Avainsanat

, , , , , ,

Yli 20 000 kania lahdataan kansanjuhlassa

Pääsiäispupujen tappaminen on todellinen kansanjuhla Uudessa-Seelannissa. Vuoden 2013 saalis oli yli 23 000 haittaeläimiksi luokiteltua kania.

Pääsiäispupujen tappaminen on todellinen kansanjuhla Uudessa-Seelannissa. Vuoden 2013 saalis oli yli 23 000 haittaeläimiksi luokiteltua kania.

Pitkäkorvaiset jänikset kuuluvat olennaisena osana niin meidän suomalaisten kuin monien muidenkin maiden kansalaisten – etenkin lasten – pääsiäiseen. Lahjoja tuovat tai muuten vain mukavat kuten syötävän hyvät suklaapuput ovat sympaattisia, mutta Uudessa-Seelannissa jänöjen asiat ovat toisin. Saarivaltion perinteeksi on tullut hyväntekeväisyysjärjestön organisoima, kaikkialta Uudesta-Seelannista maan eteläsaaren eteläosiin kerääntyneiden ”juhlijoiden” harjoittama kanien tappaminen. Jahti herättää osanottajien keskuudessa tietysti suurta innostusta, mutta myös äänekkäistä vastalauseita estetään niin Uudessa-Seelannissa kuin kansainvälisestikin.

Vuoden 2013 pääsiäisajan suuressa pupujahdissa (Great Easter Bunny Hunt) tapettiin yli 23 000 kania yhden ”juhlapäivän” aikana (news.com.au -uutispalvelu 31.3.2013). 24-tuntisen kanien tappamistapahtuman järjestää hyväntekeväisyystoimista kuuluisa Lions Club-järjestö. Kanit ovat Uudessa-Seelannissa maatilataloudelle ongelmallisia haittaeläimiä, joilla ei ole saarilla juuri mitään luontaisia vihollisia. Kanit on tuotu Uuteen-Seelantiin ihmisen toimesta, ja pupukanta on lisääntynyt räjähdysmäisen nopeasti. Maatilatalouden harjoittajat pyrkivät suojamaan viljelyksiään kaneilta muun muassa palkkaamalla ulkopuolisia henkilöitä ampumaan, myrkyttämään tai tappamaan pupujusseja ihan miten vain.

Vuotuinen kanijahti on järjestetty Alexandra Lion Club -järjestön organisoimana jo vuodesta 1991 lähtien. Kaikkiaan näissä jahdeissa on tapettu ainakin 200 00 kania. Tapahtumasta on muodostunut kansallinen juhla, johon ule osanottajia kaikkialta Uudesta-Seelannista. Kanien tappamisen osallistuva niin miehet, naiset kuin lapsetkin – kaikki, joilla on jonkinlainen ase tai tappamisväline käytössään. Sanomattakin on selvää, että jahtiin osallistuu paljon henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta metsästyksestä, joten saalistuksen kohteiden kohtelu voi olla ihan mitä tahansa. Pääasia on, että mahdollisimman moni pupujussi saadaan hengiltä! Tapahtuma huipentuu juhlaan, jossa pöydät on katettu, musiikki raikaa ja jahtiseurueet vertailevat lahtaustuloksiaan. Ja parhaat tappajat tietysti palkitaan.

Eläinsuojelujärjestöt ja monet muut kansalaispiirit ovat heränneet vastustamaan perinteeksi muodostunutta pääsiäisjahtia, vaikka kanien aiheuttamat ongelmat toki tunnustetaan. Mutta ainoastaan mahdollisimman monen eläimen tappaminen keinolla millä hyvänsä ja kenen tahansa toimesta ei kuulosta nykypäivän sivistysvaltioon sopivalta ”juhlalta”. Kun kokemattomat metsästäjät – oikeastaan suuri osa kanien lahtaajista ei ole minkäänlaisia metsästäjiä – osallistuvat eläinjahtiin, paljon eläimiä saadaan hengiltä mutta erittäin moni pupujussi jää myös haavoittuneina kitumaan. Ja luonnonvaraiset jänöt tuntevat kipua samoin kuin muutkin eläimet, jahdin vastustajat muistuttavat. Vaihtoehdoksi silmittömälle tappamiselle eläinsuojelijat esittävät järjestelmällistä kanien kiinni ottamista, eläinten steriloimista ja vapauttamista toimenpiteen jälkeen. Tällaista keinoa on käytetty hyvin tuloksin muualla maailmassa muun muassa villikissojen kantojen kurissa pitämiseksi. Toki Uuden-Seelannin kaniongelman mittakaava on valtava tällaiseen kannan rajoittamisen keinoon.

Mainokset