Avainsanat

, , , , , ,

”Näkki kaivaa itselleen hautaa maalikerrokseen”

Merirokko on kaikille merenkulkijoille vaikea vastustaja, joka saadaan kuitenkin kuriin myrkkymaalien sijaan myös meriluonnolle vaarattomalla, bakteerin tuottamalla tehoyhdisteellä.

Merirokko on kaikille merenkulkijoille vaikea vastustaja, joka saadaan kuitenkin kuriin myrkkymaalien sijaan myös meriluonnolle vaarattomalla, bakteerin tuottamalla tehoyhdisteellä.

Meriliikenteessä levien laivojen ja veneiden kiusallinen vitsaus, pohjiin kiinnittyvät merirokot ja muut kiinni-istuvat otukset voidaan pitää loitolla käyttämättä voimakkaita ja ympäristölle vaarallisia myrkkymaaleja. Aikaisemmin niin kutsuttujen antifouling-maalien tehoaineena käytettiin tinayhdisteitä, mutta näiden kemikaalien myrkyllisyyden takia tällaiset valmisteet on nykyisin kiellettyjä. Tina on useimmissa markkinoilla olevissa veneiden ja laivojen pohjamaaleissa korvattu meriluonnolle vähemmän haitallisilla kupariyhdisteillä, mutta niidenkin vapautuminen vesiin on ainakin herkimmille otuksille vahingollista. Tehokas antifouling-vaikutus voidaan kuitenkin saavuttaa käsittelemällä alusten pohjat eläinten lääkinnästä tutulla tehoaineella, ivermektiinillä. Ivermektiini on Streptomyces avermitilis -bakteerin tuottama molekyyli.

Merirokkojen (Balanus improvisus) ja muiden kiinni-istuvien eliöiden poistaminen on merialueella liikennöivissä aluksissa välttämätöntä, koska fouling-otukset lisäävät alusen ja veden välistä kitkaa 5–10 prosentilla, mikä hidastaa kulkunopeutta ja lisää polttoaineen kulutusta jopa 40 prosentilla. Polttoaineen kulutus puolestaan on paitsi kallis myös ympäristölle haitallinen vaikutus, lisäähän jokainen moottorissa poltettu litra ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidin päästöjä sekä muita, myös ihmisten terveydelle haitallisia saastepäästöjä.

Ruotsalaisen Göteborgin yliopiston tutkija Emiliano Pinori esittää 7.6.2013 tarkastetussa väitöskirjatutkielmassaan tulokset useista laajoista koesarjoista, joissa selvitettiin ivermektiinin teho, vaikutustavat sekä turvallisuus meriluonnolle. Monet fouling-eliöt kuten levät ja simpukat lähtevät veneiden pohjista suhteellisen helposti mekaanisesti harjaamalla tai raaputtamalla, mutta todellinen ongelmaotus on merirokko. Tämä kansan kielellä näkki-nimellä tunnettava siimajalkaisten ryhmään lukeutuva äyriäinen tarttuu alusten pohjaan ”tunkeutumalla pintaa syvemmälle”. Mutta myös merirokko voidaan pitää loitolla uudenlaisella, ivermekiiniä sisältävällä maalilla, Pinori toteaa.

Merirokko on siimajalkaisten ryhmään kuuluva äyriäinen, joka kiinnittyy pysyvästi alustaansa.

Merirokko on siimajalkaisten ryhmään kuuluva äyriäinen, joka kiinnittyy pysyvästi alustaansa.

Merirokon torjunnan vaikeus johtuu siitä, että eläin ei ainoastaan tartu aluksen pohjapintaan vaan tunkeutuu maalikerroksen sisään. Tätä ominaisuutta vastaan uudessa suojamaalissa ivermektiini-tehoaine on maalikerroksen sisällä, joten ivermektiiniä ei edes liukene sanottavasti meriveteen. Raskasmetalleja sisältävien myrkkymaalien teho perustuu siihen, että tina ja kupari liukenevat jatkuvasti maalista, ja veteen vapautunut metalli estää fouling-otuksia kiinnittymästä. Ja se vähä, jota ivermektiiniä vapautuu maalista meriveteen, on monivuotisten selvitysten perusteella meriluonnolle turvallista ja haitatonta.

Ivermektiinin vaikutus alkaa, kun aluksen pohjaan tarttunut merirokkoyksilö on kasvanut 0.6–07 senttimetrin kokoiseksi ja alkanut tunkeutua maalipinnan sisään. Maalikerroksen sisään merirokko alkaa muodostaa kiinteää, kalkkiapitoista ”ankkuria”. Mutta jo heti kasvuvaiheen käynnistyessä  ivermektiini estää eläimen tunkeutumisen ja samalla merirokon pysyvän kiinnittymisen ja kasvun. Prosessia Pinori kuvaa sanomalla merirokon kaivavan itselleen hautaa aluksen pohjamaaliin.

Suoja fouling-eliöitä vastaan saadaan jo tehoaineen pitoisuudessa 0.1 prosenttia – toisin sanoen yhdessä litrassa maalia  tarvitaan vain yksi gramma ivermektiiniä. Maalikerroksen teho säilyy myös pitkään, sillä maalipinnan sisältä ivermektiini ei liukene pois samaan tahtiin kuin perinteisten myrkkymaalien tehoaineet häviävät. Uudenlaisen suojamaalin teho säilyykin Pinorin tutkielmassa esitettyjen julkaisujen mukaan jopa yli 10 vuoden ajan (http://hdl.handle.net/2077/32814

Merirokko on nimensäkin mukaisesti aito suolaisten vesien asukas, joka kuitenkin menestyy Suomenkin rannikoiden vähäsuolaisissa murtovesissä koko etelärannikolla ja Pohjanlahdella Merenkurkkuun saakka (Merirokko viihtyy paikoillaan. Tiedebasaari 19.8.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/08/19