Avainsanat

, , , , , , , , ,

Norjalaiset porot viettävät normaalia elämää Finnmarkin maisemissa alueen tuulivoimaloista välittämättä.

Norjalaiset porot viettävät normaalia elämää Finnmarkin maisemissa alueen tuulivoimaloista välittämättä.

Tuulivoimaloiden rakentaminen herättää vastakkaisia tunteita lähes kaikkialla, pääosin maisemallisten vaikutusten tai pelättyjen meluvaikutuksien takia. Runsastuulisilla merialueilla on parhaat mahdollisuudet laajojen tuulivoimalapuistojen rakentamiseen, mutta lähes vastaavat olot vallitsevat tunturien huipuilla. Molemmissa vaihtoehdoissa tuulivoiman rakentamisessa kiistanalaisia ovat erittäin korostetun maisemavaikutuksen ohella myös mahdollisuudet niin kutsuttujen peruselinkeinojen harjoittamiseen. Merialueilla tuulivoimaloita on vastustettu  muuttolintuja tappavina esteinä, mutta myös vaikutukset vedenalaiseen maailmaan ovat arvostelijoiden mukaan suuret. Tuulipuistoja voidaan perustaa matalikoille, jotka ovat usein kalojen kutualueita ja tärkeitä ammattikalastuksen pyyntivesiä. Tuntureilla on vastaava ongelma, sillä tuulivoimaloiden sekä niille suuntautuvan liikenteen pelätään häiritsevän poroja., Pahimmillaan on arveltu, että porot karttaisivat alueita, joilla on tuulivoimaloita. Tällaisissa tapauksissa muutenkin niukkaan ravinnonhankintaan voisi tulla vakavia puutoksia, mutta pelot näyttävät norjalaisten tutkimuksien perusteella olevan liioiteltuja, ehkä turhia.

Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopiston (Universitetet for Miljø- og biovitenskap; UMB) Ekologian ja luonnonvarojen hoidon laitoksen professorin Jonathan E. Colmanin johdolla Wildlife Biology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin porojen liikkumista ja esiintymistä kahdella samankaltaisella ja -kokoisella niemimaalla, joista toisella toimii tuulivoimalapuisto ja toinen on avointa, ihmistoiminnoista häiriötöntä maastoa. Molemmat pohjoisimmassa Norjassa, Finnmarkin maakunnassa sijaitsevat niemimaat ovat maastoltaan ja maisemiltaan samankaltaisia, avoimia ja karua tunturikasvillisuutta kasvavia alueita. Ainoa merkittävä ero on se, että pohjoisemmalla Skjøtningsbergin niemimaalla ei ole merkittäviä ihmisen rakennelmia, mutta eteläisemmällä Dyfjordin nimimaalla on toiminnassa 17 tuulivoimalayksikköä. Yhteistä molemmille niemimaille on kaksi mahdollisina poroja häiritsevinä pidettävää ihmisen rakennetta – niemimaiden poikki suuntautuvat yhdensuuntaiset tiet ja sähkölinjat. Porojen esiintymistä näillä niemimailla verrattiin vuosia ennen tuulivoimaloiden rakentamisen, rakennustöiden aikana ja vuosi voimaloiden ollessa jo normaalissa toiminnassa.

Tuulivoimaloilla ei näyttänyt olevan vaikutusta porojen käyttäytymisen. Porojen liikkeitä ja ajankäyttöä tuulivoimaloiden tuntumassa ja vertailualueella seurattiin osiin tarkkojen, reaaliaikaisten GPS-jäljitysten ja osin keräämällä ja laskemalla eläinten ulostekasojen määriä. GPS-seurantoja voidaan käytännössä tehdä vain rajallisesti, joten maastosta kerätyt jätökset ovat pääasiallinen todiste porojen esiintymisestä kullakin alueella.

Seurantatulokset osoittivat, että porot viettivät enemmän aikaa niemimaiden kärkiosissa, samaan tapaan ja yhtä usein molemmilla niemimailla. Tuloksista voidaan tehdä kaksi tärkeää ja sekä tutkijoiden ennakko-odotuksiin että muualla esitettyihin arvioihin nähden yllättävää – ja samalla positiivista johtopäätöstä. Porojen kulkureittiä halkaisevat sähkölinjat ja hyvin vähän liikennöitävät tiet eivät estä eläinten normaaleja siirtymisiä ruokailu- ja oleskelualueiden välillä. Ja sama pätee tuulivoimaloiden läsnäoloon, sillä poroja oli molempien niemimaiden kärjessä yhtä paljon tai enemmän kuin niemimaiden tyviosissa, joten tuulivoimalat eivät näyttäneet olevan este eläinten normaalille liikkumiselle ja oleskelulle.

Tulokset ovat hyvin rohkaisevia sekä uusiutuvan energian tuottajien että poronhoitoelinkeinon harjoittajille. Yhteiselo näyttää onnistuvan ongelmitta, vaikka ainakin norjalaisilla poronomistajilla on suuria ennakkoluuloja tuulipuistoja kohtaan. Ennakkoluulojen takia paikalliset asukkaat ja porojen omistajat jopa kieltäytyivät yhteistyöstä ja antamasta tutkijoille tietoja porojen liikkeistä, professori Colman kertoo ScienceNordic -tiedepalstan haastattelussa (http://sciencenordic.com/windpower-oh-my-deer). Osa epäluulosta on varmasti oikeutettua. Vaikka tuulivoimalat toimivat normaalioloissa automaattisesti yksinään, jo ennen pystyttämistä rakennetut ja huoltoa varten tarvittavat tiet voivat lisätä – ja todennäköisesti lisäävätkin – retkeilijöiden ja muiden liikkujien määrää yleensä rauhallisilla porojen oleskelualueilla ja vaellusreiteillä.