Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Lihaa ja kalaa maustettiin litulaukalla, jolla ei ole erityistä ravintoarvoa

Litulaukka on ravintoarvoltaan vaatimaton, mutta voimakasaromisena kasvina hyvin käyttökelpoinen ja turvallinen ruoan maustaja. Kuva: Kai Aulio.

Esihistoriallisella ajalla eläneiden metsästäjä-keräilijäkulttuurien edustajien on oletettu hankkineen päivittäisen ravintonsa kovan työn kautta ainoastaan saadakseen riittävästi energiaa hengissä pysymiseen. Mutta uudet arkeologiset havainnot osoittavat, että aterioiden kulinaristisetkin puolet osattiin huomioida jo tuhansia vuosia siten, myös kylmässä Euroopassa. Lämpimillä, eteläisemmillä seuduilla asuneiden kansojen tiedetään maustaneen ruokiaan jo paljon aikaisemminkin.

Uudet tiedot eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden ravintokulttuurista saatiin nykyisen Tanskan ja Saksan alueilta tutkituista vanhoista saviastioista. Ruoan säilyttämiseen käytettyjen ruukkujen sirpaleista löytyi lihan ja kalan rasvoihin liittyvien yhdisteiden ohella kasvikunnan tuotteita – ja ennen kaikkea lajityypillisesti tunnistettavia pii-alkuaineen hiukkasia. Näiden niin kutsuttujen fytoliittien perusteella tutkijat varmistivat, että ruoka-astioissa on ollut meilläkin yleisenä rikkakasvina tavattavaa, ristikukkaiskasvien heimoon kuluva litulaukkaa (Alliaria petiolata). Yrttikasvin lajin tarkan määrityksen varmistamiseksi tutkijat vertasivat kaikkiaan 120 eurooppalaisen ja aasialaisen kasvien vastaavia elektronimikroskooppisella tutkimuksella paljastuvia rakenteita. Litulaukan fytoliittien rakenne osoittaa, että astioissa olleiden ruokien käyttäjät ovat osanneet jauhaa litulaukan siemeniä saadakseen aromit irtoamaan kuivista siemenistä.

Englantilaisen Yorkin yliopiston tutkijan Hayley Saulin johdolla PLoS ONE (Public Library of Science ONE) -tiedelehdessä 21.8.2013 julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin nykyisen Tanskan ja Saksan alueilta löydettyjen saviruukkujen kappaleita. Modernein ajoitusmenetelmin pystyttiin selvittämään, että astioita on käytetty liha- ja kalaruokien sälyttämiseen 5 750–6 150 vuotta sitten. Litulaukan fytoliitteja löydettiin ruukkujen sisäpinnoilta huomattavasti enemmän kuin ulkopinnoilta. Tämä osoittaa, että yrttikasvit on tarkoituksella lisätty lihoja ja kalojen joukkoon. Litulaukan ravinto-arvo on hyvin vähäinen, joten yrtit on lisätty ruokiin maustamistarkoituksessa. Litulaukan käyttö näyttää olleen yleistä ja levinneen laajalla maantieteelliselle alueelle.  Muita yrttikasvien jäänteitä Itämeren eteläosien tuntumassa sijaitsevilta muinaisilta ihmisten elinpaikoilta kerätyistä ruukkunäytteistä ei löytynyt (http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0070583

Havainto eurooppalaisesta yrttien käytöstä on vanhin alallaan, mutta muualla – kuten Lähi-idässä – ihmisten tiedetään maustaneen ruokiaan monipuolisestikin jo paljon aikaisemmin. Ainakin Israelissa on luolista löytyneistä ruukuista löydetty ruokajäämien joukosta korianteria, jolla ravintoa on maustettu jo noin 23 000 vuotta sitten.

Mainokset