Avainsanat

, , , , , , ,

—Vuosikymmenittäin jaksolla 1881–2010 esitetty maapallon keskilämpötilojen kehitys antaa kiistattoman kuvan maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta.

Vuosikymmenittäin jaksolla 1881–2010 esitetty maapallon keskilämpötilojen kehitys antaa kiistattoman kuvan maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta. World Meteorological Organization, WMO.

Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos etenee vääjäämättä, ja planeettamme keskilämpötilojen nousun tahti kiihtyy hälyttävän nopeasti. Yksittäisten vuosien lämpötiloista ei voi tehdä johtopäätöksiä pitkän ajan trendeistä, mutta jo vuosikymmenten keskiarvojen perusteella voidaan jo päätellä kehityksen suuntaa. Ja tällaisessa vertailussa uusin tilastovuosikymmen (2001–2010) on ylivoimaisesti lämpimin 1800-luvun puolivälissä alkaneen seurannan aikana. YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön (World Meteorological Organization; WMO) tuorein yhteenveto osoittaa, että ilmastonmuutoksen tahti on merkittävästi kiihtynyt 1970-luvulta lähtien, ja uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen on ehdottomasti kaikkien aikojen mittaushistorian lämpimin (http://library.wmo.int/pmb_ged/wmo_1103_en.pdf.

Jaksoon 2001–2010  sisältyy useimpien maiden kaikkien aikojen korkein keskilämpötila, ja lämpenemisen seurauksena väistämätön valtamerien pinnan kohoaminen oli noin kaksi kertaa nopeampaa kuin viimeisten sadan vuoden aikana keskimäärin. Vuosikymmenelle 2001–2010 sisältyy yhdeksän tunnetun ilmastohistorian lämpimimmästä vuodesta. Vuosi 2010 on toistaiseksi kaikkien aikojen lämpimin. Tilastovertailussa ovat mukana kaikkiaan 139 valtion sää- ja ilmastotiedot.

2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä luonnehtivat lämpötilaennätysten lisäksi myös erityisen vakavien sääilmiöiden ja -häiriöiden esiintyminen. Tällaisia viime vuosien suuria otsikoita – inhimillisistä ja taloudellisista jättitappioista puhumattakaan – aiheuttaneita tapahtumia tai ilmiöitä olivat Eurooppaa ja Venäjää koetelleet, kymmeniä tuhansia ihmishenkiä vaatineet helleaallot, äärimmäiset kuivuuskaudet yleensä sateisella Amazonian alueella Etelä-Amerikassa ja vastaavat pitkät sateettomat ja maatalouden tuotannon romuttaneet jaksot Australiassa ja Itä-Afrikassa.

Mutta toisessa vaakakupissa ovat ilmastollisista ääri-ilmiöistä rankkasateet. Vuosikymmen 2001–2010 oli vuonna 1901 aloitetun vertailukelpoisen mittaushistorian toiseksi sateisin, ja vuosi 2010 oli nykymenetelmin toteutetun seurannan kaikkein sateisin. Poikkeuksellisen tuhoisia tulvia koettiin 2001–2010 vuosikymmenellä varsinkin Pakistanissa, Australiassa, Afrikassa, Intiassa ja Itä-Euroopassa. Poikkeuksellisen voimakkaista kuluneen vuosikymmen myrskyistä muistetaan varmasti parhaiten Yhdysvaltain eteläisiä osavaltioita koetellut Katrina-hurrikaani.

Dramaattisin osoitus kiihtymässä olevan ilmastonmuutoksen vaikutuksista on aikaisemmpaa useammin toteutuvien ääri-ilmiöiden kuten hellekausien, tulvien, hirmumyrskyjen ja kuivuuskausien vaatima inhimillinen vero: Vuosikymmenellä 2001–2010 maailmassa menehtyi luonnonmullistusten seurauksena yli 370 000 ihmistä.

Vuosikymmenten keskiarvoihin perustuva vertailu osoittaa kiistattomasti, että maapallon keskilämpötila on noussut ja että nousun tahti on jatkuvasti kiihtymässä. Vuosikymmen on WMO-asiantuntijoiden mukaan lyhin aika, jollaiseen voidaan perustaa luotettavaa seurantaa ja arvioita pysyvästä trendistä. Vuodesta 1971 vuoteen 2010 (eli neljän täyden vuosikymmenen aikana) maapallon lämpötila nousi keskimäärin 0.17 celciusasteella (oC) vuosikymmentä kohti. Koko tunnetun ja vertailukelpoisen mittausjakson alusta eli 1880-luvultä nykypäivään maapallon keskilämpötilojen nousutahti on ollut keskimäärin 0.062 oC vuosikymmenessä.

Ilmaston lämpenemisen tahti on kiihtynyt. Vuosikymmen 2001–2010 oli 0.21 astetta lämpimämpi kuin jakso 1991–2000, ja tuo vuosikymmen oli puolestaan 0.14 astetta lämpimämpi kuin vuosikymmen 1981–1990.

Yksittäisissä vuosissa saattaa olla – ja on ollutkin – vaihteluja myös alaspäin, mutta koko vuosikymmenien keskiarvot kestovat korutonta kieltä lämpenemisestä. Uusimman ja kaikkien aikojen lämpimimmän vuosikymmenen korkeita arvoja korostaa vielä sekin, ettei tähän jaksoon kuulu yhtään tavallista lämpimämmän Tyynenmeren aiheuttamaa El Niño -kautta. Pikemminkin jakson 2001–2010 luonnehtijoina olivat tavallista viileämmpien tai normaalien merilämpötilojen La Niña -jaksot.

Tilastoissa havaittavien lämpötilamuutosten ja koko maapallon lämpenemiskehityksen taustalla nähdään selvä syyllinen tähän kehitykseen. Kuten jo kauan on tiedetty, niin kutsuttujen kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvu ilmakehässä nostaa koko ilmakehän lämpötilaa. Tärkeimmistä ilmastoa lämmittävistä kaasuista hiilidioksidin (CO2) pitoisuus on noussut ilmakehässä esiteolliseen aikaan eli 1850-lukuun verrattuna 39 prosenttia. Muiden ja molekyyliä kohti laskeuttuina paljon hiilidioksidia enemmän ilmakehää lämmittävistä kaasuista metaanipitoisuus on noussut 158 prosentilla ja typpioksiduulin eli ilokaasun pitoisuus vastaavasti 20 prosentilla. Kaikkien kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousuun on myös luonnollisia syitä, mutta ylivoimaisesti suurin syyllinen on kuitenkin ihmisen toiminta.