Avainsanat

, , , , , ,

Petoviha ja elinpiirien hävitys vievät elinmahdollisuudet

Vain joitakin vuosikymmeniä sitten Brittein saarilla eli useita satoja sinisuohaukkapareja, mutta nyt laji on häviämässä saarivaltakunnasta.

Vain joitakin vuosikymmeniä sitten Brittein saarilla eli useita satoja sinisuohaukkapareja, mutta nyt laji on häviämässä saarivaltakunnasta.

Brittein saarilta kertaalleen jo lähes hävinnyt – tai oikeammin hävitetty – sinisuohaukka (Circus cyaneus) onnistui palaamaan ja vakiinnuttamaan kantaansa toisen maailmansodan jälkeen, mutta nyt lajin tulevaisuus näyttää olevan taas vaakalaudalla. Äärimmäisen harvinaisen lajin viimeisistä edustajista vain kaksi paria yritti pesintää kesällä 2013, mutta kummankaan ei onnistunut saada jälkeläisiä. Lajin kannalta vuosi on huonoin sitten 1960-luvun.

Sinisuohaukka on ollut Brittein saarilla varsin runsaslukuinen ja lajin levinneisyysalue on ollut hyvin laaja. Mutta vuosikymmeniä jatkunut vaino heikensi haukkakantaa, ja 1800-luvun lopulla laji hävisi kokoaan Britannian pääsaarelta. Joitakin sinisuohaukkoja säilyi kuitenkin hengissä ainakin Orkneyn ja läntisen Skotlannin saarilla. Asenteiden muuttuminen – eli petovihan laantuminen ja osin myös maankäytön muutokset mahdollistivat lajin paluun toisen maailmansodan jälkeen.

Sinisuohaukan ja muiden petolintujen vainon harjoittajiksi on leimattu etenkin metsästystä harjoittavat ja etenkin metsästysmatkoja organisoivat ylämaan maanomistajat, joiden mielestä haukat tappavat kohtuuttoman paljon metsäkanalintuja ja muuta metsästettävää riistaa. Sinisuohaukka onkin huolestuttavan korkealla Britanniassa luonnonsuojelu- ja metsästysrikoksista langetettujen tuomioiden listoilla. Ja ainakin toisessa kesän 2013 pesinnässä epäonnistumisen syyksi epäillään tahallista häirintää tai tuhoamista, mutta pitävää näyttöä rikoksesta ei ole (http://www.rspb.org.uk/news/351247-hen-harrier-on-the-brink-of-extinction-in-england

Mainokset