Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Vakavia tuhoja, vaikka kemikaalien käyttömäärät ja pitoisuudet ovat täysin lakien ja sopimusten mukaisia

Neidonkorennot ja monet muut vesien selkärangattomat kärsivät maa- ja metsätalouden torjunta-aineiden kertymsiestä luontoon.

Neidonkorennot ja monet muut vesien selkärangattomat kärsivät maa- ja metsätalouden torjunta-aineiden kertymsiestä luontoon.

Maa- ja metsätalouden käyttämät torjunta-aineet (pestisidit) nousevat aika ajoin otsikoihin erityisesti ruo’an kemikaalivaarojen arvioinnissa tai kuluttajien peloissa. Mutta nykyisin täysin laillisesti ja ohjeiden mukaisesti käytetyt torjunta-aineet – hyönteismyrkyt ja sienten tai homeiden torjuntakemikaalit – vaikuttavat luonnossa moniin muihinkin otuksiin kuin torjunnan kohteina olevin ihmisen hyötykasvien tuhoajin. Varoajoista ja nykyisten torjunta-aineiden aikaisempaa nopeammasta biohajoavuudesta huolimatta kemikaaleja kulkeutuu luonnossa, ja monet torjunta-aineet tai niiden hajoamistuotteet rikastuvat eliökuntaan. Julkisuuteen torjunta-aineiden haitat ovat tulleet useiden niin kutsuttujen julkkiseläinten kuten merikotkien tai hylkeiden joukkokuolemisen tai lisääntymishäiriöiden seurauksena. Mutta luonnossa on paljon näitä pienempiä eläimiä, jotka ovat ihmisen levittämille kemikaaleille erityisen herkkiä. Uuden selvityksen mukaan jokien ja muiden virtaavien vesien hyönteisten ja muiden selkärangattomien pikkueläinten lajisto on hälyttävästi köyhtynyt vesitöihin kulkeutuneiden torjunta-aineiden takia.

Saksalaisen Helmholzin ympäristöntutkimuskeskuksen tutkijan Mikhail A. Beketovin johdolla PNAS (Proceedings of the National Academy of Sciences) -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 17.6.2013 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin jokien ja muiden virtaavien vesien selkärangattomien eläinten lajistollista monimuotoisuutta ja biodiversiteetin muutoksia 23 joessa Keski-Saksassa, 16 joessa Ranskan Bretagnessa sekä 24 joessa Australiassa,Victorian osavaltiossa. Selvityksen tavoitteena oli selvittää selkärangattomien eläinten lajiston sekä virtavesien hyönteismyrkkyjen sekä sieni- ja homemyrkkyjen yleisyys sekä pitoisuuksien välisiä suhteita.

Laajaan aineistoon perustuvien kartoitusten perusteella torjunta-aineiden vaikutus virtavesien eläimistön paikalliseen monimuotoisuuteen on paljon oletettua vakavampi. Saksassa lähellä Braunschweigin kaupunkia ja Ranskan Bretagnessa sijaitsevien jokivesien selkärangattomien eläinten monimuotoisuus oli pahiten torjunta-aineiden kuormittamissa vesissä 42 prosenttia pienempi kuin puhtaissa, luonnontilaisiksi luokitelluissa ja muuten vastaavissa virtaavissa vesissä. Australiassa vaikutukset olivat hieman lievemmät mutta kuitenkin vakavat. Victorian osavaltion jokivesissä torjunta-aineiden pahoin kuormittamilla osuuksilla selkärangattomien monimuotoisuus oli 27 prosenttia pienempi kuin puhtaissa vesissä, joissa ei ole lainkaan ihmisen aiheuttamaa myrkkyvaikutusta.

Selkärangattomien pikkueläinten katoaminen ei ole ainoastaan tämän eläinryhmän ongelma, sillä monilla lajeilla on keskeisen tärkeä osuus vesiekosysteemien ravintoverkoissa. Selkärangattomien lajistollinen tai määräsuhteiden muutos heijastuu väistämättä myös koko vesistön kalastoon ja linnustoon. Ja osa pieneläimistä osallistuu esimerkiksi eloperäisen aineksen hajotukseen ja siten ravinnekiertoihin, joten muutokset vaikuttavat väistämättä koko yhteisöön ja myös varsinaista vesistöä laajemmillekin alueille.

Korennot ja perhoset ovat herkimpiä

Erityisen herkiksi selkärangattomien ryhmiksi tutkijat totesivat maisemassakin hyvin näkyvät ja koreutensa tähden ihaillut koskikorennot, päivänkorennot, vesiperhoset sekä sudenkorennot.

Vakavin varoitus eurooppalais-australialaisesta jokitutkimuksesta on johtopäätös, jonka mukaan nykyisin sallitut torjunta-aineiden käyttömäärät sekä pitoisuudet vesistöissä ovat tuhoisia luonnon eliökunnalle. Hälyttävää selkärangattomien eläinten katoa tutkijat havaitsivat monilla jokiosuuksilla, joiden vesi täyttää esimerkiksi kaikki Euroopan unionin säädökset. Ongelman taustalla on nykyinen käytäntö, jossa kemikaalien ekotoksisuus – eli myrkyllisyys eliökunnalle – testataan vakio-oloissa laboratorioissa. Luonnossa vaikutukset ovat laajemmat ja vakavammat kuin kemikaalilainsäädäntö olettaa. Tiukennuksia torjunta-aineiden käyttömääräyksiin on saatava aikaan pikaisesti, tai muuten YK:n alaisessa kansainvälisessä sopimuksessakin vahvistettu lupaus lopettaa luonnon monimuotoisuuden heikentäminen on tuomittu epäonnistumaan, tutkijat varoittavat (http://www.pnas.org/content/early/2013/06/12/1305618110).