Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Huulipunan käyttäjä uskoo kaunistautuvansa, mutta "pakkelin" määrä ja levittämistiheys kannattaa pitää kohtuullisina.

Huulipunan käyttäjä uskoo kaunistautuvansa, mutta ”pakkelin” määrä ja levittämistiheys kannattaa pitää kohtuullisina.

Kosmetiikan tarkoituksena on parantaa käyttäjiensä ulkonäköä ja /tai hyvänolon tunnetta, mutta useat kauneudenhoidon tuotteet sisältävät kyseenalaisia, ja jopa vaarallisia kemikaaleja. Kosmetiikan riskeistä on uutisoitu aika ajoin, joskus jopa niin sanotusti suurin kirjaimin. Esimerkiksi hiustenhoitotuotteiden, varsinkin hiusvärien sisältämien kemikaalien haitat tunnetaan, ja monille yhdisteille on annettu käyttösuosituksia ja –rajoituksia. Huulipunat ja huulikiiltovalmisteet sisältävät nekin ongelmallisia aineita. Erityisesti huulipunavalmisteiden sisältämän lyijyn on todettu olevan ongelmallista. Uudessa selvityksessä huulipunat ja huulikiellot todettiin käyttäjilleen jopa vaarallisen pahoiksi useiden metallien lähteiksi.

Kalifornian yliopiston ympäristöterveystieteiden professorin K. Katherine Hammondin johdolla Environmental Health Perspectives -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 2.5.2013 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kaikkiaan 32 Yhdysvalloissa yleisesti kaupan olevan huulipuna- ja huulikiiltovalmisteen metallipitoisuuksia. Metalleja löytyi kaikista tuotteista, mutta tämä ei vielä sellaisenaan ole uutinen tai edes huolestuttava asia. Mutta se taso, joita metallipitoisuuksissa tavattiin, herättää jo huolta. Hälyttävän monesta valmisteesta löytyi jopa vaarallisen korkeiksi luokiteltavia metallimääriä.

Huulipunan tahrima paidankaulus tai ruokaliina eivät ole todellisia huolen aiheita. Mutta se, että kosmetiikkatuotteiden käyttäjät väistämättä nielevät tuotteiden kemikaaleja, on ongelmallista, Hammond ja kumppanit korostavat. Huoli on todellinen, sillä huulipunaa joutuu huulilta käyttäjien ruoansulatuskanavaan paljon enemmän kuin aikaisemmin on oletettu.

Keskimääräinen huulipunan käyttäjä nielee valmistetta vuorokaudessa 24 milligrammaa, mutta useita kertoja ehostustaan korjaava käyttäjä nielee yli kolme kertaa enemmän, jopa 87 milligrammaa vuorokaudessa. Tällaisesta huulipunamäärästä elimistöön joutuu jo huolestuttavia määriä raskasmetalleja.

Aivan normaali huulipunan käyttäjä sai tutkimuksessa olevista tuotteista mahaansa sellaisia annoksia kromia, että metallin katsotaan olevan terveydelle haitallista. Kromin tiedetään suurina annoksina lisäävän mahasyövän riskiä. Muita haitallisia huulipunasta ja huulikiillosta käyttäjiensä ruoansulatuskanavaan joutuvia haittametalleja olivat alumiini, kadmium ja mangaani.

Aikaisemmin huulipunan mahdollisista haitta-aineista on tutkittu erityisesti lyijyä. Yhdysvalloissa terveysalan viranomaiset ovat suositelleet valmistajia alentamaan valmisteidensa lyijypitoisuuksia ja mieluiten luopumaan lyijystä kokonaan (Huulipunan lyijypitoisuudet tarkkailun alaisina Yhdysvalloissa (Tiedebasaari 18.3.2012; https://tiedebasaari.com/2012/03/18

Mutta valitettavasti pelkkä lyijyn korvaaminen tai vähentäminen ei tee tuotteista täysin turvallisia. Uudessa selvityksessä kalifornialaistutkijat mittasivat huomattavan korkeita lyijypitoisuuksia 24 valmisteesta. Normaali huulipunan käyttäjä ei kuitenkaan saa näistä kosmetiikkatuotteista lyijyaltistusta, joka ylittäisi turvalliseksi luokitellun päiväsaannin. Mutta lapset, jotka joskus ”leikkivät aikuista äidin kosmetiikalla”, voivat saada huolestuttavia altistuksia. Lyijy on niin vaarallinen hermostoa vaurioittava raskasmetalli, että lapsilla ei ole mitään turvallista päiväsaantia.

Ei huulipunaa tai huulikiiltovalmisteita tarvitse suin päin roskikseen heittää, mutta käyttöä kannattaa tarkkailla, tutkijat suosittelevat. Yhdysvalloissa kosmetiikkatuotteiden metallipitoisuuksille ei ole asetettu ylärajoja, mutta Euroopan unionin säädöksissä kadmium, kromi ja lyijy katsotaan pieninäkin pitoisuuksina kosmetiikkatuotteisiin sopimattomiksi aineosiksi.

Mainokset