Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Ankeriaat voivat saada haitallisen korkeita huumeannoksia vaeltaessaan eurooppalaisissa vesistöissä.

Ankeriaat voivat saada haitallisen korkeita huumeannoksia vaeltaessaan eurooppalaisissa vesistöissä.

Huumausaineet vaikuttavat keskushermostoon monin eri tavoin, ja osa vaikutuksista kohdistuu elintoimintoja sääteleviin hormonijärjestelmiin. Kokaiinin vaikutuksia ihmisen keskushermostoon ja käyttäytymiseen on tutkittu paljon, mutta huumeita pääsee ihmiskäyttäjiltä yllättävän paljon myös luontoon. Sekä tahallisesti – esimerkiksi poliisien ratsioiden yhteydessä – että tahattomasti viemäreihin joutuu paljon narkoottisiia yhdisteitä, ja suuria huumejäämien kuormitia joutuu vesistöihin myös käyttäjien virtsan mukana. Monet tutkimukset – myös Suomessa – ovat todistanet, että erilaisia laittomia huumeita on mittavissa olevina pitoisuuksina yhdyskuntien jätevesissä. Puhdistamot eivät pysty kaikkia huumeita poistamaan, joten niin laillisia lääkejäämiä kuin laittomien huumeiden jäämiä virtaa runsaasti luonnonvesiin. Hyvin vähän on tiedetty niistä vaikutuksista, joita huumeilla on luonnossa aineisiin törmääviin eläimiin. Ainakin ankeriailla vesistöissä tavattavat kokaiinipitoisuudet  sekoittavat eläinten aineenvaihduntaa.

Italialaisen, Napolissa toimivan Univeristy Federico II -yliopiston tutkijan Flaminia Gayn johdolla Water, Air, & Soil Pollution -tiedelehden toukokuun 2013 numerossa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin meikäläisissäkin vesistöissä istutettuna tavattavan ankeriaan (Anguilla anguilla) hormonijärjestelmien muutoksia, kun kaloja altistettiin eurooppalaisissa luonnonvesissä tavattaville kokaiinipitoisuuksille. Nuoria ankeriaita pidettiin 30 vuorokauden ajan vedessä, jonka kokaiinipitoisuus oli kokeen alussa 20 nanogrammaa litrassa. Kokaiinialtistuksen vaikutuksia seurattiin mittaamalla ankeriaiden aivojen dopamiinipitoisuuksia, ja veriplasmasta mitattiin useiden käyttäytymisen ja elintoimintojen säätelyssä keskeisten hormonien pitoisuuksia. Seurannassa olivat muun muassa aivolisäkkeen ja lisämunuaisen toimintaan liittyvien hormonien kuten adenokortikotrooppisen hormonin (ACTH), kortikosteronin, yleisenä stressihormonina tunnettavan kortisolin sekä aldosterolin pitoisuudet. Aivolisäkkeen ja kilpirauhasen hormonitoimintoihin liittyvistä hormoneista analysoitiin muun muassa tyroksiinin sekä kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) pitoisuuksia.

Kuukauden kestäneen kokaiinialtistuksen seurauksena ankeriaiden aivojen dopamiinipitoisuudet sekä veriplasman kortisolin, kilpirauhashormonin sekä dopamiinin ja muiden vastaavalla tavalla vaikuttavien katekolamiinihormonien pitoisuudet olivat korkeammat kuin puhtaisa vesisä saman ajan pidetyilln vertailuryhmän ankeriailla. Osa tutkituista hormoneista väheni kokaiinialtistuksessa pidetyillä kaloilla. Tällaisia hormoneja olivat kortikosteroni ja adrenokortikotrooppinen hormoni (ATCH).

Kokaiinialtistuksen vaikutukset ankeriaiden hormonitoimintaan jatkuivat vielä pitkään kokaiinialtistuksen jälkeenkin. Esimerkiksi aivojen dopamiinin sekä veriplasman dopamiinin ja epinefriinin ja tyroksiinin pitoisuudet jatkoivat nousuaan vielä ankeriaiden päästyä puhtaisiin vesiin huumejakson jälkeen. Osa hormoneista palautui ennen koetta vallinneelle normaalitasolle ja joidenkin hormonien pitoisuudet alenivat ”luonnottoman mataliksi”.

Napolilaistutkijoiden johtopäätös ankeriaskokeesta oli, että luonnonvesissä tavattavat kokaiinipitoisuudet vaikuttavat kalojen hormonijärjestemiin haitallisesti. Seuraukset ovat samankaltaiset kuin runsaasti tutkituilla ja paljon julkisuuttakin saaneilla hormonihäiritsijöillä kuten naissukupuolihormoni estrogeenin tavoin vaikuttavilla yhdisteillä. Tutkimuksen kohteena olleet aivolisäkkeen, lisämunuaisen sekä kilpirauhasen tuottamat hormonit ovat keskeisen tärkeitä eläinten aineenvaihdunnan ja lisääntymistapahtumien säätelyssä, joten luonnonvesissä tavattavilla kokaiinimäärillä voi olla oma osuutensa ankeriaiden kantojen taantumiseen eurooppalaisissa vesistöissä.