Avainsanat

, , , , , ,

Loisen lepovaiheet kulkeutuvat vesistöissä, eivätkä vedenpuhdistamot poista vaaraa 

Saukot ovat osoittaneet aikaisemmin tuntemattoman leviämistien kissoja pääisäntänään pitävän mutta myös ihmisille vaaraa aiheuttavan toksoplasmoosia aiheuttavan loisen  elinkierrossa.

Saukot ovat osoittaneet aikaisemmin tuntemattoman leviämistien kissoja pääisäntänään pitävän mutta myös ihmisille vaaraa aiheuttavan toksoplasmoosin kehityskierrossa.

Pääisäntänään kissaa pitävä toksoplasmoosi-tautia aiheuttava loinen on luonnossa yleisempi kuin on osattu arvioida. Englannissa ja Walesissa kuolleina löydetyistä saukoista noin 40 prosentilla oli vaarallista tautia aiheuttavan Toxoplasma gondii alkueläimen esiintymistä osoittavia vasta-aineita, mikä osoittaa eläinten kantaneen tautia aiheuttavia loisia. Taudin leviämisessä keskeisten, ookysta-nimellä tunnettavien loisen lepovaiheiden esiintyminen saukkojen elimistössä on odottamaton ja osin hälyttäväkin havainto, sillä pääosin kalaa syövät vesinisäkkäät eivät ole voineet saada loisia ravinnostaan. Loinen ei missään elinkiertonsa vaiheessa tartu tai siirry kaloihin.

Walesilaisen Cardiffin yliopiston tutkijan Elizabeth A. Chadwickin johdolla Parasites & Vectors -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin toksoplasma-loisen tai taudinaiheuttajan vasta-aineiden esiintymistä kuolleina löydetyistä – pääsoin liikenteen uhreina menehtyneistä – luonnonvaraisista vesinisäkkäistä, saukoista (Lutra lutra). Ja löydökset olivat yllättäviä. Tutkituista saukoista 39.5 prosentilta löydettiin toksoplasmoosi-taudin vasta-aineita. Tämä osoittaa, että saukot ovat kantaneet aktiivisessa vaiheessa olleita taudinaiheuttajia. Ja koska saukkojen pääasiallinen ravinto eli kalat eivät kuljeta loisia, taudin leviämisen on pitänyt tapahtua suoraan vedestä.

Saukot ovat siis mitä ilmeisimmin saaneet tautia levittäviä loisen kysta-kappaleista, jotka ovat sellaisenaan toksoplasmoosin lepovaiheita, mutta kantavat sisällään lisääntymiskykyisiä ookysta-kappaleita. Jos kystat todella ovat kulkeutuneet vedestä saukkoihin, toksoplasmoosin leviämismahdollisuudet kaikkiin eläimiin, myös ihmisiin ovat suuret. Toxoplasma gondii voi täydentää elinkiertonsa vain kissassa, jonka elimistössä loinen kehittää ookysta-kappaleita. Luontoon ookystat joutuvat joko suoraan kissojen ulosteiden huuhtouduttua kaduilta ja pihoilta vesiin tai viemärien kautta, jos kissojen omistajat ovat huuhtoneet lemmikkiensä jätöksiä viemäreihin. Jätevedenpuhdistamot eivät pysty toksoplasman kystoja tuhoamaan.

Toksoplasmoosi on todellisuudessa paljon yleisempi kuin ihmiset tietävätkään. Ihmisistä 10–30 prosenttia kantaa tautia aiheuttavaa Toxoplasma gondii -loista, mutta oireita näistä henkilöistä kehittyy vain 10–20 prosentille. Koko väestöön suhteutettuna nämä lukema merkitsevät sitä, että kansalaisista 3–6 prosenttia saa oireita toksoplasmoositartunnasta. Mutta vain ani harva tietää tartunnoista tai oireista. Toksoplasmoosin yleisoireita on lähes mahdotonta tunnistaa, sillä taudin kuvan kuuluvat vilustumisen kaltaiset oireet. Ja kun oireiden vaihe on ohi, loinen muodostaa kantajansa kehossa lepovaiheita, kystoja. Nämä ovat toiminnaltaan passiivisina ja sellaisinaan ne säilyvät kudoksissa pysyvästi koko kantajansa eliniän. Mutta ilman vaikutuksia kystat eivät kantajansa kudoksissa ole, sillä lepovaiheiden läsnäolo saa aikaan käyttäytymismuutoksista. Tunnetuin ja merkittävin muutos on kystan kantajien riskikäyttäytyminen. Tällainen on eduksi Toxoplasma-loiselle, sillä hiiriin päädyttyään kystan kantajan riskikäyttäytyminen merkitsee toksoplasman pääisännälle kissalle parempia saalistusmahdollisuuksia. Loisen elinkierrossa Toxoplasma gondii osoittaa ”nerokasta strategiaa” helpottamalla väli-isäntinä toimivien jyrsijöiden joutumista pääisännän kissan ruoaksi ja siten mahdollistamaan loisen elinkierron jatkumisen.

Toksoplasman kystat pysyvät elinikäisesti myös ihmisen kudoksissa, vaikka kantaja ei asiasta mitään tietäisikään. Ja myös ihmisessä kystat saavat aikaan riskikäyttäytymistä. Tällä ei nyt ole suurtakaan vaikutusta tai etua taudinaiheuttajalle, sillä harvoinpa kissat ihmisiä syövät. Mutta toisille ihmisille ja kystan kantajille itselleen kystan aiheuttamasta riskikäyttäytymisestä voi olla kohtalokkaitakin seurauksia, muun muassa liikenneonnettomuuksien riskien lisäämisen muodossa (http://www.parasitesandvectors.com/content/6/1/75

Aikuisilla ihmisillä – joilla tauti on paljon yleismepi kuin yleisesti tiedetään – toksoplasmoosi on useimmiten oireeton tai vain vähän nuhakuumeen kaltaisia oireita ja/tai imusolmukkeiden turvotusta aiheuttava. Raskaana olevan naisen aktiivisessa vaiheessa oleva toksoplasmoosi on sen sijaan sikiölle erittäin vaarallinen. Ennen syntymäänsä tartunnan saaneelle lapselle toksoplasmoosi aiheuttaa vakavia elinvaurioita. Suomessa  syntyy vuosittain noin 50 sikiöaikanaan toksoplasmoositartunnan saanutta lasta. Näistä vain harvoilla on heti syntymän jälken taudin oireita, mutta 10–20 vuoden kuluessa useimmille ilmaantuu näkö- ja/tai kuuloaistien tai aivojen vaurioita. Tauti voidaan onneksi parantaa antibioottihoidoilla, jos tartunta havaitaan heti syntymän jälkeen. Toksoplasmoosin olemassaolo voidaan tunnistaa veren vasta-ainekokeilla  (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00619

Lapsen sairastumisriskiä voi vähentää siten, että nainen välttää odotusaikanaan läheisiä kissakontakteja ja raa’an lihan syömistä. Ei kissoja silti tarvitse kokonaan välttää, eikä perheen tarvitse luopua kissasta raskausaikanakaan. Kissasta ulosteiden mukana poistuneet ookystat ovat aktiivisia vain 1–5 vuorokautta vapauduttuaan, joten esimerkiksi pihoilla tai hiekkalaatikoilla kissojen ulosteiden korjaaminen huolellisesti kumihanskoilla suojautuneena estää loisen tarttumismahdollisuuden. Toksoplasmriski on sikiölle mahdollinen vain, jos äiti saon saanut elämänsä ensimmäsien tartunnan raskausaikanaan. Aikaisemmin toksoplasman sairastanut nainen ei siirrä loisvaaraa enää jälkeläiselleen.

Mainokset