Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Rannalle ajautuneet sinilevät (syanobakteerit) näyttävät luontaantyöntäviltä ja inhottavilta, ja valitettavan usein ne ovat vaarallisen myrkyllisiä. Ihmistoiminnan rehevöittämissä vesistöissä syanobakteerit ovat myrkyllisempiä kuin muissa vesissä.

Rannalle ajautuneet sinilevät (syanobakteerit) näyttävät luontaantyöntäviltä ja inhottavilta, ja valitettavan usein ne ovat vaarallisen myrkyllisiä. Ihmistoiminnan rehevöittämissä vesistöissä syanobakteerit ovat myrkyllisempiä kuin muissa vesissä.

Rehevissä ja lämpimissä vesissä kesäaikaan ongelmallisen laajoiksi kasvavat sinilevien massaesiintymät jo valitettavan yleinen, jokakesäinen ongelma sekä sisävesissä että merialueilla, myös meillä Suomessa. Sinilevät – eli biologisesti oikeammin syanobakteerit – ovat kaikkien vesialueiden normaaleja asukkaita, mutta suuriksi massaesiintymiksi (”leväkukinnoiksi”) kasvustot villiytyvät vain runsasravinteissa vesissä, joten ihmisen toiminnalla on suuri osuus sinileväongelmien. Massaesiintymät ovat vesisöissä haitallisia jo esteettisesti ja vesistöjen monikäytön kannalta mutta vakavimman ongelman aiheuttavat syanobakteerien vesiin erittämät myrkylliset yhdisteet. Ja valitettavasti silmämääräisesti ei voi koskaan tietää, mitkä sinileväesiintymät ovat myrkyllisiä. Syanobakteerien myrkyllisten kantojen tuottamien toksisten yhdisteiden määrätkin vaihtelevat sekä lajien että ympäristöolosuhteiden mukaan. Ihmistoiminnan rehevöittämissä ja kuormittamissa syanobakteerien määrät kasvavat ja niiden tuottamia myrkkyjä vapautuu vesiin tavanomaista enemmän.

Venäjän tiedeakatemiaan kuuluvan, Pietarissa toimivan ekologisen turvallisuuden tutkimuskeskuksen tutkijat Yulia Polyak, Tatyana Zaytseva ja Nadezha Medvedeva esittävät Water, Air, & Soil Pollution -tiedelehden maaliskuun 2013 numerossa julkaistussa tutkimuksessaan, että meidänkin vesisöissämme (sekä sisävesissä että Itämeressä) tavattava Microcystis aeruginosa tehostaa kasvuaan ja hermostoon vaikuttavien myrkkyjen tuotantoa ihmistoiminnan rehevöittämissä vesissä.

Kokeissa kasvatettiin kahta luonnon oloissa massaesiintymiä aiheuttavaa Microcystis aeruginosa -kantaa erilaissa ravinneoloissa sekä vesissä, joihin oli lisätty sinkki-raskasmetallia sekä orgaanista torjunta-ainetta, 1,2,4-triatsolia. Ravinne- ja kemikaalilisäysten vaikutusta tutkittiin mittaamalla syanobakteerien massan lisääntymistä, fotosynteesin tehokkuutta sekä massojen ympäröivään veteen erittämien hermostomyrkkyjen määriä. Kokeet vahvistivat jo luonnonoloistakin havaitun ilmiön, jonka mukaan Microcystis aeruginosa on erittäin hyvin sopeutunut usein voimakkaastikin kuormittamin vesistöihin.

ravinteiden, etenkin typpiyhdisteiden lisääminen veteen tehosti syanobakteerien fotosynteesiä ja kokonaisbiomassan tuotantoa. Vastaavasti syanobakteerien tuottamien, muulle eliökunnalle myrkyllisten yhdisteiden tuotanto ja erittyminen vesiympäristöön lisääntyivät ravinne- ja kemikaalilisäysten seurauksena. Microcystis aeruginosan vesistöön vapauttamista hermostomyrkyistä tunnetaan kahta päätyyppiä, mikrokystiini-LR ja mikrokystiini-RR. Mikrokystiini LR on voimakkain ja vaarallisin tämän yhdisteyryhmän hermomyrkyistä, ja Maailman terveysjärjestö (WHO) on asettanut sen pitoisuuksille talousvesinormeihin ehdottoman ylärajan, 1 mikrogamma (eli gramman miljoonasosa)  litrassa. Venäläiskokeissa ravinne-, sinkki- ja triatsolelisäykset lisäsivät merkittävästi mikrokystiini RR-yhdisteiden synteesiä ja eritystä veteen, mutta mikrokystiini LR -yhdisteiden tasoihin käsittelyillä ei ollut huomattavaa vaikutusta.

Yleisenä johtopäätöksenään pietarilaistutkijat toteavat, että ravinteiden, sinkin ja triatsole-kemikaalin saatavuus tehostaa Microcystis aeruginosa -syanobakteerin kasvua sekä näiden yhdyskuntien vesistöihin vapauttamien hermostomyrkkyjen määriä.

Mainokset