Avainsanat

, , , ,

Naali on uhanalainen laji, jonka muutenkin vaikeaa elämää ihmisen luontoon päästämät ympäristömyrkyt varjostavat.

Naali on uhanalainen laji, jonka muutenkin vaikeaa elämää ihmisen luontoon päästämät ympäristömyrkyt varjostavat.

Naali eli napakettu on meillä Suomessa erittäin harvinainen pohjoisimman lapin asukas, jota ei tavata edes joka vuosi. Ja vähäisen kannan takia naalien lisääntyminen on meillä harvinaista. Eikä häävisti mene muidenkaan arktisten alueiden naaleilla, vaikka monilla seuduilla lajin populaatiot ovat meikäläisiä suurempia. Naalien huonon yleiskunnon ja vähentyneen lisääntymisen taustalta on epäilty jotakin tai joitakin tauteja, mutta tällaisesta ei ole saatu mitään näyttöä tai todisteita. Sen sijaan tutkijat epäilevät Arcticumin naalien huonon kunnon syyksi ravinnosta tulevaa myrkytystä. Vahvin epäily on kohdistunut elohopeaan, jonka kertyminen nisäkkäisiin aiheuttaa juuri sen kaltaisia vakavia oireita, joita Pohjolan naaleilla on havaittu. Venäläisellä Pohjoisen jäämeren saarella ja Islannissa tehdyt naalien ravinto- ja kuntotutkimukset puoltavat oletusta elohopeamyrkytyksestä.

Moskovassa toimivan valtionyliopiston (M.V.Lomonosov Moscow State University) Eläintieteen laitoksen tutkijan Natalia Bocharovan johdolla PLoS ONE (Public Library of Science ONE) -tiedelehdessä 6.5.2013 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin naalien (Vulpes lagopus) ravinnonkäyttöä Pohjoisella jäämerellä, Venäjälle kuuluvalla Mednyi-saarella sekä Islannissa Atlantin valtameren rantavyöhykkeellä elävältä sekä saarivaltion sisäosissa eläviltä naalipopulaatioilta. Kolmen seurannassa olleen naalipopulaation pääasialliset ravinnon lähteet tunnetaan, ja ruokavaliot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Mednyin saaren naalit syövät lähes yksinomaan merilintuja sekä ajoittain myös muiden merieläinten kuten hylkeiden raatoja. Islantilainen rannikkoalueen naalipopulaatio saalistaa merilintuja, mutta sisämaan naalien ravinto koostuu maalinnuista ja -jyrsijöistä. Pääasiallisen ravinnon hankintapakkojen mukaisesti myös naalien potentiaalinen elohopean saanti poikkeaa suuresti, sillä vaarallisimman raskasmetallin, metyylielohopean tiedetään rikastuvan helpoimmin vesiympäristössä eläviin eläimiin. Elohopeaa on kuitenkin kaikkialla, myös kaukana ihmisen toiminnoista sijaitsevilla arktisilla alueilla. Siksi ei ollut yllätys, että elohopeaa löytyi kaikkien kolmen tutkimusalueen naalien turkkien karvoista. Alueelliset erot olivat kuitenkin suuria. Mednyin saarella sekä Islannin merenrannikolla elävien naalien turkeissa oli huomattavasti enemmän elohopeaa kuin islantilaisilla sisämaan naaleilla.

Naaleihin kertyvän elohopean lähteeksi voitiin osoittaa ravinto. Runsaasti elohopeaa rikastaneiden petojen saaliseläimissä – merilinnuissa ja -nisäkkäissä – elohopeapitoisuudet olivat korkeita, ja Islannin sisämaan vastaavissa lintu- ja nisäkäsryhmissä metallitasot olivat selvästi alhaisemmat. Museonäytteiden perusteella tutkijat saattoivat varmistaa, että Mednyin saarten naalit ovat keränneet paljon elohopeaa jo vuosikymmeniä sitten.

Mainokset