Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Susien karsittua saksanhirviä karhuille riittää marjoja talvivarastoksi

Marjat maistuvat karhuille varsinkin loppukesällä ja syksyllä eläinten kerätessä ravintovarastoja pitkän talven varalle.

Marjat maistuvat karhuille varsinkin loppukesällä ja syksyllä eläinten kerätessä ravintovarastoja pitkän talven varalle.

Suurikokoiset suurpedot kuten sudet ja karhut mahtuvat hyvin samoihin maisemiin, ja yhteiselosta voi olla jopa yllättäviä positiivisia seurauksia. Yhdysvaltain länsiosassa, Kalliovuorten alueella sijaitsevan Yellowstonen maailmankuulun kansallispuiston alkuperäinen susien (Canis lupus) kanta hävitettiin runsaat sata vuotta sitten  paikalliseen sukupuuttoon, minkä seurauksena alueen luonnossa tapahtui suuria ja vaikutuksiltaan dramaattisiakin muutoksia. Ihmisen hävitettyä sudet Kalliovuorille tyypilliset suurikokoiset kasvinsyöjät kuten saksanhirvet (Cervus elaphus) alkoivat nopeasti yleistyä. Tämä puolestaan johti useiden kasvilajien taantumiseen. Varsinkin jokilaaksojen pensas- ja varpukasvustot kärsivät voimistuneen hirvieläinkannan laidunnuksesta. Mutta tilanne luonnossa kääntyi taas päälaelleen, kun sudet rauhoitettiin ja Yellowstoneen tuotiin Kanadasta susia.

Tätä nykyä alueella on taas satoja susia, ja kuten odottaa saattoikin, pedot ovat saalistaneet aikanaan ylitiheiksi kasvaneet saksanhirvikannat ”normaalivahvuisiksi”. Laiduntajien vähenemisen seurauksena Yellowstonen kasvillisuus on voimistunut. Muutoksella on ollut yllättävän suuri merkitys myös alueen toiselle suurpedolle, harmaakarhulle (Ursus arctos horribilis). Susien poissa ollessa ja saksanhirvien syötyä marjakasvien pensaat ja varvustot putipuhtaiksi karhut eivät saneet kerätyksi syksyisin talviunen tarpeisiin hankittavaa ravintovarastoa, jossa marjoilla on keskeinen osuus. Mutta susien palattua ja poistettua liiat saksanhirvet marjakasvit taas kukoistavat ja karhut saavat kunnollisia marjasatoja talvireserviensä perustaksi.

Oregonin valtionyliopistoton tutkijan William J. Ripplen johdolla Journal of Animal Ecology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 4.9.2013 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin harmaakarhujen kesäistä ja syksyistä ravinnonhankintaa ulostenäytteissä olevien marjakasvien jäänteiden perusteella. Karhujen marjansyönti lisääntyi merkittävästi susien palattua Yellowstoneen.

Yellowstonen harmaakarhujen marjaravinnon käyttöä verrattiin ennen susien palautusta (1968–1987) sekä susien uudelleen kotiuttamiseen ja lajirauhoituksen jälkeen (2007–2009). Lisäksi tutkijat selvittivät karhujen syksyiseen ravintoon keskeisesti kuuluvan marjatuomipihlajan (Amelanchier alnifolia) kasvustojen kuntoa molempina ajanjaksoina. Susien paluu myötä marjojen osuus karhujen ravinnossa kasvoi keskikesällä jopa parikymmenkertaiseksi. Heinäkuun näytteissä ennen susien paluuta 0.3 prosentissa oli marjajäänteitä, ja susien paluun jälkeen osuus nousi 5.9 prosenttiin. Elokuussa, parhaaseen marja-aikaan ja karhujen kerätessä talvivarastojaan marjojen osuus kaksinkertaistui. Ennen susien paluuta marjojen jäänteitä löytyi 7.8 prosentista näytteistä ja susien paluun jälkeen jo 14.6 prosentista karhujen jätöksistä.

Marjoja oli karhujen saatavilla susien paluun jälkeen, koska varvut ja pensaat voivat nykyisin kasvaa normaalisti saksanhirvien aiheuttaman laidunnuksen vähennyttyä. Puuvartisten kasvien tarkassa vertailussa Ripple ja kumppanit osoittivat, että kerättävissä olevia marjoja kantavat marjatuomipihlajan oksat olivat käytännöllisesti kaikki nuoria, susien paluun jälkeen kasvaneita.

Yellowstonen ja Pohjois-Amerikan susista muualla Tiedebasaarissa:

Pohjois-Amerikan Kalliovuorten – etenkin Yellowstonen kansallispuiston susikanta taas vaarassa. Suojelu pelasti metsästykseltä, mutta nyt uhkaavat taudit. Tiedebasaari 18.7.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/07/18

Yhdysvallat on purkamassa susien rauhoituksen 48 osavaltiossa. Tiedebasaari 29.4.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/04/29

Yhdysvaltain Kentuckyn osavaltion ensimmäinen susi yli 150 vuoteen ammuttiin kojoottina. Tiedebasaari 29.8.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/08/29

Susien ulvonnassa varmasti tunnistettava, yksilöllinen ”äänijälki”. Tiedebasaari 12.8.2013; https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/08/12

Mainokset