Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Meduusat vajoavat huomattavasti oletettua nopeammin ja säilyvät ehjinä pohjalle saakka

Merivesien pintakerroksen vapaasti uiskentelevat eliöt kuten Itämeressäkin yleinen korvameduusa (Aurelia aurita) ovat tärkeitä hiilen kiertokulussa.

Merien pintavesissä vapaasti uiskentelevat eliöt kuten Itämeressäkin yleinen korvameduusa (Aurelia aurita) ovat tärkeitä hiilen kiertokulussa.

Kuolleen kasviplanktonin ja muiden valtamerien pintakerroksissa elävien eliöiden vajoaminen niin kutsuttuna ”meren lumisateena” merten syvyyksiin tiedetään prosessiksi, joka vie paljon ilmakehästä kotoisin olevaa hiiltä pois jatkuvasta hiilidioksidin kiertokulusta. Kaikki tällainen biomassan vajoaminen meren syvänteisiin auttaa hillitsemään ilmakehän lämpenemistä, sillä eliöiden mukana pois normaalista kierrosta katoava hiili korvataan uudella, ilmakehästä kasvien käyttöön sidottavalla hiilellä. valtameret – ja pienemmällä panoksella tietysti kaikki muutkin vedet – ovat tärkeitä hiilen biogeokemiallisessa kiertokulussa. Nykyarvioiden mukaan noin 25 prosenttia kaikesta ihmisen toimesta ilmakehään vapautettavasta hiilidioksidista sitoutuu meriin. Eliöiden mukana kierrosta valtamerien syvyyksiin vajoavan hiilen kantajina on meduusoilla ja muilla kelluvilla eläinkunnan edustajilla paljon oletettua suurempi merkitys. Meduusat vajoavat merten pohjille hyvin nopeasti hajoamatta juuri ollenkaan matkallaan syvyyksiin.

Saksalaisen Hemholzin valtamerentutkimuskeskuksen tutkijan Mario Lebraton johdolla Limnology and Oceanography -tiedelehden toukokuun 2013 numerossa julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin Eteläisellä jäämerellä, Välimerellä, Atlantin valtamerellä sekä Itämerellä tavattavien meduusojen elinkiertoon kuuluvaa vajoamista kuoleman jälkeen pintavesikerroksista merien syvyyksiin. Tutkimuksessa useita eri meduusalajeja ja rakenteeltaan samankaltaisia otuksia siirrettiin suuriin sylinterin muotoisiin, läpinäkyviin kammioihin, jotka täytettiin merivedellä. Näissä kammioissa vapaasti liikkuvien eläinten elinkiertoa seurattiin, ja lopulta mitattiin niiden vajoamisnopeus eläinten kuoleman jälkeen. Rinnakkaisia kokeita tehtiin sekä oikeissa meriolosuhteissa että laboratorioissa. Kuolleiden meduusojen vajoamistahti yllätti tutkijat täysin.

Pintavesikerroksissa eläneiden meduusojen kuolleet jääneet vajosivat kohti syvyyksiä jopa 500–1 600 metriä vuorokaudessa. Vajoamisnopeus ei ollut ainoa yllätys. Toinen odottamaton havainto oli, etteivät meduusat hajonneet juuri lainkaan vajoamisensa aikana. Kuolleilla meduusoilla on siten kaksi tärkeää tehtävää vielä kuoltuaankin: Hyytelömäisten eläinten jäännökset kuljettavat ilmakehästä peräisin olevaa hiiltä pois kiertokulusta jolla on vaikutusta maapallon ilmastoon. Ja koska otukset vajoavat merenpohjille kokonaisina, niiden jäänteet säilyvät hyvin erinomaiseksi ravinnoksi valtamerten syvyyksien eliökunnalle.

Kuten jo läpinäkyvä ulkonäkökin kertoo, meduusojen massassa on varsin vähän kiintoainetta – ja siten vertailu kasviplanktonin ja muun aikaisemmin tunnetun ”valtamerien lumisateen” mukana vajoavan hiilen määrään voi johtaa harhaan. vaikka yhdessä meduusayksilössä ei ole paljon hiiltä, valtamerissä on näitä suurikokoisia uiskentelijoita hyvin paljon, joten kokonaisuudessaan niiden merkitys aineiden – kuten hiilen – kiertokuluissa on huomattava. J koska meduusat vievät kerran sitomansa hiilen merenpohjille saakka, hiili on lopullisesti tai ainakin vuosisadoiksi tai -tuhansiksi poissa ilmakehän ja meren välisestä kiertokulusta. Valtaosin yksisoluiset kasviplanktonin levät hajoavat pääosin jo hitaalla matkallaan ”valkoisena lumisateena” kohti merenpohjia. Meduusoilla saattaakin olla paljon oletettua suurempi osuus valtamerien hiilitaseissa – ja ehkä myös tulevaisuuden ilmastonmuutoksen hillinnässä – kuin olemme kuvitelleetkaan, tutkijat päättelevät http://www.aslo.org/lo/toc/vol_58/issue_3/1113.html

Itämeren suurin ja yleisin meduusalaji – joka oli mukana myös hiilen kiertokulkua selvittäneessä tutkimuksessa – on korvameduusa (Aurelia aurita), jota tavataan kesski- ja loppukesän lämpimissä vesissä myös Suomen rannikoilla (Korvameduusa on vaaraton ajelehtija. Tiedebasaari 27.8.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/08/27

Mainokset