Avainsanat

, , ,

Kalankasvatus lisääntyy niin paljon, että jo pian maailmassa syödään jo enemmän ihmisen viljelemää kuin meristä pyydettyä kalaa. Naudanlihan tuotantomäärät kalankasvatus on jo ohittanut.

Kalankasvatus lisääntyy niin paljon, että jo pian maailmassa syödään jo enemmän ihmisen viljelemää kuin meristä pyydettyä kalaa. Naudanlihan tuotantomäärät kalankasvatus on jo ohittanut.

Tehotuotanto on aikamme keskeinen vaatimus maatilataloudessa – niin maanviljelyksessä kuin karjanhoidossakin – mutta sama suuntaus on nyt edennyt myös vesiviljelyyn. Ja itse asiassa kalankasvatuksen volyymit ja tuotantomäärät ovat kivunneet jo suuremmiksi kuin kaikkien karjankasvattajien tuottaman naudanlihan määrä. Elämme nyt ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa aikaa, jolloin kalankasvatuksen tuotanto ylittää pihvilihan tuotannon. Suuntaus on osin välttämätön, koska liikapyynti – eli ryöstökalastus – on heikentänyt useiden ja ilmeisesti jopa useimpien kaupallisesti tärkeiden luonnonkalalajien kantoja. Ja toisaalta naudanlihan kulutuksen jatkuva ja erittäin nopea kasvu etenkin kehittyvissä maissa on johtamassa luonnonvarojen kestämättömään kulutukseen. Erityisesti naudanlihan tuotannon ekologiset taseet ovat heikkoja, ja lisäksi lihantuotannolla on merkittävä haitallinen vaikutus ilmastonmuutoksen kiihdyttäjänä. Mutta ongelmatonta ei ole kalankasvatuskaan.

Uusimman tilastovertailun julkisti yhdysvaltalainen Earth Policty Instiutute -tutkimuslaitos, jonka mukaan vuonna 2012 koko maailman kasvatetun kalan tuotanto nousi kaikkien aikojen ennätykseen, 66 miljoonaan tonniin. Saman vuoden naudanlihan kokonaistuotanto jäi edellisvuosien tasolle, 63 miljoonaan tonniin.

Kalaravinnon kulutus on kasvanut erittäin nopeasti. Kala on useissa kehittyvissä maissa tärkein eläinperäisen proteiinin lähde, joten kehitystä on tervehditty ilolla. Mutta kalansaaliiden jatkuva kasvu on viety jo liian pitkälle, eivätkä merien kalakannat enää kestä nykyistä saalistustahtia. Siksi kalankasvatusta on pidetty ainoana mahdollisuutena tyydyttää yhä suurempaa kalan kysyntää. Jos nykyinen trendi jatkuu, ihmiskunta kuluttaa jo vuoteen 2015 mennessä enemmän kasvatettua kuin meristä pyydettyä kalaa, läntisten teollisuusmaiden taloudellinen yhteistyöjärjestö OECD laskee.

Mutta mitalilla on myös kääntöpuolensa. Oikein toteutettuna kalankasvatus on positiivinen lisä ihmiskunnan ravintohuoltoon, mutta vesiviljely voi olla taseiltaan myös negatiivista. Hyvänä esimekkinä amerikkalaisraportti mainitsee Kiinan harjoittaman käytännön, jossa karppikaloja kasvatetaan riisivainioiden vesissä. Täällä kalat syövät leviä ja kasvijäänteitä, ja niiden jätökset jäävät viljelyksiä lannoittamaan rasittamatta luonnonvesiä. Kiina on maailman ylivoimaisesti suurin kalankasvattaja, jonka osuus kaikesta ihmisen kasvattamasta kalasta on 62 prosenttia.

Toisessa vaakakupissa on petokalojen kuten lohien kasvattaminen – eli toiminta, jolllaista meilläkin harjoitetaan. Petokaloille syötetään pienikokoisia kaloja kuten anjovista. Lohikalojen ja muiden petojen kasvatuksen lisääminen edellyttää luonnonkalakantojen saalistuksen lisäämistä, mikä ei ole lainkaan toivottavaa. Niin anjoviksen kuin monen muunkin pienikokoisen kalalajin kannat ovat jo nykyisellään ryöstökalastettuja, ja pyyntiä pitäisi vähentää tai lopettaa määräajaksi.

Monen rehuksi pyydettävän pienikokoisen kalalajin taloudellinen tuottokin olisi suurempi kuin se hyöty, joka saadaan suurten viljelykalojen tuotannosta. Kalankasvatusta ei varmasti voida lopettaa tai vähentää, mutta vesiviljelyyn vaadittava proteiinipitoinen rehu tulisi hankkia muualta kuin luonnonkalojen pyynnistä, tutkijat korostavat.

Merten kalakantojen hyödyntämisessä valikoivalla pyynnillä ja niin kutsutun sivusaaliin hylkäämisellä on tärkeä osuus kalakantojen säätelyssä. Nykyinen suurissa parvissa elävien pienikokoisten lajien kuten sardiinien ja anjoviksen ryöstöpyynti on paitsi tuhoisaa luonnonvaraisille kalakannoille myös kokonaistaloudellisesti tappiollista. Parvikalojen liikakalastaus johtaa siihen, että  suuret petokalat jäävät vajaakasvuisiksi ja niiden kokonaistuotanto alenee merkittävästi (Pienet merikalat yli kaksi kertaa arvokkaampia suurten petokalojen kuin ihmisen saaliina. Tiedebasaari 9.5.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/05/09

Mainokset