Avainsanat

, , , , , , , ,

Tanskalaiset, järvistä ajoittain jokiin vaeltavat särjet osoittavat   käyttäytymisen voivan vähentää syödyksi tulemisen riskiä.

Tanskalaiset, järvistä ajoittain jokiin vaeltavat särjet osoittavat käyttäytymisen voivan vähentää syödyksi tulemisen riskiä.

Useiden kalalajien vuotuiseen elinkiertoon kuuluu vaellus vesistöistä toiseen tai siirtyminen saman vesimassan eri syvyyksien välillä veden lämpötilamuutosten mukaan. Sisävesien ja merien väliset vaellukset kuten lohikaloilla ovat paljon tutkittuja ja hyvin tunnettuja, mutta sisävesikaloilla vastaavia seurantoja on paljon vaikeampi tehdä. Ravinnon määrän vaihtelujen ja veden lämpötilavaihtelujen lisäksi kalojen vaelluksiin saattaa olla syynä pyrkimys välttää joutumista petojen saaliiksi. Tällaiset vaellukset ovat loogisesti kaloille hyvin kannattavia, mutta toiminnan tutkiminen ja varmistaminen luonnon oloissa on hyvin vaikeaa, ja siksi ilmiöstä on vain vähän tietoa. Tanskassa petoja välttelevää vaellusta on tutkittu menestyksekkäästi seuraamalla särkien siirtymistä järvistä jokiin.

Tanskan Teknillisen yliopiston ja Kansallisen vesien luonnonvarojen tutkimusinstituutin tutkijan Christian Skovin johdolla Biology Letters -tiedelehden huhtikuun 2013 numerossa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin särkien (Rutilus rutilus) vaelluksia lajin normaalisti kesäaikaan asuttamista järvistä talvikaudeksi jokivesiin. Vuodenaikoihin liittyvässä vaelluksessa voi olla tietysti kysymys vedenlaadun muutoksista tai veden lämpötilasta, mutta sulina pysyvissä vesistöissä tällaiset muutokset eivät ole järin suuria. Kahden vuoden aikana toteutetussa tutkimuksessa oli mukana neljä järveä, joiden särkiä saalistaa etenkin merimetso (Phalacrocorax carbo).

Tutkijat merkitsivät kaikkiaan 2 219 särkeä, joiden liikkeitä voitiin seurata telemetrisin menetelmin. Saaliiksi joutumisen todennäköisyyttä ja yleisyyttä puolestaan voitiin selvittää etsimällä ja tunnistamalla särkiin aikanaan kiinnitettyjä, merimetsojen pesiltä löytyneitä merkkejä.

Vaeltaminen järvestä jokiin näyttää olevan särjille edullinen tapa vähentää riskiä joutua merimetson ruoaksi. Merimetsojen pesiltä löytyi huomattavasti enemmän merkkejä särjistä, jotka oli viimeksi tavattu järvistä kuin sellaisista kaloista, joiden viimeisin tunnettu elinpaikka oli ollut jokivesissä. Koko kalamerkkiaineiston perusteella Skov ja kumppanit toteavat, että särkien mahdollisuus selviytyä merimetsojen harjoittamalta saalistukselta on viettää mahdollisimman vähän aikaa järvissä ja siirtyä talviksi jokiin. Kokonaan jokiin särjet eivät voisi asettua, sillä lajin luontaiset lisääntymis- ja kesäajan ravinnonhankinta-alueet ovat tyypillisesti järvissä.

Mainokset