Avainsanat

, , , , , ,

Jopa puolet leijonapopulaatioista voi tuhoutua lopullisesti lähivuosikymmeninä

Afrikassa tarvitaan aitoja pikemminkin pitämään ihmiset loitolla kuin estämään leijonia pääsemästä ulos.

Afrikassa tarvitaan aitoja pikemminkin pitämään ihmiset loitolla kuin estämään leijonia pääsemästä ulos.

Eläinten kuningas on suuremmassa vaarassa kuin koskaan. Afrikassa on kyllä edelleen noin 30 000 leijonaa, mutta suurten kisapetojen alkuperäisestä, lajille välttämättömistä elinalueista on jäljellä enää noin neljännes. Monivuotiseen seurantaan perustuva, kansainvälisen asiantuntijajoukon raportti toteaa ainoaksi mahdollisuudeksi leijonan pelastamiseen sen, että Afrikan savanneille ja muille leijonan elinalueille rakennetaan pitkiä ja kestäviä aitauksia. Aitaamisen avulla leijonat ja ihmiset pystytään pitämään erillään toisistaan. Leijonan tulevaisuudelle on monta – ja nimenomaan ihmisistä johtuvaa – uhkaa: suora salametsästys, leijonan saaliseläinten salametsästys, elinpaikkojen tuhoutuminen muun muassa rakentamisen seurauksena sekä liiallisen turismin aiheuttama häirintä.

Yhdysvaltaisen Minnesotan yliopiston professorin Craig Packerin johdolla toiminut, monikansallinen asiantuntijaryhmä esittää Ecology Letters -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 5.3.2013 julkaistussa Conserving large carnivores: dollars and fence -katsauksessaan sekä keinoja että kustannuslaskelmat leijonan suojelulle välttämättömistä toimista (http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/ele.12091/abstract). Vertailussa oli kenttäaineistoja 42 alueelta 11 eri maasta, joissa leijonia tavataan. Tavoitteena oli vertailla sekä suojelun kustannuksia että leijonapopulaatioiden tulevaisuuden mahdollisuuksia kahdessa vaihtoehdossa: joko leijonille rakennetaan suoja-aidat tai kisapedot jätetään oman onnensa nojaan kuten nykyisin. Johtopäätökset ovat selkeän yksiselitteiset: Sekä leijonakantojen kestävyys että suojelutoimien kustannukset puoltavat suoja-aitojen rakentamista.

Aitojen pystyttämistä afrikkalaiseen, muuten varsin luonnontilaiseen maisemaan herättää suurta vastustusta etenkin historiallisista syistä. On totuttu, että luonto on yhteistä aluetta, jossa niin eläimet kuin ihmisetkin voivat liikkua vapaasti.

Raportti osoittaa, että aitausten sisällä leijonien kokonaismäärät ja yksilötiheydet nousisivat selvästi nykyisestä – salametsästyksen ja elinpaikkojen tuhoamisen synnyttämästä aallonpohjasta. Aidatuilla alueilla, joilla ihminen ei pääse kissapetoja uhmamaan tai häiritsemään, leijonakantojen kasvua ja ylläpitoa säätelee vain luonnon oma kantokyky – aivan kuten luonnossa tietysti pitäisi ollakin! Jos aitoja ei pystytetä, leijonia uhkaavat monet ihmisen toimet kuten petojen salametsästys, saaliseläinten metsästys ja elinpaikkojen tuhoutuminen. Painetta leijonaa kohtaan lisää se, että karjatalous laajene sekä eläinmääriltään että laidunalueiltaan erittäin nopeasti Afrikassa. Jatkossa yhä useammin leijona ja ihminen sekä ihmisen karja joutuvat vastakkain.

Eläinten kuninkaaksikin nimetyn leijonan suojelupyrkimyksissä tehokkaimmaksi keinoksi osoittautunut laajojen alueiden aitaaminen olisi myös kustannustehokasta. Aidatuilla alueilla leijonapopulaatiot voisivat saavuttaa 80 prosenttia maksimaalisesta, luonnon potentiaalin takaavasta eläintiheydestä toimilla, joihin kuluisi neliökilometriä kohti 500 dollaria (noin 380 euroa) vuodessa. Jos aitauksia ei pystytetä, rajoittamatta luonnossa elävät leijonat voivat asiantuntijoiden mukaan saavuttaa parhaimmillaankin vain 50 prosenttia potentiaalisesta eläintiheydestä, ja kustannukset olisivat neljä kertaa aitausvaihtoehtoa suuremmat eli 2 000 dollaria (noin 1 500 euroa) neliökilometriä kohti vuodessa.

Jos meno luonnossa jatkuu nykyisellään, lähes puolet leijonapopulaatioista voi tuhoutua lopullisesti seuraavien 20–40 vuoden kuluessa, kansainväliset asiantuntijat muistuttavat.

Mainokset