Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Jään antaman suojan ansiosta Mont Blanc saa yhden millimetrin lisää korkeutta joka vuosi

Alppien korkeimmat huiput kohoavat yhä korkeammalle mannerlaattojen liikkumisen seurauksena. Yhden millimetrin vuosinousu ei kuitenkaan olisi mahdollista, jos pysyvä jäätikkö ei estäisi vuoren kiviaineksen eroosiota. Bossoms Glacier, Chamonix, Ranska.

Alppien korkeimmat huiput kohoavat yhä korkeammalle mannerlaattojen liikkumisen seurauksena. Yhden millimetrin vuosinousu ei kuitenkaan olisi mahdollista, jos pysyvä jäätikkö ei estäisi vuoren kiviaineksen eroosiota. Glacier des Bossons, Chamonix, Ranska.

Euroopan Alppien korkein huippu, Italian ja Ranskan rajoilla noin 4 811 metrin korkeuteen kohoava Mont Blanc nousee jatkuvasti yhä korkeammalle. Huippu nousee merenpintaan nähden keskimäärin yhden millimetrin vuodessa mannerlaattojen tektonisten liikkeiden seurauksena. Mutta vuoren korkeuden kasvu ei olisi mahdollista, jos pysyvä jäätikkö ei suojaisi huippua eroosion aiheuttamalta kulumiselta ja madaltumiselta. Ylensä jäätiköiden katsotaan pikemminkin kuluttavan ja madaltavan vuoristoja, mutta hyvin kylmissä oloisa – jään pysyessä vakiosti kymänä ja kiinteänä – kalliopintojen eroosio ei kuluta kiviainesta, osoittaa Alpeilla tehty ranskalaistutkimus.

Ranskalaisen Université de Savoie -yliopiston tutkijan Cecile Godonin johdolla Earth and Planetary Science Letters -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 28.6.2013 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin Euroopan korkeimmalla huipun huipun luoteispuolella sijaitsevan, vain hyvin vähän vuorikiipeilijöiden tai muun ihmisen toiminnan vahingoittaman Bossons-jäätikön (Glacier des Bossons) alla vaikuttavaa vuorenrinteiden kiviaineksen kulumista siihen eroosion, joka vaikuttaa saman jäätikön alaosissa, lauhkeammissa ilmasto-oloissa, joissa jää kesäisin osin sulaa. Vertailuaineistona olivat tutkimusjäätikön lähietäisydyellä sijaitsevat jäätiköitymättömät kalliorinteet. Jäätiköiden alaisen kalliopinnan kulumisen määrän ja ajankohtien seurannoissa käytettiin kiviaineksesta kuluneen ja irtaimen maalajin mukana kulkeutuvan zirkonium-alkuaineen pitoisuuksia ja pitoisuuksien muutoksia.

Vuorenrinteen kiviaineksen kuluminen oli vähintään 16 kertaa suurempaa jäätikön alareunalla kuin huipulla, pysyvästi kiinteänä pysyvän ja kiviainekseen kiinni jäätyneen ikijäätikön alla. Jäätiköiden ulkopuolisilla, muuten sekä kiviaineksen laadun että ilmasto-olosuhteiden suhteen vertailukelpoisilla alueilla eroosio oli vielä voimakkaampaa kuin millään jään peittämällä tutkimuskohteella. Jäätiköiden ulkopuolella veden sulamisen ja jäätymisen syklinen vaihtelu aiheuttaa vuoristoissakin samanlaista pakkasrapautumista, jollainen kuluttaa esimerkiksi suomalaisia kallioita.

Jäätikön suojaava vaikutus on mahdollinen vain vuoristojen korkeimmilla huipuilla, joilla jää ei sula kesäinkään. Samojen jäätiköiden alas laaksoihin ulottuvien ”häntien” alla eroosio sen sijaan on voimakasta. Vuodenaikojen vaihteluun kuuluva kesäisten sulamisten ja talvisten jäätymisten aiheuttama jäätiköiden liikkuminen kuluttaa vuoristojen kiviainesta hyvinkin voimakkaasti, mistä ovat osoituksena useat sulamisen jälkeen paljastuneet U-kirjaimen muotoiset laaksot.

Sekä Mont Blacin jatkuva kohoaminen yhä ylemmäs tai muiden vuorenhuippujen säilyminen korkeina edellyttää jäätikköpeitteiden pysyvyyttä myös tulevaisuudessa. Mutta tällaisesta pysymisestä ei ole takuita maailmanlaajusien ilmastonmuutoksen edetessä. Jokseenkin kaikilla vuoristoalueilla on jo todettu jäätiköiden alempien osien sulamisen kiihtyneen ja jäätiköiden kokonasimassojen kutistuneen. Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, jään sulamisen ja veden vaikutukset ulottuvat yhä laajemmalle ja lopulta myös korkeimmille huipuille. Jos näin käy, eroosio alkaa kuluttaa vielä nykyisin suojaa saavia huippuja, ja vuoristojen korkeusennätyksiä jouduttaneen kirjaamaan alaspäin – millimetri millimetriltä, mutta väistämättä. Mont Blancilla tehdyn tutkimusken kaltaisia tuloksia on saatu hyvin kylmiltä seuduilta maapallon napa-alueilla, mutta vastaavat mekanismit voivat toimia kaikilla pysyvästi huipuiltaan hyvin kylminä säilyvillä vuorilla. Maailman suurimpien ja korkeimpien huippujen kulumisesta ei kuitenkaan ole toistaiseksi tutkimuksia http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0012821X13002562

Mainokset