaalla väestönosalla. Muita alemman sosioekonomisen ryhmän edustajien kehoonsa rikastamia kemikaaleja brittitutkimuksen aineistossa olivat metalleista antimoni sekä orgaanisista ympäristömyrkyistä etenkin muovien pehmentiminä käytettävät ftalaatit sekä pahamaineinen bisfenoli A (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412013001359

Mainokset