Avainsanat

, , , , , , , , ,

Parikymmensenttiseksi kasvava jättiläiskonna on hyvin myrkyllinen otus, joka on koitunut australialaisten krokotiilien kohtaloksi. Jättiläiskonna on 1930-luvulla Australiaan Havaijilta tarkoituksella tuotu mutta ongelmaksi asti villiytynyt tulokaslaji.

Parikymmensenttiseksi kasvava jättiläiskonna on hyvin myrkyllinen otus, joka on koitunut australialaisten krokotiilien kohtaloksi. Jättiläiskonna on 1930-luvulla Australiaan Havaijilta tarkoituksella tuotu mutta ongelmaksi asti villiytynyt tulokaslaji.

Vieraslajit, joko ihmisten mukana tarkoituksellisesti tai vahingossa tai omin nokkineen uusille alueille siirtyneet eliölajit ovat luonnonsuojelun suurimpia ongelmia kaikkialla maailmassa. Useimmissa maissa on määritelty, mitkä lajit ovat erityisen vaarallisia alkuperäiselle eliökunnalle ja monissa maissa käydään suoranaista sotaa kutsumattomia tulokkaita vastaan. Australian mantereella on koettu useita vieraslajien aiheuttamia kiusallisia ja laaja-alaisia ongelmia, joista kanien turhankin hyvä menestyminen lienee tutuin. Tätä nykyä australialaisista luontoväkeä huolestuttaa aikanaan Havaijilta hyötytarkoituksessa tuotu suurikokoinen sammakko, jättiläiskonna, joka on tuhonnut jokivesistöissä tavattavaa krokotiilia paikoin jo totaalisen tuhon partaalle.

Charles Darwin University -yliopiston tutkijan Adam R.C. Brittonin johdolla Wildlife Research -tiedelehdessä 17.6.2013 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin jättiläiskonnan (Rhinella marina, aikaisemmin Bufo marinus) kotiutumisen vaikutusta kolmen jokivesistön latvavesillä elävien pienkokoisten australiankrokotiilien (Crocodylus johnstoni) kantoihin ja elinmahdollisuuksiin. Vieraslajin saapuminen krokotiilien kotiseuduille on osoittautunut krokoille kohtalokkaaksi.

Tutkijat selvittivät krokotiilien esiintymistä ja runsautta kolmen joen latvavesillä ennen jättiläiskonnan saapumista ja pari vuotta tulokkaan kotiutumisen jälkeen. Kahdella joella kolmesta krokotiilien määrät ja esiintymistiheydet romahtivat myrkyllisen ja suurikokoisen sammakon saapumisen jälkeen. Krokotiileja oli ennen jättiläiskonnan saapumista jokivesissä keksimäärin 3.0 yksilöä jokikilometriä kohti. Jättiläiskonnan kotiuduttua krokotiileja oli enää keskimäärin 1.1 yksilöä jokikilometrillä. Tutkimusalueelta löydettiin seurannan aikana kuolleita krokotiileja sekä jättiläiskonnan raatoja, joissa oli petojen hampaiden jättämiä puremajälkiä.

Tutkimus tehtiin Australian Pohjoisterritoriossa sijaitsevilla Victoria- ja Bullo -jokien ylävirran osuuksilla, joilla tavattavia pienikokoisia krokotiileja oli ennen jättiläiskonnan saapumista kaikkiaan 28 yksilöä. Pienet krokotiilit eivät ilmeisesti eroa geneettisesti suuremmista kumppaneistaan, mutta ylävirtojen karuissa vesissä on niin vähän ravintoa, että matelijat jäävät pysyvästi pieniksi. Keskimäärin näiden krokotiilien urokset kasvavat 1.7 -metrisiksi ja, ja naaraat jäävät vain 0.7 metrin pituisiksi. Jättiläiskonna on puolestaan noin 20 senttimetrin pituinen, ja laji on hyvin myrkyllinen. Vähäisten ravintovarojen jokivesissä krokotiilit syövät kaikkea, mitä kiinni saavat – itselleen kohtalokkain seurauksin myös jättiläiskonnia.

Alkujaan läntisellä pallonpuoliskolla laajalta esiintynyt jättiläiskonnan tuotiin tarkoituksella Havaijilta Australiaan vuonna 1935. Syy uuden lajin kotiuttamiseen oli puhtaasti taloudellinen. Jättiläiskonnan oletettiin ja toivottiin syövän ja hävittävän Australian sokerisruokoviljelyksillä suuria tuhoja tehnyttä kovakuoriaista. Valitettavasti kuoriaisiin jättiläiskonnan ei ilmeisesti juurikaan kajonnut, eikä tulokas ainakaan vähentänyt kuoriaistuholaisten määrä.

Itse vieraslaji sen sijan menestyi valitettavasti yli kaikkien odotusten. Kotiutumisensa jälkeen jättiläiskonna, jolla ei ole Australiassa luontaisia vihollisia, on levittäytynyt noin 50 kilometriä vuodessa. Australian alkuperäiselle luonnolle jättiläiskonna on tehnyt paljon vahinkoa, sillä pikkukrokotiilien ohella monet pussieläimet ja matelijat kuolevat syötyään lihaisia mutta myrkyllisiä sammakoita (http://www.publish.csiro.au/nid/144/paper/WR12215.htm