Avainsanat

, , , , , , , ,

Metsästyksellä säädeltävä Ruotsin susikanta on vakavasti sisäsiittoinen

Susilla tulisi tutkijoiden mukaan olla yhtenäiset, Skandinavian, Suomen ja Venäjän petopopulaatioiden perintöaineksen sekoittumisen mahdollistavat elinolosuhteet. Susia alueella tulisi olla noin tuhat. Kuva: Kai Aulio.

Susilla tulisi tutkijoiden mukaan olla yhtenäiset, Skandinavian, Suomen ja Venäjän petopopulaatioiden perintöaineksen sekoittumisen mahdollistavat elinolosuhteet. Susia alueella tulisi olla noin tuhat. Kuva: Kai Aulio.

Euroopan unionin luontodirektiivissä sekä Suomen ja Ruotsin luonnonsuojelulaeissa suojeltu, ja uhanalaiseksi luokiteltu susi (Canis lupus) herättää voimakkaita tunteita kansalaisten keskuudessa, eivätkä riista-alan asiantuntijatkaan ole yksimielisiä tavoiteltavan tai hyväksyttävästä petojen lukumäärästä. Tuore ruotsalais-yhdysvaltalainen selvitys korostaa susien perinnöllisen monimuotoisuuden suojelutarvetta. Tämä näkemys onkin ymmärrettävää erityisesti länsinaapurissamme, sillä Ruotsin koko nykyinen susikanta polveutuu vain viidestä, 1980-luvun alussa maahan tuodusta yksilöstä. Taustansa seurauksena Ruotsin susien perinnöllinen aines on hyvin kapea, mikä etenkin pitkällä aikavälillä heikentää vakavasti lajin biologista kuntoa. Susien kokonaismäärä on Ruotsissa – kuten meilläkin – yleisen mielenkiinnon ja kiistelyjen aiheena, ja susikantaa on vuosina 2010–2011 pidetty metsästyksellä tavoitteeksi asetetulla tasolla. Ylimmäksi yhteiskunnan hyväksymäksi susimääräksi on Ruotsissa päätetty noin 210 yksilöä.

Tukholman yliopiston Eläintieteen laitoksen tutkijan Linda Laikren johdolla Conservation Biology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 2.1.2013 julkaistussa selvityksessä todetaan Ruotsin susikannan geneettisen rakenteen olevan niin kapea, ettei suden nykytila vastaa Euroopan unionin edellyttämää suotuisan suojelun tasoa. Samoin perustein tutkimus osoittaa, ettei nykyistä metsästystä voi pitää hyväksyttävänä susikannan tulevaisuuden turvaamiseksi. Susien elinpiirit ovat laajoja, ja pedot vaeltavat pitkiä matkoja, joten lajin suojelutavoitteet tulisi määritellä yhteisesti koko Pohjolaan, tutkijat esittävät. Suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi Skandinavian, Suomen ja Venäjän susipopulaatioilla tulisi olla laaja ja toisiinsa liittyvä yhtenäinen elinalue, joka turvaisi perintöaineksen sekoittumismahdollisuuden. Perinnöllisesti riittävän monimuotoisuuden turvaamiseksi Pohjolan susialueella tulee elää vähintään 500–1 000 yksilöä.