Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Luontoon vapautetut villihevoset ovat onnistuneet jo lisääntymisessäkin

Aikanaan jo sukupuuton partaalle harvinaistuneet przewalskinhevoset palasivat onnistuneiden tarhausten ansiosta alkuperäisille  Kiinan koillisosien laidunmailleen  vuosikymmenien  poissaolon jälkeen.

Aikanaan jo sukupuuton partaalle harvinaistuneet przewalskinhevoset palasivat onnistuneiden tarhausten ansiosta alkuperäisille Kiinan koillisosien laidunmailleen vuosikymmenien poissaolon jälkeen.

Aikanaan jo lähelle sukupuuttoon kuolemista harvinaistuneita mongolianvillihevosia eli przewalskinhevosia (Equus caballus przewalskii) on ollut luonnossa vain muutamia yksilöitä, mutta onneksi eläintarhoissa on pidetty yllä elinkelpoista kantaa. Tarhaoloissa hyvin menestyneet villihevoset ovat saaneet jo niin paljon jälkeläisiäkin, että przewalskinhevosia on voitu vapauttaa luontoon lajin alkuperäisille asuinsijoille. Uusin menestystarina saatiin Kiinasta, jossa on vapautettu tarhassa syntyneitä villihevosia luontoon vuodesta 2010 lähtien.  Tätä nykyä Kiinan koillisosassa, Gansun maakunnassa vapauteen päässeitä przewalskinhevosia on kaikkiaan 27–16 tammaa ja 11 oria. Luontoon kotiuttaminen on onnistunut niin hyvin, että jo heinäkuussa 2011 vapautettujen laumassa syntyi ensimmäinen varsa. Kiina hankki 18 przewalskinhevosta Britanniasta, Saksasta ja Yhdysvalloista vuonna 1986, ja näiden pitkään tarhoissa pidettyjen ja ihmisen hoivissa lisääntyneiden hevosten jälkeläisiä on nyt päästetty lajin alkuperäisille laitumille.

Kiinalaiset villihevoset joutuvat elämään todella ankarissa ja karuissa olosuhteissa, joissa sekä veden että ruoan saanti on hyvin rajallista. Hevoset tulevat toimeen vain alueilla, joilla on 30 kilometrin säteellä saatavilla vettä, ja ruohoa ja vastaava ravintoa on löydyttävä ainakin 10 kiloa hevosta kohti joka päivä. Alueella, jolle przewalskinhevoset vapautettiin, tällaiset vaatimukset tuntuva mahdottomilta. Alueella vuotuinen sademäärä on vain noin neljä senttimetriä, joen seutu on kuivaa ja karua. Villihevoset tarvitsevat – ja myös saavat – ihmisten apua tullakseen toimeen. Hevosten tarpeisiin on laajennettu ja syvennetty 10 kaivoa, ja jatkossa alueelle pyritään samaan jokivettä laajoin vesistöjärjestelyin. talvella ihmisten on rikottava maata peittäviä jääkansia, jotta hevoset pääsevä käsiksi maanpinnan kasvillisuuteen. Lisäksi villihevosille on tuotu lisäravintoa ankarimpien talvikuukausien aikana.

Lajin vaarana on risteytyminen muiden hevosten kanssa

Koko maailman przealskinhevosten kanta on vain noin 2 000 yksilön vahvuinen, ja tästä joukosta ehkä neljännes voidaan aikanaan vapauttaa luontoon. vapautettujen villihevosten suuri uhka on perinnöllisen aineksen yksipuolisuus, sillä kaikki yksilöt ovat lähtöisin hyvin pienestä kantaeläinten joukosta. Kaikki nykyiset przewalskinhevoset ovat vain 13 tai 14 yksilön joukosta, joka hädin tuskin selviytyi aikanaan sukupuuttoon kuolemiselta.  Luonnossa alkuperäisen przewalskinhevosen säilymisen vakavin uhka on kuitenkin pariutuminen ja risteytyminen muiden, ”tavallisten” villihevosten ja ihmiseen jalostaminen hevosten kanssa. Edes jonkinlainen varmuus lajin säilymisestä geneettisesti puhtaana edellyttäisi asiantuntijoiden mukaan noin 1 500 yksilön ristisiittoista kantaa, joen przewalskinhevosilla on vielä todella pitkä matka todelliseen ja varmaan kotiinpaluuseen luontoon.

Przewalskinhevosia on aikanaan elänyt hyvin laajalla maantieteellisellä alueella, myös Euroopassa. Sittemmin ilmaston muuttuminen epäedulliseksi ja ennen kaikkea metsästys hävittivät valtaosan lajin kannasta. 1960-luvulla lajin luonnonvaraista kantaa pidettiin jo täysin sukupuuttoon kuolleena, mutta sittemmin on paljastunut, että joitakin yksilöitä on koko ajan ollut elossa Mongoliassa. Pahimman ahdingon aikaan przewalskinhevosia oli jäljellä ilmeisesti vain 12 yksilöä. Eläintarhoissa przewalskinhevosia on ollut koko ajan, ja huolellisten lisääntymisohjelmien ansiosta lajia on voitu vapauttaa luontoon jo ennen kiinalaisten toimiakin. Przewalskinhevosia on kaikkiaan noin 2 000, ja kaikkia sekä tarhoissa olevia että luontoon vapautettuja hevosia seurataan yksilötasolla hyvin tarkoin. Lajin kantakirja pidetään Prahan eläintarhassa. Przewalskinhevosia on myös Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa (Hevosten lajiutuminen tapahtui paljon oletettua aikaisemmin. Tiedebasaari 15.9.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/09/15

Mainokset