Avainsanat

, , , , , , , ,

Sorsalinnuille on tyypillistä munia myös vieraiden lajien pesiin

Sorsalintujen naaraiden lisääntymiskäyttäytyminen on ailahtelevaa. Punasotkalla jopa yhdeksässä pesässä kymmenestä on myös muiden kuin pesän rakentaneen naaraan laskemia munia – usein myös muiden sorsalajien munia.

Sorsalintujen naaraiden lisääntymiskäyttäytyminen on ailahtelevaa. Punasotkalla jopa yhdeksässä pesässä kymmenestä on myös muiden kuin pesän rakentaneen naaraan laskemia munia – usein myös muiden sorsalajien munia.

Yksi lintumaailman merkillisimmistä lisääntymisstrategioista on pesäloisinta eli käyttäytyminen, jossa naaras munii vieraaseen pesään. Tämä vieras pesä on yleensä oman lajin naaraan tai parin rakentama ja hoitama, mutta myös toisen lajien pesiä käytetään loisintaan. Sorsalinnuilla – erityisesti maahan pesänsä rakentavilla lajeilla – pesäloisinta on tavallinen ilmiö. Havaintoja lajinsisäisestä ja lajienvälisestä pesäloisinnasta on julkaistu paljon, mutta ilmiön todellisesta yleisyydestä ja merkityksestä on niukemmin tietoa. Tshekkiläistutkijat selvittivät meilläkin varsin tavallisen sukeltajasorsan punasotkan (Aythya ferina) naaraiden pesintäkäyttäytymistä, pesäloisinnan yleisyyttä sekä ilmiön merkitystä naaraiden/parien pesintätuloksiin.

Prahassa toimivan Kaarlen yliopiston (Univerzita Karlova v Praze, englanniksi Charles University) Eläintieteen laitoksen tutkijan Ondřej Šťovičekin johdolla Journal of Avian Biology – tiedelehden heinäkuun 2013 numerossa ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin yhden punasotkapopulaation naaraiden pesintäkäyttäytymistä. Pesäloisinta osoittautui erittäin yleiseksi – eikä ainoastaan punasotkilla. Tarkkaa tietoa pesäloisinnasta eli kunkin munan oikeasta alkuperästä saatiin munien geenirakenteen tutkimuksella. Tarkastelussa oli 17 erilaista geenirakennetta.

Muihin soralintulajeihin verrattuna seuratussa punasotkapopulaatiossa pesäloisinta oli varsin yleistä. Geenitutkimuksella määritellyistä munista kaikkiaan 39 prosenttia osoittautui vieraan naaraan munimaksi. Muiden kuin pesän rakentaneen ja munia hautovan naaraan laskemia munia oli yksi tai enemmän peräti 89 prosentista seurannan kohteena olleen punasotkapopulaation pesistä. Toisen tai useampien vieraiden punasotkanaaraiden laskemien munien lisäksi punasotkan pesistä löytyi muiden sorsalintujen laskemia, naapurin haudottavaksi jätettyjä munia. Kaikkiaan 13 prosenttia punasotkien pesistä analysoiduista munista kuului jollekin muulle sorsalinnulle. Lajienvälistä pesien hyväksikäyttöä olivat harrastaneet ainakin sinisorsa (Anas platyrhyncos) sekä tukkasotka (Aythya fuligula).

Pesäloisinta ei haitannut seurannan kohteena olleiden punasotkien omaa lisääntymistulosta. Punasotkan pesissä oman naaraan laskemista munista kuoriutui poikasiksi 95 prosenttia, kun pesäloisinnan kautta haudottaviksi jätetyistä munista poikasiksi kuoriutui vain 65 prosenttia. Omankin lajin vieraiden munien heikompi kuoriutumisprosenttia johtunee aikataulusta. Haudonnassa kaikkien munien tulisi kuoriutua jokseenkin samanaikaisesti, ja ”väärään aikaan” haudottavaksi jätetty vieras – vaikka saman lajin – muna ei aina tätä aikataulua noudata ja jää siksi kehittymättä.

Pesäloisintaan kuluva ylimääräinen energiankulutus ei punasotkan omaa jälkeläistuottoa vähentänyt, sillä myös loisinnan kohteeksi joutuneiden naaraiden poikasmäärät sekä omien munien kuoriutumisprosenttia eivät vieraiden unien takia mitenkään heikentyneet. Toisilla lajeilla ja toisenlaisissa olosuhteissa pesäloisinnan kohteeksi joutuminen voi heikentää vesilintujen omaa lisääntymistulosta varsin paljonkin (Lajikumppanin harjoittama pesäloisinta vähentää haahkanaaraan omien munien määrää. Tiedebasaari 22.6.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/06/22

Mainokset